Erinomainen ravintola Heinätori Pyynikintorilla

No niin, nyt päästiin asiaan. Viimeksi kävin Nääsnaulassa josta kerroinkin jo mielipiteeni, nyt tuli ensimmäisen "haastajan" vuoro, ravintola Heinätori Pyynikintorilla.

Heti astuessani ravintolaan, aloin äimistelemään todella viihtyisiä puitteita ja erittäin mukavan näköistä ravintolaa. Henkilökunta otti lämpimästi vastaan ja atmosfääri oli kerrassaan erinomainen. Tästä on ensivaikutelmaa vaikeaa parantaa!

Ravintolan ruokalista on selkeä ja yksinkertainen ja ennenkaikkea herkullisen oloinen. Päädyin ottamaan ravintolan suositteleman kausimenun (34 €), johon tälläkertaa kuului jokirapukeittoa, paistettua nieriää ja mansikkavaahtoa.

Jokirapukeitto tarjoiltiin kahvikupista, joka tässätapauksessa toimi loistavasti kun kyseessä ei ollut espressokuppi kuten eräässä näkötorniravintolassa jossa juuri aterioin.

Keitto itsessään oli herkullisen värinen ja jo pelkkä tuoksu sai veden kihoahaan kielelle. Liemi oli erittäin hyvin ja tasapainoisesti maustettu ja huomasi siihen käytetyn erinomaisia ja tuoreita raaka-aineita. Rapua annoksessa oli juuri sopiva määrä ja se oli kypsyydeltään ja suutuntumalltaan juuri sopivan napakkaa.

Jokirapukeiton kanssa suositeltiin Prinz von Preussen valkoviiniä, joka istuikin ruoalle erinomaisesti. Muutenkin viinipareja oli selkeästi mietitty tarkoin.

Pääruoaksi saamani paistettu nieriä oli myös erinomaista, joskin hieman enemmän suolaa olisi ruoassa saanut olla. Toisaalta pöytään tuotiin sormisuola-astia josta itse sai sitä annokseen lisätä makunsa mukaan.

Kalan seuralaisena oli limettiä, valkoviinikastike joka sinänsä oli hyvin tehty, erinomaista makeahkoa juuressosetta, paistettua paprikaa ja munakoisoa sekä keitetty peruna. Lisukkeiden määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta niitä oli juuri sopivan vähän jokaista artikkelia ja annos toimi mahtavasti. Annosta oli selvästikin mietitty. Juomana jatkettiin myös nieriälle erinomaisesti istuvalla Prinz von Preussenilla.

Jälkiruoaksi sain annoksen mansikkavaahtoa joka oli myös rakenteeltaan sopivan kuohkeaa ja herkullista. Mansikkavaahto ei ollut kovin makeaa, mutta kun keksin raaputtaa vaahtoon astian reunukseen sitruunamehulla tartutettuja sokerikiteitä, annos toimi loistavasti.

Palanpainikkeeksi valittiin Moscato d'Asti joka toimiikin mansikan kanssa saumattomasti.

Tällainen ruokailukokemuksen pitääkin olla, hyvät puitteet, erinomaista palvelua ja mahtavaa ruokaa ehkäpä parhaalla hinta/laatu suhteella johon olen koskaan törmännyt.

Paikan etuna toimii että se ei yritä teeskennellä vaan on konstailematon ja toimii ruokaa ja asiakkaita kunnioittaen. Täällä on ehdottomasti käytävä useamminkin, suosittelen!

Neularuokaa

Aloitan yhteenvedolla, kiinnostuneet voivat lukea tarkemmin eteenpäin halutessaan.

Illalliskokemuksesta ravintola Näsinneulasta jäi hieman sellainen olo että taas yksi ihan kiva ravintola ja ihan hyvä ruoka, mutta taas yksi valju kokemus lisää josta ruokailun elämyksellisyys puuttui lähes kokonaan (jos Näsinneulassa itsessään käyntiä ei lasketa mukaan).

Hieman ihmetyttää että tämäkö on Suomen kahdeksanneksi paras ravintola ja Tampereen paras? Onko käymässä niin että Tamperelaiset klassikot Tiiliholvi, Salud ja Näsinneula ovat jääneet ratsastamaan maineellaan ja haastajat ovat painaneet molemmin puolin ohi, sekä palvelun laadussa että ruoassa?

No, nyt siihen yksityiskohtaisempaan osioon, kävimme siis työpaikan vieraiden kanssa kietaisemassa naamariin Nääsnaulan Finlandia menut. Ohessa lyhyt tiivistelmä.

Alkukeittona tarjoiltu korvasienikeitto oli hyvää, mutta hieman hankalaa syödä espressokupista. Jos sama ateria olisi tarjoiltu erilaisesta astiasta olisin varmasti arvostanut annoksen korkeammalle. Mutta maussa ei siis ollut mitään vikaa joskaan ei kovin suurta elämystäkään. Annos ei myöskään jotenkin istunut muuhun menuun vaan tuntui jotenkin päälleliimatulta.

Toisena annoksena sain eteen peurapastramia. Ja taas sama homma, ihan kiva mutta... Jännää sinänsä että moni seurueestamme oli sitä mieltä että pieni lisäsuola ja aavistus valkosipulia olisi mahdollisesti nostanut annosta selkeästi lähemmäs "piikkipaikkaa".

Seuraavana graavinieriän kanssa sama homma, hyvää mutta tylsää, joskin jokiravut nieriän kumppanina olivat jossain määrin mielenkiintoisia.

Pääruoaksi eteen saimme poronvasaa, ja tämä olikin koko ruokailun ylivoimaisesti parasta antia. Poro oli kutakuinkin täydellisesti paistettu ja täytyy sanoa etten ole aiemmin näin hyvää poroa maistanutkaan. Juurespyre oli myös hyvää, ja kaikenkaikkiaan annos oli erinomainen.

Viidentenä pöytään tuotiin lähijuustolajitelma (Mouhijärveltä?). Stiltonia, brietä ja jotain kovempaa Saksalaistyyppistä juustoa (jota nyt en muista kirveelläkään...). Noh, hyviä lähijuustoja eipä siinä mitään.

Loppuun vielä tuli herukkaa ja valkosuklaata ja taas sama kommentti kuin aikaisemmissakin, ihan kiva, mutta siinä kaikki.

Mitä palveluun tulee, se oli hyvää ja erityisesti vieraamme arvostivat että nuorehko tarjoilijatar kertoi jokaisesta annoksesta myös englanniksi. Menussa siis itsessään ei ollut mitään vikaa, se oli mauiltaan hyvä joskin jälleen kerran elämyksellisyys puuttui ja kokemus jäi valjuksi.

Ananas-Lime Sorbettia ja grillailumeininkiä

Olen lähes koko kesän tullut toimeen grilli- ja tortilla ravinnolla, johon päätin etsiä hieman uusia tuulia jälkkäriosastolta.

Ruoaksi väsäsin jossain määrin luomu hamppareita, reseptejä en nyt ala tässä sen kummemmin erittelemään, jokainen osaa tehdä kyllä jauskipihvejä ja niistä hampppareita. Luomun tästä tekee se että kaikki käytetyt kasvikset ja yrtit ovat itse kasvatettuja omasta maasta. Lisäksi hamppareihin ostin hiukan laadukkaampaa leipää, lihaa ja kypsää cheddaria, ja kuten mainitsin loput olivatkin omaa 2010 satoa.

Mutta nyt siihen sorbettiin. Tässä on toistaiseksi paras tekemääni sorbetti, joka on itseasiassa myös todella helppo.

Ananas-Lime Sorbet
4 annosta
½ Ananas
1 Lime
3 dl vettä
1,25 dl sokeria

- Laita paistivuoka pakastimeen
- Kaada sokeri veden sekaan ja kiehauta nopeasti jotta sokeri liukenee ja ota pois liedeltä heti kun sokeri on liuennut
- Raasta limen kuori ja halkaise lime
- Laita limen kuori raaste sokeriveden sekaan ja purista mukaan puolikkaan limen mehu
- Jäähdytä sokeri-lime-liemi (laita kattila esim kylmään vesi"hauteeseen"
- Kuori ananas, pilko muutamaan pienempään palaan ja soseuta tehosekoittimella tai sauvasekoittimella ja sekoita joukkoon toisen limenpuolikkaan mehu.
- Kun sokeri-lime-liemi on jäähtynyt, lisää sekaan ananas-lime sose ja ja sekoita

- Kaada seos pakastimesta ottamaasi kylmäään paistiastiaan ja laita pakastimeen noin 2 tunniksi
- Kaavi reunoilta jäätynyttä hilettä keskelle asiaa keoksi noin 15 minuutin välein. Hilettä pitäisi alkaa muodostumaan noin puolen tunnin kuluttua ja kaiken nesteen pitäisi muuttua hileeksi 1½-2 h kuluessa. Jos et kaavi reunoilta hilettä keoksi, koko astia jäätyy jääblokiksi mikä ei ole tarkoitus.

Tätä sorbeeta voi tuunata yrteillä, uskoisin että kanelibasilika, minttu tai Sveitsinminttu istuisi tähän loistavasti.