Lähiruokamenu - Lipstikkakeittoa, Kirjolohta ja Raparperipiirakkaa

Erinomaisesta ravintola Bertha vierailusta inspiroituneena päätin (yrittää) tehdä maukkaan ja raikkaan kesäisen aterian omista ja muuten paikallisista aineksista.

Alkuun Lipstikkakeittoa, pääruoaksi paistettua kirjolohta, paistettuja siirappijuureksia ja kanttarellikastiketta. Jälkkäriksi raparperipiirakkaa.


Lipstikkakeitto
3 sipulia
voita
Reilu nippu tuoretta lipstikkaa (pieni kulhollinen lehtiä)
7dl vettä/kasvislientä
2 perunaa raastettuna (hienoimmalla "porkkanaraaste" terällä)
2 dl ruokakermaa
1/4 koskenlaskijajuustoa (voimakas)
1,5 rkl vehnäjauhoja

- Kuumenna kattilassa voi ja kuullota silputut sipulit
- Lisää kourallinen pieneksi silputtua lipstikkaa ja sekoita hetki (äläpolta)
- Lisää vesi/kasvisliemi ja raastetut perunat
- Keitä hiljaa 30 min.
- Sekoita vehnäjauhot 1 dl kermaan ja lisää keittoon. Sekoita
- Anna keiton kiehua 15 min
- Lisää loput kermasta ja keitä 15 min
- Tarjoile keiton kanssa makeaa saaristolaislimppua ja itsesuolattua vatkattua voita.



Paistettu kirjolohi, juurekset ja kanttarellikastike
2 isoa perunaa
2 porkkanaa
2 rkl siirappia
voita
suolaa
mustapippuria
1 kirjolohi
sitruunapippuria
suolaa
kermaa
sipuli
kanttarelleja

- Keitä pari minuuttia porkkanoita ja perunoita
- siivuta perunat ja porkkanat noin 7mm paksuiksi paloiksi ja paista voissa pannulla
- Lisää perunoiden hieman ruskistuttua sekaan siirappi ja paista perunat ja porkkanat kypsiksi ja lisää suolaa & mustapippuria maun mukaan.

- Fileroi kirjolohi ja paista voissa kuumalla pannulla, toiseltapuolelta ja sitten nahkapuoli alaspäin siten että nahka rapeutuu. suolaa ja lisää sitruunapippuria maun mukaan.

- Lisää putsatut kanttarellit pannulle ja paista kunnes neste on haihtunut
- Lisää voita ja ruskista hetki
- lisää tilkka kermaa


Raparperipiirakka ja vaniljajäätelö sekä omia mansikoita olikin frouvan käsialaa. Kylkeen tymäkkä Molinarin espresso ja Ron Zacapa Centenario 23 años. Niin tosiaan, pääruoalla ja alkuruoalla oli kuivaa Cavaa juomapuolena ja aperitiivina pari Mojitoa.

Omavaraisuusaste on menulla melko korkea, lipstikat, juurekset, kirjolohi, kanttarellit, mintut, mansikat jne omasta maasta tai lähimaastosta. Metsissä ja järvissä ja luonnossa ylipäätään kyllä riittää kaikille murkinaa, sen kun vaan kerätään talteen! Viimeaikoina on kovasti alkanut kiinnostamaan Sami Tallbergin tie villiyrtteineen ja muine raaka-aineineen mitä luonnosta löytyisi. Siihen pitäisi syventyä vähän enemmän.

Battle of Bistros - Pure Bistro vs. Bertha

Kävin pienimuotoisella kesälomahupailulla isolla kirkolla Scandic Simonkentässä vaimoni kanssa ja samalla päätimme vierailla Pure Bistrossa josta olimme kovasti kuulleet hyvää. Pure Bistro on Michelin tähdenkin Luomolla ansainneen Jouni Toivasen, Mika Mattilan ja Tommi Harun yksinkertainen pikkubistro Kauppatorin laidalla. Odotukset ovat siis taas kerran korkealla.


Varasin ravintolaan pöydän etukäteen, ja saavuimme paikalle 10 minuuttia etuajassa, ajatuksena nauttia lobbyssa aperitiivit. Välittömästi sisään astuttuamme paikalle pyyhkäisikin henkilökuntaa joka oli hieman pihalla varauksestamme (ainakin sille vaikutti) ja totesi että voitte valita menettekö keittiön luukun vieressä olevalle baaritiskille, vai keskellä salia oleviin ainoisiin vapaisiin paikkoihin. Ravintola oli sen verran täynnä että päätin valita paikat baaritiskiltä, ei olisi ollut järkeä lähteä tunkemaan keskelle. Toki olisin muutenkin valinnut tiskin jos olisin saanut valita minkä tahansa paikan ravintolasta, keittiön toimintaa on hauskaa seurata.


Ravintola on sangen pelkistetty, oppikirjasuoritus modernista Skandinaavisesta bistrosta kaikessa yksinkertaisuudessaan vaaleine väreineen. Tyylikästä varmasti, mutta vähän yksinkertaista mielestäni. Toisaalta, jos paikka on moderni skandinaavinen bistro niin ei se iglukaan niin kovin järkevä ole. Ravintola on siis ihan järkevä, helppo ja turvallinen valinta.

Alkuun tuli annos jossa pohjalla oli naudan kieltä, häränhäntää, piparjuurta, grillattua kurkkua ja majoneesia (tillillä). Ihan OK aloitus. Jostain syystä vaan tilli ja häränhäntä läväyttivät mieleen elävästi kuvan tillilihasta, joka ensin aiheutti pienen järkytyksen, mutta laantui pian kun annos oli kuitenkin hyvän makuinen. Myös grillattu kuuma kurkku oli vähän erikoinen, raa'assa kurkussa olisi ehkä ollut mukavampi rapea koostumus, kun taas tämä oli vähän pehmeä, joskin kurkun maku tuli vahvana esille. Kelvollinen alkuruoka joka ei kuitenkaan säväyttänyt maksimaalisesti.

Pääruokana oli vuorokauden haudutettua porsaanniskaa, rucolasinappia, endiivisalaatti ja superhyvää lientä. Liemestä maistoi siihen uhratun ajan, todella hyvä ja tasapainoinen, suolaisen makea. Lihaa sen sijaan oli mielestäni aivan liian suuri limppu lautasella, ja vaikeaa uskoa sen olleen vuorokauden kypsennetty, sen verran kiinteää liha oli. Vähän niinkuin puolentoistasentin siivu haaleaa joulukinkkua. Rucolasinappi oli kuitenkin erittäin hyvää. Endiivi "sydän" salaatti sen sijaan hätkähdytti hieman, lautaselle sattui aivan uskomattoman kirkerät palat endiiviä. Huh.

Jälkkäriksi otin Pan con xoco. Kuiva paahtoleipä jonka päällä oli pallo vaniljajäätelöä ja tummaa suklaata, sekä pari tippaa oliiviöljyä. "Melko" kuivaa on aikamoinen understatement...

Ravintolan henkilökunta oli asiansa osaavaa, ja palvelussa ei ollut mitään valittamista, sekä viinit istuivat hyvin aterialle. Interiööri oli kovin turvallinen valinta kuten jo totesin, mutta ruoka oli merkillisen kaukana kovinkaan onnistuneesta elämyksestä. Jäi vähän hämmentynyt olo ja vähän ihmetytti modernin Skandinaavinen tyylikäs ote yhdistettynä tapasravintolaan. Kovasti kikkailun ja vähän rahastuksen makua, muihin vastaaviin verrattuna.

Pakko tarkistaa tilanne ja varata pöytä Tampereen ravinteli Berthasta.

***

Ravintolan sisustus olikin entisellään samoin iloinen ja osaava palvelu (lue edellinen vierailu), mennään suoraan ruokaan siis.

Metkaa että ruoalle sattui tismalleen samoja aineksia kuin Pure Bistrossakin, molemmat käyttävät selvästi kauden tuoreita aineksia, hyvä niin.

Alle siis naudan poskea, häränhäntää ja porkkanaa. Naudan poski oli mukavan pehmeää koostumukseltaan ja kovin herkkä maultaan. Sen kanssa hyvä häränhäntäliemi ja aivan täydellisesti rapsakan kypsennetyt juurekset toivat läheisesti mieleen hyvin tehdyn karjalanpaistin. Hyvä aloitus, ensimmäinen erä selvästi Tampereelle.

Pääruokana tuli porsasta kahdella tapaa, perinteiseen tapaan paistettuna ja aivan käsittämättömän hyvä itsetehty porsasmakkara (paras ikinä syömäni makkara, todellakin) jossa oli vahvasti chorizo vivahdetta. Lisäksi marinoitua lehtipersiljaa, sipulia ja uusia perunoita. Lisukkeena paprikainen kastike. Huikea annos, käsittämättömän vahvat maut. Toinen erä on jo liki tyrmäystä.

Jälkkäriksi ruokabanaania, suklaata ja jaloviinajäätelöä. Ihan tosi, nyt ei voi kuin sanoa että tyrmäys tuli Pure Bistrolle aivan sata nolla.

Siinä missä Pure Bistro sortui kikkailuun ja tähdättiin "cooleihin" annoksiin esim. tarjoilemalla voita kiven päältä, Berthassa mentiin yksinkertaisemmin makujen ehdoilla. Maut olivat selkeämmät ja huomattavasti voimakkaammat Tampereella. Juomapuoli oli myös paljon mielenkiintoisempi ja persoonallisempi Berthassa.

Henkilökunta oli molemmissa paikoissa aivan yhtä ammattitaitoista ja osaavaa, mutta Berthassa tuntee henkilökunnan olevan mukana koko sydämellään, spiritti on erilainen.

En nyt kuitenkaan totaalisesti dissaa Pure Bistroa, suoritus oli ihan hyvä ja ihan OK mutta elämys puuttui. eHKÄ KEITTIÖSSÄ EI OLLUT IHAN PARAS PÄIVÄ?  Jopa lounasruoka ravintola Torissa oli enemmän omaan makuuni (Mikä olikin muuten kerrassaan herkullinen)! Bertha vaan jyräsi tälläkertaa totaalisesti.

Luomua! Satoa!

On vierähtänyt luvattoman pitkä aika edellisestä tekstistä. Väliin on mahtunut työmatkaa Hesseniin jossa tutustuin vapaa ajalla parhaani mukaan Saksalaiseen ruokakulttuuriin. Siitä ehkä tuonnempana lisää. Ja on ollut olevinaan yhtä jos toista.

Nyt on aika kuitenkin luoda katsaus 2012 sato-odotuksiin kun satoa alkaa vihdoin pukkaamaan.

Yrtit ovat menestyneet erinomaisesti sekä
kasvarissa että pihan ryytimailla joita
on pitkin pihaa yhteensä kolmessa eri paikassa, 
kasvin vaatimusten, valon ja veden suhteen.
Kanelibasilika, timjami, rosmariini ja curry-yrtti kuvassa.

Ryytimaallakin siis kasvaa kohisten, viherminttu leviää
hurjasti ja sitä on pitänyt kaivaa ylös ja lahjoittaa pitkin
maakuntaa purkkikaupalla.


Muutkin monivuotiset ovat pärjänneet ihan hyvin, 
lämpöä ja aurinkoa nyt saisi olla vähän enemmän.
Tässä penkissä viherminttu, rakuuna, lipstikka, korianteri,
lehtipersilja ja viinisuolaheinä.  

Villirucolaa on tänä vuonna paljon. Sen pähkinäinen
maku sopii erinomaisesti pizzan suolaisen lihan
ja makeahkon tomaattikastikkeen kanssa valkosipuli-
öljyn kera.

Pihvitomaatit ovat rouhean kokoisia, mutta hieman huolestuttaa ehtivätkö
ne ja luumutomaatit kypsyä. Ainakin aurinko saisi jo paistaa.

Ainakin kirsikkatomaatit kypsyvät ajoissa. Huikean
makeita ja mehukkaita! Ja takuuluomua (kuten
kaikki muukin)!

Paprikat ja chilit tekevät hyvää satoa. Tänä vuonna
alkuvaikeuksien jälkeen multiin ei pahemmin päätynyt
(kovin) tulisia lajikkeita, pitää käydä sitten chilifestareilla
hankkimassa tiukempaa tavaraa.

Päärynöiden määrä ilahduttaa tänä vuonna. Ensikertaa
tulossa hieman enemmän (=enemmän kuin pari) päärynöitä.
Tohtorinpäärynä ei edes kuki vaikka on optimipaikalla
mutta tämä maatiaislajike Aune tekee satoa.

Luulin että viimevuonna tuli paljon valkeaa kuulasta, mutta
tänävuonna sitä vasta piisaa! Ja kirsikoita!
Toivottavasti räksäleegiot eivät ehdi sabotoimaan satoa
ennenkuin allekirjoittanut pääsee asiaan.

Mansikoita kasvaa peittokasvina tontin rinteillä ja ne tekevät hyvää 
satoa. Metsämansikan ja puutarhamansikan välimuoto
joka leviää hulluna. Räksät poimivat näitä päivittäin
mutta onneksi niitä on paljon. Myös muita marjoja näyttää
tänä vuonna tulevan paljon. Ainoa riski on, että nyt saisi kelit jo lämmetä.


Olisihan tuolla kasvimaalla yhtä jos toista muutakin, mutta tämä riittää.
Parasta on kun saa tehdä itse kasvattamastaan takuu luomu tavarasta hyvää ruokaa.
Omavaraisuus aste nousee pakastoinnin takia vuosi vuodelta. Vielä kun oppisi 
käyttämään villiyrttejä...