Pähkinää. Juustoa. Ilmakuivattua. Salaattia?

Cheddar-kinkku salaatti.
Schwartzwaldin kinkun
ominaispiirre verrattuna
muihin ilmakuivattuihin
on että se on suolaisempi
ja savustettu.

Viitaten eiliseen, tällaiseen sitten päädyin pähkinäiseen cheddar-schwarzwald salaattiin ja hieman erilaiseen jauhelihapihviin.

Cheddar salaatti
sopiva pala cheddaria
½ hopeasipulia
Pähkinäsekoitusta
Muutama taateli (tai omena)
Schwartzwaldin kinkkua

- Pilko cheddar ½cm paloiksi
- Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi
- Pilko taatelit
- Paahda pähkinäsekoitus
- Sekoita aineet ja lisää kinkku haluamallasi tavalla

Uusi keittiön
korvaamaton mauste-
löytö! Espanjalainen
savustettu paprikajauhe.

Jauhelihapihvit
700 g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 tl savustettu paprikajauhe (tai chilijauhe)
1 rkl rakuunaa
mustaapippuria
öljyä
suolaa
(Dukkah-seosta)


- Ota kaikki aineet huoneen lämpöön ja odota kunnes ne myös ovat noin huoneenlämpöisiä
- Pilko sipuli pieneksi
- Halkaise valkosipuli ja poista sen sydän, silppua pieneksi
- Sekoita sipuli, valkosipuli, jauheliha, paprikajauhe, pippuri ja rakuuna ja vaivaa tasaiseksi massaksi
- Muotoile noin jääkiekon kokoisia ja paksuisia pihvejä (noin 7 kpl tällä ohjeella) ja tasoita myös niiden reunat tasaiseksi.
- Kuumenna pannu ja öljy hyvin kuumaksi
- Kaada dukkahia lautaselle ja "leivitä" pihvin ylä ja alapinta
- Paista pihvejä kuumalla pannulla 4 min/puoli , lisää tässä vaiheessa suola ripottelemalla pihvin pinnalle
- Kun pihvit on valmiit nosta ne astiaan jossa saavat olla vielä muutaman minuutin kannen alaa vetäytymässä.

Ostin dukkahin marketin poistohyllystä, mutta tätä seesaminsiemen-pähkinä seosta on helppo tehdä itsekin tai sitten noissa etnisissä kaupoissa on myös usein.




Valmis annos.

Viinikastike
1 pieni sipuli
1 porkkana
1 dl punkkua
1 dl tokajia
Rosmariinia
1 rkl maizenaa
25g voita
suolaa

- Kuullota sipuleita ja pilkottua porkkanaa oliiviöljyssä pari minuuttia, lisää rosmariini ja hauduta 2 min
- Lisää viinit, pippuri ja suola ja anna kiehua hiljaa kunnes jäljellä on noin puolet
- Siivilöi kastikkeesta kiinteä aines pois
- Liuota maizena ruokalusikalliseen viiniä ja lisää se kastikkeen sekaan
- Kiehauta kovaa pari minuuttia sekoittaen
- Lisää kastikkeen sekaan voi ja sekoita kunnes voi on sulanut

Viinit voi korvata vastaavalla määrällä portviiniä. Jätä soosi myös vähän juoksevammaksi kuin normaalisti.

Itse tein annoksen siten että kasasin ainekset kiinankaalin lehden päälle (unohduksiin jäänyt erinomainen kasvis!) johon lisäsin yhden pihvin, päälle hieman viinikastiketta (en raaskinut avata portti-pulloa joten käytin punkkua ja hieman tokajia makeutta tuomassa). Ja viereen hieman tuota salaattia.

Ateriassa taas ei yksittäinen ainesosa nouse mitenkään kovin kummoisena esille mutta yhdessä maut natsaavat. Erityisesti viinikastike ja cheddarsalaatti soittavat samaa sävelmää. Suolainen ja makea iskevät taas kerran hyvin yhteen. Kiinankaali tuo samalla raikkautta ja keveyttä täyteläiseen salaattiin. Liha ja viinikastike toimivat myös hyvin yhdessä, joskin mieleen tulee että näihin makuihin menisi myös savustettu lohi todella hyvin. Ehkä jopa paremmin!

Juomaksi päätyi Dancing Bull 2009 Zinfandel joka istuukin tälle erittäin hyvin.

Food, Spirits & Rock'n'Roll

Tjaa-a. En ihan maksimaalisesti diggaillut tämänvuotisista messuista. Koska kaikki oli ahdettu pääsaliin, tuli jotenkin sekava kokonaiskuva. Pidin kokonaisuutena enemmän viimevuotisesta tapahtumasta.

Ruokaosastolta jäi lähinnä mieleen Fataliin Aji Fantasy, ensimmäinen kotimaassa jalostettu chililajike ja muutama hyvä juusto. Niin ja muutama hyvä leipomo ja erityisesti sultsina piirakat. Vaikka paikalla oli jonkun verran herkkukauppiaita, matskut oli pääasiassa jotain mitä muutenkin pääsee maistelemaan kun vaan talsii Cittariin Lauantaina. Enpä tiedä, ei tämä huonokaan ollut, mutta jotenkin jäi safkaosastolta keskinkertainen fiilinki, sellainen nyt oikaistaan hieman, ei kukaan huomaa. Tiedättehän?

Musamessut oli myös ihan OK, joskin viime vuonna diggasin niistäkin enemmän. Viimevuonna oli enemmän nähtävää, klassikko vintage Gibsoneita jne.

Kirjamessutkin olivat hieman suppeammat, mutta se oli tänä vuonna parempi. Viimevuonna rysistä oli vähän liikaa. Lisäksi tänä vuonna sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan Michael Monroen kanssa ja sain mukavan omistuskirjoituksen kirjaansa. Hanoin jäbät ja eritoten Mike ja Andy olivatkin yksiä lapsuuteni sankareita Pellen ja Smackin Clauden ohella. Rock'n'Roll!

Se Nostalgiasta. Gamla starbu muistelee.

Palatakseni vielä ruoka- ja viiniosastolle, viinin maahantuontiajoilta jäi viinibisnekseen paljon tuttuja ja puolituttuja joita on mukava aina pistäytyä messuilla moikkaamassa. Maistelin jonkun verran kuraa, mutta oli mukana pari ihan maukastakin yksilöä. Pieneen ruskeaan muistikirjaan tallentui

Wolfberger (W)³ 2010
Mielenkiintoinen, yrttinen ja kukkaisa viini, jossa suutuntuma mukavan makeahkon hedelmäinen, mutta samalla yrttinen ja suola(heinä)inen. Hapot ja alkoholi hyvin balanssissa. Tämä toimisi loistavasti itämaisille ruoille, tätä pitää ostaa joskus kotiin. Ylipäätään muutenkin nämä Muscatit ja Muscat-sekoitteet tuntuvat istuvan suuhuni hyvin.

Gerard Bertrand Banyuls 2005
Mukava porttihenkinen jälkkäriviini. Vaikka yleensä en pidä näitä melkein portteja arvossaan, tämä oli hyvä. Miellyttävällä tavalla keveä ja rusinainen suoritus. Raikkaalla tavalla kuivattuja hedelmiä ja marmeladia. Toimisi varmaan mutakakun kanssa hyvin. Mieleen tulee Kaliforniassa Sonomassa Imaginaryllä maistelemani Petit Sirah Port 2007 (Sonomasta, tekevät samaa myös Paso Roblesissa, mutta se on poskettoman stydiä).

Huomasin muuten ilokseni että luulen erottavani jo Kalifornialaisetkin viinit. Rypäleet jo erotan kohtuullisesti ja olen erottavinani karkeasti alueen ainakin Eurooppalaisten kohdalla, Aussien ja Etelä-Afrikkalaisten kanssa vähän heikommin (johtunee maistelun puutteesta) ja nyt mielestäni Kalifornialaiset erotan vaikka ovatkin usein hyvin lähellä Rhônelaisia.

Täältä tähän, takaisin studioon.

Kaiken kaikkiaan tässä olisi ainekset täydelliseen messuun kun vaan kaikki natsaisi. Rock, hyvä safka, vähän viiniä, vielä kun saisi tähtitieteen jotenkin mukaan...

Aion nyt tehdä naudanjauskista, sinihomejuustosta, rakuunasta, paahdetusta paprikasta ja chilistä jotain jonka voi kääriä Schwartzwaldin kinkkuun ja suödä kiinankaalinpäältä paahdettujen pinjansiementen kera. Tai jotain sinnepäin, siitä sitten huomenna.

Ei virhe...

...vaan VRHE.


Edessä taas tiukka viikonloppu hyvän ruoan, viinin, musiikin, valokuvataiteen ja kirjallisuuden parissa.


Tästä(kin) viikonlopusta tulee hyvä!



  

Orientaali tortilla

Jääkaapissa oli 400g luomujauhelihaa, ja oli kovin niukasti ideoita miten lähteä liikkeelle ja mitä tehdä? Etelä-Eurooppaa vai vaihteeksi jotain Aasiaan vivahtavaa? Kallistuin Aasian suuntaan. Ei kun säveltämään.

Aloin paistaa jauskia wokissa, pilkoin pari thai-chiliä, pari sipulia, kolme kynttä valkosipulia ja lisäsin jauskin sekaan. Sekaan pakastimesta löytyneet thai-basilikan jämät, ruokalusikallinen ketjap-manis soijaa (makeaa) ja ruokalusikallinen suolaista herkkusienisoijaa ja tilkka vettä. Kun liha oli kypsää lisäsin sekaan vielä hieman Amazonin mangokastiketta.


Mielenkiintoinen makean ja suolaisen liitto. Tästä on hyvä jatkaa. Jotenkin mieleen tuli Vietnamilaiset "tacot" joita söin San Franciscossa.


Höyrytin höyrykattilassa pienen kahtialeikatun tortillalätyn. Tortillalättyyn pieni sipaus punaista currytahnaa. Täytteeksi lihaa, paprikasuikaleita ja hieman kiinankaalia (joku sitruunaruoho ja ruohosipuli sopisivat tähän lisäksi).


En oikein tiedä mitä tämä on, kovin aasialaiseen vivahtavaa jokatapauksessa ja Hyvää. Tätä kelpaa ottaa huomenna duuniin evääksikin.


Fong Sai-yuk!

Vastalääke sipulille

Söin tuota gratinoitua sipulikeittoa josta juolahti mieleeni että kun pureskelee pientä ruisleivän palaa pilkkoessa sipulia niin ei silmätkään vuoda.

Ihan vaan vinkikisi, ei minulla muuta.

Teemalauantai Marrakechin merkeissä



Alkusalaatti.

Taas on aika aktivoitua Teemalauantain suhteen. Purkkia taas kehään ja arpomaan kohdetta. Onnetar ohjasi käteen Marokon lipun, mielenkiintoista.

Muistan kun vuosikymmen sitten olin pienimuotoisella ekskursiolla Marokossa ja mm. Marrakechin tuoksut ja näyt syöpyivät kyllä mieleen lähtemättömällä tavalla. Toreilla/Basaarissa oli ja näki kaikkea mitä kuvitella saattaa, ja jopa enemmänkin. Toin silloin reissulta pussikaupalla mausteita (mistä muuten aiheutui tullissa pienimuotoisia ongelmia...) ja erinäistä muuta roinaa arabialaisista maustevaaoista öljylamppuihin jne.

Eräänä iltana olimme syömässä jossain hieman omituisessa ravintolassa keskellä yötä (muistaakseni oli Ramadanin aika) ja eteemme tuotiin savisia Tajine patoja, hopea ja kuparikippoja, tarjottimia jne  katkeamattomalla syötöllä. Osa safkasta oli hieman vaisusti sanottuna melko villin näköistä ja hajuista, mutta kaikki oli kertakaikkiaan herkullista. Ei muuta kuin ääntä kohden. No, tarinoita riittäisi tuolta reissulta vaikka kirjaksi saakka, takaisin aiheeseen.

Nauta-Tajine

Pikantin Tajinen
kanssa istuu hyvin
makeahkot lisukkeet

(Tajine ruukkua ei satu olemaan joten teen tämän wokissa korkean kannen alla)
400 g palapaisti
2 Sipulia
1½ rkl Ras-el-Hanout
1tl Savustettua Espanjalaista paprikajauhetta (tai chilijauhetta)
Sahramia
3 valkosiplankynttä
Sitruuna (Suolasäilöttyjä jos on)
1 dl Oliiveita
2 cl vettä

- Murskaa valkosipuli morttelissa tahnaksi ras-el hanout:n, sahramin sekä paprikajauheen kanssa.
- Kaada oliiviöljyä pannulle ja lisää sekaan puolet sitruunasta  5mm kiekonpuolikkaina (ripottele päälle suolaa jos ei ole suolasitruunoita, yleensä niitä saa etnisistä ruokakaupoista). Lisää joukkoon myös lihat ja ruskista. Lisää myös puolikkaan sitruunan mehu.
- Lisää valkosipuli-Hanout tahna ja sekoita.
- Lisää vesi ja hauduta kannen alla 1 tunti
- Lisää joukkoon sipulisilppu ja oliivit ja keitä ½ tuntia (tai kauemmin)

Pähkinäinen
couscous

Lisää tarvittaessa vettä joukkoon tai vähennä sitä, koostumuksen olisi tarkoitus olla öljyisen paksuhkoa. Lisää päälle pikaisesti pannulla paistettuja miniluumutomaatteja ja hunaja karamelisoituja sipulirenkaita.

Annos ei välttämättä tarvitse lisäkettä, mutta tarvittaessa tee vaikka couscousia (tarjoile vieressä eri astiassa hieman niinkuin omana ruokalajinaan. Myös Tabouleh kävisi, mutta koska itse tein eturuoaksi yksinkertaisen paprika-minttu-tomaatti-sipuli salaatin (pilko aineksit ja lisää hieman oliiviöljyä, hunajaa ja sitruunamehua), en halunnut taboulehia. 

Kirpeän sitruunaisen tajinen kanssa istuu loistavasti makeat sipuli ja tomaatti, sekä hedelmäinen couscous. Niin ja olihan sitä uunituoretta patonkiakin, sillä oli hyvä pyyhkiä kastikkeen loput talteen. Tuon alkusalaatin hunaja-minttu-paprika combo toimii muuten yhdessä mahtavasti.


Taateliherkku ja
vaniljajäätelöä

Jälkkäriksi tein samaa tavaraa mitä söin Tunisia-teemalauantain päätteeksi, karamelisoitua taateli-manteli-kaura lastu(?) herkkua, joskin raastoin sekaan tälläkertaa myös sitruunankuorta ja jätein hedelmät pois. Kylkeen vaniljajäätelöä ja vahvaa kahvia.

Safka pitää tietysti nauttia hyvässä seurassa lattialle kasattujen taljojen vilttien, peittojen ja tyynyjen päällä riittävänmonen kynttilän valaistessa ateriaa. Ja taustalle soimaan joku Marokkolainen radioasema.

Kekripyhiä - Juomaa ja Ruokaa

Itse korjasin viimeiset yrtit pihalta talteen ja enää ulkona ei ole mitään. Sadonkorjuujuhlan aika. Kekri.

Varsinaisia juhlia en muuten vietä, mutta eilisen illan, tämän päivän ja ensi yön aion pyhittää oman sadon maisteluun. Yrttejä, juureksia, säilöttyjä artikkeleita joiden kyytipoikana hieman raakamakkaran grillausta pihalla, nautaa, paistia. Ja tietysti karjalanpiirakoita ja munavoita (meinasin jopa sortua silliin, mutta aika ei ollut kypsä). Ja paljon ulkotulia. Ja koko päivän olen siemaillut janojuomana kvassia, tuota mainiota "nestemäistä saaristolaisleipää"...

Suomessa on kautta aikain ymmärtääkseni oltu enemmän vahvan siman perään, mutta varmasti kvassiakin on nautittu, kyllä tässä sen verran slaavilaisia ollaan. Itseasiassa huomasin uudessa Glorian Ruoka ja viini-lehdessä mainion Kekridrinkin ohjeen.

Kekri
2 cl rommia
2 cl akvaviittia
2 cl leipäsiirappia
2 cl sitruunamehua
lagerolutta

Ravista muut aineet shakerissa jäiden kanssa, siivilöi lasiin ja pidennä lagerilla. Hyvä drinksu jossa jostain kumman syystä on voimakas toffeinen aromi. Ei liian makea eikä hapan, sopisi ehkä jopa ruokajuomaksi(?).
Kumma juttu miten ehkä tärkein Suomalainen juhla on päässyt tässä hässäkässä unohtumaan kansalta! Ollaan kovin länkkäreitä ja vietetään Halloweenia jolla ei ole mitään tekemistä oikeastaan minkään kanssa. Just smash those damn pumpkins.

Joulupukkikin on kovin kaukana alkuperäisestä. Meillä (ei niin kovin kauaa sitten, en nyt niin vanha ole, telkkarissa kumminkin oli vielä 2 kanavaa!) kävi harmaaseen kelsiturkkiin pukeutunut pukki kun olin pieni. Ei siis tämä punanuttuinen Amerikkalainen vuoden 1931 Coca-Cola väärennös. Ja syksyisin Syyskuulla ennen pyhäinpäivää kokoonnuttiin yhdessä suvun voimin syömään ja saunomaan, jonkinlainen kekrin jäänne kenties (hämärästi muistan itseasiassa kekristä puhutunkin).

Kun nyt sorrutaan vanhojen muisteluun, meillä oli yllättävän paljon vanhoja perinteitä muutenkin. Kokkoja ja roihuja poltettiin pääsiäisenä, pyhäinpäivänä ja juhannuksena. Joulupukki oli tätä alkuperäistä mallia. Trulleja piti pelätä. Saunanlämmittämisessä on omat traditionsa, etelän ristille, pohjantähdelle, auringon nousuun ja auringon laskuun.

Yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla,
kosk suru tulee, ann hänen mennä
Ei aina kekriä pestä,
Ei aina tupia pestä,
Ei aina höyky,
Ei aina möyky,
Ei aina wiina flaskusa löyky;
Kosk juomme hywä oltta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis walkiat taulaan,
ja wirwoitan kaulaan,
ja wihdoin iloisest laulan."

Mythologia Fennica

Meidän pitäisi olla ylpeämpiä omasta historiasta ja perinteistä ja ottaa kaksi askelta taaksepäin. Sama koskee ruokaa. Itsekin sorrun usein ulkomaisen ihailuun ja mikäs siinä, onhan tapakset ja pastat hyviä. Mutta ettei nyt unohdettaisi ihan kokonaan tätä kotoistakin ruokakulttuuria. Lähiruokaa, omaa maaseutua, pienyrittäjiä ja leipureita.

Siinäpä sitä taas paasausta, kiitos ja anteeksi. Nyt teen itselleni fingerporin jääkylmää vodkaa suolakurkulla ja tuonnempana menen saunaan. Kippis. 

Välimeren Hampurilainen

Päätin tehdä Hamppareita vaihteeksi. Mietin hetkenaikaa millaisia tälläkertaa tekisin ja päädyin jossainmäärin välimerelliseen (ainakin omasta mielestäni) versioon. Raikkaat, tuoreet ainekset ja yrtit toimivat siltana jonnekin lämpimään.

700g Naudanjauhelihaa (rasvaa 18-20%)
1 iso sipuli tai 2 normaalia
Suolaa
pippuria
rosmariini
2 pepperoncinia (vihreä chili)
suolaa
pippuria
öljyä
pestoa
sinihomejuustoa
(BBQ kastiketta)
salaattia
tomaattia
Paahtosämpylää

- Pilko sipuli ja sekoita jauhelihaan
- Pilko pepperoncinit ja rosmariini ja sekoita joukkoon
- Muotoile pihveistäiosja "lumipalloja" ja litistä noin 3-4cm paksuksi. Tasoita reunat ja pinta niin että pihvit näyttävät jääkiekoille (700g=6 pihviä)
- Ripottele pihvien päälle mustapippuria ja suolaa molemmin puolin
- Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja lisää öljyä reilusti.
- Paista pihvejä 3,5-4 minuuttia/puoli kääntelemättä (Voit valella pihvejä paistoöljyllä)
- Ota pois pannulta ja anna vetäytyä pari minuuttia
- Paahda sämpylä
- Levitä Sämpylälle kerros pestoa ja lisää salaatinlehti, tomaattisiivu, pihvi, 4mm siivu sinihomejuustoa, halutessasi 1 rkl BBQ kastiketta ja kansisämpylä

Nauti viinilasillisen kanssa. Makean tulinen BBQ soosi toimii hyvänä kontrastina peston ja homejuuston suolaisuudelle. Hyvä sämpylä muodostaa kunnon kivijalan ja pesto komppaa myös pihveissä olevaa rosmariini, chili osastoa (Pepperoncinihan ei ole tulinen vaan sellainen...etikaton kebab chili jota syödään etelä-Euroopassa paljon). Tuoreet kastikset raikastavat hampparia mukavasti.

Tulipa hyvää ja huh huh mitkä tuoksut! Pitää ottaa toinenkin! .

Ruokatorilla Euroopassa

Bonjour messieurs et mademoiselles

Aamulla herättyäni keksin että nyt pitää lähteä Eurooppalaiselle ruokatorille (onpas muuten kehno nimi) Tampereen Hämeenpuistoon. Ei muuta kun eukko mukaan ja Le Chat Noirlla kohti Mansesterbergiä. Koppelon parkkipaikalle saavuttaessa kello löikin tasan 11.08.

Parkkikseltahan ei ole kuin kivenheitto tapahtumapaikalle jonne suunnistettiin välittömästi. Satuimmekin sopivasti suoraan hodariständin kohdalle. Osasin ennakkoon odottaa Ranskalaista hodaria joka kuulemma on sangen hyvä. Päätin otta Toulouse ja Merguez vaihtoehdoista Merguezin, joka on mausteinen lammasmakkara. Leeipänä oli tietysti tuoretta batskua. Ranskalaisneito täytti patongin parillla merguezilla ja itse sipasin kyytipoijaaksi hieman dijon-henkistä Ranskalaista sinappia. Hieman liian suolainen ja mausteinen lammasmakkara oli täydellinen hodarin sisällä sinappihuntunsa kanssa! Erinomainen hadari, tämä päivä ei voi mennä tällaisen aamiaisen jälkeen pieleen. Tosin suuta alkoi kuivaamaan kovasti, hodari vaati seurakseen hefeä, lambiccia tai tummaa Tsekkiläistä. No, selvisin ilmankin (nippanappa). Kotiin tuliaisiksi itselleni ostin vierestä villisikamakkaraa ja peuramakkaraa.

Naapurikojulla olikin sitten aika jatkaa huikeiden tuoksujen parissa. Parikymmentä erityyliin eri yrteillä marinoitua oliivilajitelmaa, joiden tuoksujen sekaan sekoittui edempää naapuristandilta kantautuva laventelin tuoksu. Menin jotenkin lukkoon, kun teki mieli maistaa/ostaa kaikkea. Maistiaisten jälkeen päädyin kuitenkin Pistou sekoitukseen, oliiveja, valkosipulia, paprikaa, chiliä, rosmariinia, timjamia ja oliiviöljyä (ainesosa-analyysi perustuu allekirjoittaneen maisteluun). Mukaan tarttui myös tomaattiversio tapenadesta.

Sitten ajauduttiinkin patonkistandille. Mitä ihmettä, missä se kuuluisa Tamperelainen patonkijono oli (Okei, poislähtiessä ymmärrän yskän, mutta näin aamulla batskut olivat tuoreita ja ihmiset vielä nysväsivät kotona)?!?! Pari tuoretta patonkia kainaloon ja kyytipoijaaksi kuuma suklaatikku (taikinan sisään leivottua suklaamoussea) ja naapurista pari churroa nutellalla (anteeksi nutella). Kyllä aamiaisellakin pitää olla jälkiruoka.

Tämän jälkeen päätettiinkin ajelehtia kohti kauppahallia josta Juustosopista hieman juustoja (torilla myytiin samoja juustoja, mutta hinnassa oli tainnut desimaalipilkku livahtaa väärään paikkaan...), kalaa Nygreniltä, lihakauppiaalta "pari" siivua calabriaa ja Wigreniltä piti ostaa pari kankea Tapolan mustaa.
Oli muuten todella hauskaa kun kauppahallissa oli kymmeniä innostuneita Japanilaisia ihmettelemässä menoa, ne ovat mukavaa sakkia. Onko siitä syntymässä matkailukohde heillekin? Muutenkin koko päivä Tampereella oli outo. Torilla kuuli puheensorinaa Ranskaksi, Englanniksi ja Espanjaksi ja pitihän samoilla kielillä itsekin yrittää tilata...Ööö...Bonjour madame, deux saucisses s'il vous plait...un et un...Merci beaucoup (Ei, en ole ikinä opiskellut, mutta töissä olen joutunut pakkopuhumaan), kaduilla ja hallissa vastaan tuli jos jonkinlaista kansallisuutta. Lisäksi kun käännyin Tuulensuussa Hämeenpuistosta Hämeenkadulla, aurinkoisesta maisemasta tuli jostain syystä kovasti mieleen Budapest. Jokatapauksessa oli ensimmäinen kerta kun Tampereesta tuli Eurooppalaisen suurkaupungin fiilis.

Vähän niinkuin olisi ollut ulkomaanlomareissulla omassa kotikaupungissa!


Niin, ja kun olen paasannut täälläkin siitä että ostakaa ne patongit leipomoista, tukekaa mielummin niitä, niin johan tarttui omaankin kainaloon patonki mukaan. Sori.

Myöhäistä kukintaa - Chilien syys-sato

Rocoto kukkii

Otin kasvarista sisälle muutaman tärkeimmän chilin pari viikkoa sitten kun kylmät kelit alkoivat. Tämän kausihan ei ollut mikään suuri suksee kaiken kaikkiaan, kasvit kasvoivat hyvin, mutta jostain syystä satoa tuli nirkosesti kasvihuoneesta.

Aji Amarillon satoa

Nyt sisällä chilit ovat ryhtyneet sitten tuumasta toimeen. Rocotot, Canariot ja Habanerot ovat alkaneet kukkimaan huomattavan paljon ja tuottamaan myöhäistä satoa. Habanero itseasiassa on alunperin Fataliin risteyttämistä Dutch-Habaneroista, Dutch-Habanerot on pölytetty aina vain keskenään ja nyt kyseessä on jo 6. sukupolvi.

Dutch-Habanero F6 kukkii

Dutch-Habaneroilla on mielenkiintoisesti Annuumien ja Chinensen piirteitä. Kasvi itsessään on kuin Habanero, joskin lehdet ovat selkeästi Annumia, ohuehkot, vaaleat, eikä kiiltäväpintainen kuten Chinensellä. Muoto sen sijaan on tanakka niinkuin Chinensellä.

Dutch-Habanero podi

Kasvin kukat ovat pienet, vain noin 1cm halkaisijaltaan, kellertävät, mutta eivät lainkaan kellomaiset. Heteiden varret ovat valkoiset muuttuen purppuran värisiksi lähempänä hedettä. Kukkien varret ovat tanakat ja niitä kasvaa useita aina samasta kasvukohdasta.

Rocoto kypsyttelee

Podit sen sijaan ovat sukupolvi sukupolvelta muuttuneet lähemmäksi Habaneroa. Maultaan on aistittavissa selkeä Habaneron ominaismaku, mutta nämä ovat hedelmäisemmän makuisia kuin habanerot normaalisti.

Aji Amarillo

Lisäksi kasvi tuntuu olevan todella sitkeä, kasvimaalla on on ollut yksi kokeilutaimi, joka tosin on jäänyt noin 30 cm korkeaksi, mutta on todella tanakka ja edelleen hyvissä voimissa pikku pakkasista ja vähäisestä valosta huolimatta.


Lisäksi Aji Amarillo, joka on ollut sisällä koko kesän, tekee jo kolmatta isoa satoa. Kasvi on valtava, korkeus on jo kolmisen metriä ja se käytännossä peittää yhden etelänpuoleisen ikkunan jo kokonaan. Kasvi on jo kolme (vai neljä?) vuotias veteraani joka ei ensimmäisenä vuotena saanut aikaiseksi mitään, mutta nyt iän myötä on alkanut "riehaantumaan". Erinomaisen makuisia chilejä nuo Amarillot.

Amarillo puu

Osansa kasvuspurttiin lienee myös lannoitus sekoituksella jonka teen sekoittamalla nestemäistä ruusulannoitetta (kukkimiseen) ja nestemäistä puutarharavinnetta (kasvuun ja kypsyttämiseen).


Valona sisällä on ainoastaan kaksi pöytälanppuun ruuvattua kohdistettavaa ESLiä, lisäksi tietysti etelän ikkunoista tuleva auringonvalo. Lämmitystä en ole ruuvannut mihinkään, mutta kasveja vastapäätä on järeähkö takka joka lämmitetään kerran viikossa.

Piispa Wesilaxius on laadun tae.

EDIT: 

Dutch-Habaneron 2. sukupolvi (ylinnä), 4. sukupolvi, 5. sukupolvi ja 6 sukupolvi (alinna). Kaikki nämä ovat tuon ylinnä olevan 2. sukupolven risteytyksen siemenistä kasvatettuja, kasvit on pölytetty vain saman sukupolven siitepölyllä. risteytymisen/mutatoitumisen huomaa helpossti jatkuvan, Chinense on ehkä dominoimassa tätä.


Podeissa on sangen hedelmäinen maku, pieni mutta selkeä Chinensen vivahde ja melkoinen polte!

Tykki salaattimenu!



Eturuoka

Kelvollistahan siitä tuli.
Eturuoaksi, kuten suunnittelin, paahdettua maalaisleipää jonka pintaan hankasin paahtamisen jälkeen valkosipulia ja päälle hieman oliiviöljyä. Kylkeen pieni mozzarella-tomaatti-punasipuli-basilikasalaatti ja oliiviöljyä. Ja chorizoa kylkeen.

Ja tietysti kulhollinen hyviä oliiveja kylkeen.

"Salaatti"

Sitten pekonisalaatti, kiekko jäävuorisalaattia pohjalle , päälle stiltonia, nuorta goudaa, pekonikuutioita sekä pieni sinappinen vinaigrette päälle. tarkkana sen stiltonin ja beksun kanssa, yhdistelmä on niin rikas että suu suorastaan räjähtää, sitten puutuu. Vähän niinkuin silloin kun on tastingissa maistanut parikymmentä punaviiniä putkeen.

Maailman paras rommi!

Loppuun mini bebe-leivoksia, Ron Zacapaa (toistan itseäni mutta huikea rommi!!! Jälkiruoka jo pelkkänä itsenään!) ja espresso.

Loppuun vielä, muistakaa käydä kauppahallissa!