29.7.2013

Sitruuna-Basilikarisottoa ja Jerkkilohta

 
Koska chilit alkavat olemaan kypsiä, on syytä pitkästä aikaa tehdä jotain niistä. Amarilloni on näköjään ristiinpölyttynyt jonkun kanssa koska puska on täynnä kirkkaanpunaisia mukavantulisia podeja. Tosin on sanottava että saadakseen safkaan vähän meisseliä, habanero toimii tässä parhaiten. Päätin tehdä karibialaisittain maustettua jerkkilohta ja sitruuna-basilikarisottoa.

Jerkki lohi
1 chili (habanero toimii parhaiten)
3 tl maustepippurijauhetta
4 valkosipulinkynttä
1 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl fariinisokeri
2 rkl Dijon sinappi
Chilikastiketta (soosin puutteessa piti tyytyä tabascoon)
1 dl oliiviöljyä
1 sipuli
1 korkillinen valkoviinietikkaa
½ limen mehu
1 tl savusuolaa

- Pilko sipuli, valkosipuli ja chili paloiksi, sekoita kaikki aineet ja poraa sauvasekoittimella tahnaksi.
Lohifile leikattuna poikittain 5cm leveyksi paloiksi
- Laita kalanpalat litran minigrip pussiin ja kaada mausteseos pussiin.
- Hiero palat kauttaaltaan mausteseokseen
- Painele pussista ilmat pois, sulje ja anna marinoitua jääkaapissa 4-5 tuntia
- Kypsennä uunissa 175'C 15 minuuttia (kiertoilma), 200'C normiuunissa, tai grillaa hiilillä keskilämmöllä 15 minuuttia. Riippuu tietysti fileen paksuudesta, eli vähän ranteella pitää hoitaa kypsyys.
Olen vähän risottonatsi, joten kerma ei tähän reseptiin kuulu, ja käytä hyvää Arborioriisiä.

Sitruuna-basilikarisotto

70 g voi
Tilkka oliiviöljyä
1 sipuli
1,5 dl Arborioriisi
1,5 dl kuivaa kuohuviiniä tai valkkaria
1 l kasvislientä (ihan noin paljoa ei mene, riippuu paljonko riisi imee nestettä)
70 g parmesania
Pikku nippu basilikaa
1 sitruunan kuori raastettuna

- Valmista kasvisliemi
- Pilko sipuli pieneksi silpuksi
- Kuumenna kattilassa 25 g voita noin 1 rkl oliiviöljyä
- Kuullota sipuleita hetki, vähän ennen kuin ovat läpikuultavia lisää sitruunankuori ja riisi. Sekoita koko ajan äläkä missään nimessä päästä palamaan tai ruskistumaan. Kuullota kunnes läpikuultavaa.
- Lisää viini ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes viini on haihtunut.
- Lisää lientä, ensin puolet, sitten kauhallinen kerrallaan (riisi imee nestettä, tekstuurin pitäisi olla juoksevahko). Riisistä riippuen aikaa menee noin 15-20 minuuttia tullakseen sopivan al denteksi.
- Ota pois lämmöltä ja lisää loput voista, parmesaaniraaste, silputtu basilika ja 1/3 sitruunan mehu. Mausta tarvittaessa suolalla.

Tämä safka toimii kokonaisuutena hyvin. Juomaksi kuivaa Proseccoa tai samppanjaa.

20.7.2013

Pikaruokakatsaus Manse

Terveeks, it's been a while. Kesätauko venähtänyt turhan pitkäksi.

Olen viimeaoikoina tehnyt perusteellisen testin läpikäymällä Mansen pikaköökkejä läpi.

Ylivoimainen ykkönen huikean hyvällä, autenttisella safkalla on Sammonkadulla sijaitseva Teboilin vieressä oleva Intialainen Uma's takeaway. Pieni kioski ei tosiaan anna päällepäin syytä kovin korkeisiin odotuksiin, mutta mitä on sisällä onkin sitten parasta mitä olen missään maistanut Intian keittiön saralla.

Kokki ja myyjä laittaa kaasulla safkat siinä silmien edessä. Erityisesti korma ja etelämmän, hieman tuliset katkarapu- ja kasviscurryt ovat huikeita. No, siinähän oikeastaan koko lista tulikin. Kioskista saa myös kebabeja jotka ovat myös terävintä kärkeä mitä olen maistanut. Kerrassaan ällistyttävä paikka. Myös palvelu on kerrankin erinomaisen kohteliasta ja hyvää. Vaikka Nanda, Swagath ja muut Intialaiset ovat Tampereella sangen kovaa tasoa, mutta Tämä pesee mennentullen kaikki.

Loistava esimerkki siitä miten hyvä ruoka ei välttämättä tarvitse hienoja puitteita. Jos haluaa hyvää Intialaista, this is the place. Koska sisällä on 5 (!) asiakaspaikkaa, kannattaa ruoka ottaa mukaan, ja ostaa vaikka Intialainen bisse kyytipojaksi.

Ai niin, suuri plussa itse tehdyistä superhyvistä pitaleivistä keban kanssa. Myös naanleivät on itse tehtyjä ja muun tason mukaisia.

Kebab osastolla, jos Uma's unohdetaan (vaikka ykkönen onkin tässäkin sarjassa), Rautatienkadun Suleima vääntää laatukebabit, joskin taso vähän heittelee. Suleiman vieressä on muuten mielestäni Tampereen paras pubi, Gobi Desert Canoe Club Blues Bar. Mukava ilmapiiri, henkilökunta ja asiakkaat yhdessä erinomaisen musiikin kanssa luovat huolestuttavan viihtyisän fiiliksen. Blues Bareja ei ole liikaa, mutta tämä on kyllä timantti. Erityisesti kerran kuussa järjestettävät open mic blues jami illat ovat aika älyttömän siistejä eventtejä. Muusikoita soitinlaukkuineen on parikertaa ollut oikein reiluksi jonoksi saakka. Näinä iltoina pikkupubin lämpötila nousee tuonne neljänkympin korville ja fiilinki on kerrassaan erinomainen hikikarpaloista huolimatta. Great to see so many people groovin' feet stuck deep in the delta mud.

Snagariosastolla Jankan Wanha Grilli on vaikea voittaa, joskin Vaakon Nakki Pispalassa hengittää kyllä niskaan. Mutta itsetehty chilisalsa Chilihampparissa ja sikahyvät lihikset kyllä vievät Jankalaisen voittoon.

Mutta missä olisi sellainen kunnon BBQ pit? Pulled porkia, ribsejä jne avotulella valmistettuna. Siis ihan kunnolla tehtynä, oikomatta yhtään? Pirtelöitä ja Key Lime Pietä? American breakfast served all day? Sellainen pitänee perustaa.

5.5.2013

Autenttista Kiinalaista


Ni Hao!

Kiinanmuuri kutsuu! Tuli erittäin pikakomennus Kiinaan ja lähden tutustumaan mm. sikäläiseen ruokatarjontaan, siinämäärin kuin vapaa-aikaa jää. Kiinalainen ruoka ei ole ollut kovin lähellä sydäntäni aiemmin, mutta lähden avoimin mielin katsomaan mitä Pekingiläinen keittiö tarjoaa. Voiko oikeastaan tuon kokoisesta maasta sanoa Kiinalainen keittiö? Maassahan on lääniä ja populaa siinämäärin että oksat pois. Guangzhoun keittiö lienee täysin erilainen Pekingiläisestä? Periaatteessa sama juttu kuin vertaisi eteläitalialaista keittiötä ja rössypottua. Vorssalaista veripylsyä ja tapaspöytää?

Onko kellään viimehetken käytännönvinkkejä ekaa kertaa Kiinaan matkustavalle?

2.5.2013

Pesän rakennukseen, Tampere!

Mille maistuisi asuminen EU:n suojelemassa perinnemaisemassa Vesilahdella, 30 minuutin päässä Tampereen keskustasta?

Takapihan kasvihuoneessa kasvatat niin paljon paprikoita, chilejä tomaatteja ja yrttejä kuin vain jaksat syödä.Kasvimaalta saat juurekset, hedelmäpuista kirsikat, kriikunat, omenat ja päärynät.

Villivadelmat saat myös suoraan puskasta ja ryytimaalta saat kaikki tarvitsemasi monivuotiset perusyrtit. Kaikki kastelet luonnollisesti puhtaalla kaivovedellä ilmaiseksi jolloin ei tarvitse käyttää kunnallistekniikan vettä.

Silmäsi lepää valmiiksi rakennetulla pihalla, joka on rakkaudella rakennettu ja löydät sieltä satoja kukkasipuleita ja perennoja jotka harkitusti kukkivat läpi kasvukauden.

Suojaisan ja valoisan takapihan rajoittuessa metsään on luonnollisesti hyvät marja- ja sienimaastot lähellä ja peuran- sekä hirvenmetsästyskin onnistuvat lähiseudun metsästys-seuroissa. Lähistöllä on myös useita suoramyyntitiloja joista voit ostaa tarvitsemiasi luomuraaka-aineita. Takassa kypsennät mukavasti halutessasi avotulella ruokaa ja takapihalla on hyvä grillailla Weberillä vuoden ympäri! Keittiö on tarkoin ja harkitusti suunniteltu erittäin toimiva ja laadukas kokonaisuus joka toimii erinomaisesti ruoanlaiton ehdoilla.

Kaikki tarvitsemasi palvelut kouluista ja terveydenhoidosta (ilman viikkojen jonoja!) kauppoihin ja liikuntamahdollisuuksiin löytyvät noin kilometrin säteeltä, mutta halutessasi pääset Tampereelle nopeasti omalla autolla tai linja-autolla ja pääset lähistöltä myös junaan. Hämeenlinna on lähes yhtä lähellä.  

Tutustu virtuaaliesittelyyn täällä ja vieraile http://www.skv.fi ja tule esittelyyn Sunnuntaina 05.05. klo 12:30-13:00 ja tee unelmistasi totta.

Muuta Maalle!


21.4.2013

Risuja ja ruusuja Tampere

Olen viimeaikoina pyrkinyt käymään ravintolassa syömässä ihan aktiivisesti ja suunnitelmallisesti, mistä syystä osittain tämä kirjoittelukin on ollut harvempaa näin grillauskautta odotellessa. Tarkoituksena on ollut muodostaa kuva Tampereen ravintolakulttuurista mäkkäreistä katuköökkien kautta vähän tasokkaampaan gourmet hulabaloon. Oikeastaan voisin jakaa nämä seuraaviin ryhmiin; mäkkärit ja snagarit, etniset, ruokaravintolat.

Karkeasti voisi sanoa että vastine rahalle ja kuluttajan saama palvelu on sitä parempaa mitä alempana ketjussa ollaan. Ylöspäin ketjussa edetessä palvelu huononee, kunnes toki huipulla on taas erinomaista. Vähän niinkuin huonon palvelun Gaussin käyrä.

Mäkkäriin mennessä tiedän karkeasti mitä on luvassa ja mihin hintaan, palvelu on nopeaa ja hyvää. Pisteet Stockan viereiselle ja Jäähovin mäkkärille. Snagaripuolella Jankan Wanha Grilli on edelleen kovassa ja hyvässä vedossa (onnittelut vaan taannoisesta lihapiirakkakisamenestyksestä, teidän olisi pitänyt voittaa), kun taas Tammelantorilainen on onnistunut testikerroilla floppaamaan haalealla ja keskinkertaisella safkalla ja löysällä palveluasenteella. Marjon grilli(?) Kalevassa tosin on testaamatta, sitä on kehuttu kanssa, pitääkin testata. Sieltä saa muistaakseni vegesafkaa, kerran olen siellä käynyt mutta ruoka ei ollut kovin kaksista (tästä on tosin jo yli 10 vuotta! Liekö sama paikka lainkaan enää).

Etnisistä on mainittava ehdottomasti Intialainen loistava Uma's takeaway Sammonkadulla. Ja itseasiassa kivenheiton päässä siitä oleva Evin kebab. Molemmissa hintavääntösuhde kohdallaan ja palvelu tosi asiallista ja hyvää. Umasilla eritoten kaikki natsaa kohdalleen. Etnisissä on harvemmin tullut törmättyä floppeihin, pääosin niin käy Kiinalaisissa pikaruokapaikoissa joskus. Viimeksi Lotus Gardenissa tuli jotenkin kummaa safkaa. Tosin olen siellä joskus hyvinkin syönyt.

Ruokaravintolat onkin sitten vähän haastavampi genre. Onko erinomainen Turkkilainen ravintola Malabadi etninen vai ruokaravintola? Hyvin tehtyä ja hyvää ruokaa jokatapauksessa. Ei siis pelkkää kebabia vaan ihan kunnon Turkkilainen rafla. Onko rautaisen kovat Tampereen huiput C ja Bertha samaa kategoriaa tässä ryhmässä? Jokatapauksessa niiden taso on reilusti muiden yläpuolella ruoan suhteen sekä palvelun.

Huber ei jotenkin pääse samaan Berthan kanssa, Tiiliholvi ja Nääsneula on pari askelta perässä. Satamakadun Henrik's on tosin myös testaamatta, edellisestä kerrasta on vuosia. Ruoka oli kyllä erinomaista silloin. Muut Tampereen ravintolat (enhän mä kaikissa ole käynyt mutta kandee miettiä toimintaa kriittisesti, myös tekstissä kehuttujen) saakin sitten pyyhkeitä.

Jokapaikassa pyritään oikomaan ruoan ja palvelun kustannuksella (Helsingissä olen huomannut ihan samaa henkeä huippupaikkoja lukuunottamatta). Eritoten mua risoo nämä Tampereen muutamat uudemmat paikat, jossa ekalla kerralla homma oli kuosissa, tokalla ok ja sittemmin kelvotonta. Neste nousee päähän ja taso lörpsähtää.

Olen kuluneella viikolla yrittänyt kahdesti ravintola Flameen syömään siinä onnistumatta, ensimmäisellä kerralla istuin pöydässä 8 minuuttia ilman palvelua, toisella 6 minuuttia, jonka jälkeen poistuin paikalta (keskiarvo palvelulle on vajaat 5 minuuttia, ainakin vettä kannattaisi tulla välittömästi kaatamaan (jolla asiakas sidottaisiin pöytään) tervehtimään ja ottamaan asiakas vastaan). Henkilökunta kyllä huomasi minut, ensimmäisellä kerta tervehdittiin ja jatkettiin kaljahanoihin nojailua, toisella kerralla mätti joku muu. Kumma että puolityhjällä ravintolalla on varaa lähettää maksavia asiakkaita pois. No, onneksi vieressä on ravintola New York jossa safka on ihan mukiinmenevää palvelu kohtalaista mutta kuitin saaminen kestää.

Hetki vielä paatosta. Miten kuittia voi joutua odottelemaan liki 15 minuuttia? Pitääkö se aina erikseen käydä hakemassa? Eikö ravintolan etu olisi saada asiakas ulos samantien että saadaan uusi maksava lammas kynittäväksi tilalle? Olisi ihan oikeasti niin että ravintola kouluista pitäisi ehdottomasti lähettää joka vuosikurssi Amerikkaan Dineriin pariksi viikoksi oppimaan palvelua ja kiirettä. Tai sitten tippijärjestelmä tännekin. Jos annat paskaa palvelua, se näkyy massin määrässä välittömästi. Sitä saa mitä tilaa. Paljon olisi vielä sanottavaa mutta eiköhän tämä jo riitä. Loppuun vielä jotain positiivista.

Olin järjestämässä erästä kohtalaisen suurta juhlaviikkoa. Testasimme coctailpaloja ja testin jälkeen päädyimme tilaamaan coctailpalat ja cateringin juhlaviikolle Aleksin Ravintolat/ravintola Aleksikselta. Suupalat saivat kehuja, syystäkin, mutta myös henkilökunta sai hyvästä ja ammattitaitoisesta otteesta aika huikean hyvää palautetta. Tosi hyvää työtä!

Vieraita tilaisuuksissa oli useampi sata ainaki 15 eri kansallisuudesta. Valitsimme siis yllämainitun tahon yhteistyökumppaniksemme juhlaviikolle ja voin lämpimästi suositella tätä muillekin.

24.3.2013

Onneton sattumus - Mitä meille ravintoloissa syötetään?

Pistäydyimme Tamperelaisessa Espanjalaisessa ravintolassa Saludissa syömässä kevyitä tapaksia. Pöytämme tilasi sekä kylmiä että lämpimiä tapaksia ja hieman viiniä.

Allekirjoittanut tilasi mm. morcilla-annoksen koska morcilla on yksi suuria herkkujani. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan niinkuin piti.


Jo ulkonäön perusteella huomasin että kyseessä ei ole morcilla vaan viitteet olivat vahvat kotimaan suuntaan ja ensimmäinen suupala vahvistikin kyseessä olevan uudelleenlämmitetty kotimainen (Tapola?) mustamakkara. Huomautin asiasta henkilökunnalle ja jätin annoksen sivuun. Tarjoilija vakuutti aluksi kaikkien raaka-aineiden olevan Espanjasta peräisin, mutta olin asiasta eri mieltä ja tarjoilija lähtikin keittiöön selvittämään asiaa.

Hetken kuluttua luokseni tuli toinen henkilökuntaan kuuluva työntekijä joka istahti pöytään ja meni suoraan asiaan ja kertoi todellakin kyseessä olevan tavallinen mustamakkara, koska alkuperäistä ei ollut saatavilla. Hän kertoi että luonnollisesti annos voidaan kyllä jättää laskulta pois ja pahoitteli asiaa ja mietti asian olevan tavattoman kiusallista ja vertasi asiaa mediassa tällä hetkellä vellovaan hevosenlihakohuun. Samalla hän totesi että tällälailla ei keittiön pitäisi toimia, asiakkaan kyllä pitäisi pystyä luottamaan että tilaamansa ruoka on sitä minä se on myyty. Aivan liikaa konditionaaleja. Samalla kerrottiin että keittiöpäällikkö oli nimenomaan antanut ohjeen toimia tällätavalla.

Elintarvikealalla, kuten kaikki varmaan ovat kuulleet/lukeneet, on menty viimevuosina skandaalista skandaaliin. On myyty kelvotonta/pilaantunutta lihaa värjättynä ja on myyty hevosenlihaa jonain muuna lihana. Kokit eivät vaan enää välitä ruoasta tai ole ylpeitä ammatistaan. Kunhan saadaan halvalla jotain lautaselle mistä joku idiootti (asiakas) maksaa maksimikatteella jotain.


Itse olen linnuille äärimmäisen allerginen (hieman harvinaisempi allergia, mutta meitäkin on), jos saan kanalientä tms lintua "koneeseen", edessä on ambulanssikeikka sairaalaan (miltä varalta kuljetan aina lääkkeitä kanasiepin ensiapuun mukanani). Sangen usein kinkku korvataan kalkkunalla, Suomalaisissa eineksissä, makkaroissa ja nakeissa käytetään usein lintuperäisiä (broilerin teurasjäänteet jne) ainesosia, joten tuoteselosteiden lukeminen on tullut tutuksi. Aina sekään ei riitä, vaan siitä huolimatta että tuoteselosteessa ei mitään lue, edessä on ollut kanasiepit ja lääkepurkille asiaa. 8 tabua tota ja 3 tota ja katsotaan selvitäänkö ilman ambulanssia. Vähän niinkuin lottoa, muttei kovin "kliffaa". Raaka-aineena on siis käytetty jotain mitä ei ole mainittuna tuoteselosteessa.

Ruokakauppojen maine siis on näissä skandaaleissa ryvettynyt pahemman kerran, mutta olen ollut iloinen että ravintoloissa voin luottaa että saan sitä mitä minulle myydään. Hetkinen...eiku...

Taannoinhan oli kebabskandaali. Ja nyt sitten Saludissa tämä. Saludkin on ravintola, jota on pitkään pidetty ihan hyvänä ja on saanut mm arvostettuja plakaatteja ja sertifikaatteja seinälleen.

Rotissöörien plakaati löytyy. Culinary Team Finland. Placa al Mérito Turistico. Eurotoques, Suomen Eurokokit ry. Pirkanmaan keittiömestarit ry.

Toivon todellakin että kyseessä olisi ollut kokin henkilökohtainen lapsus, mutta kun jo kerrottiin että kyseessä oli keittiöpäällikön ohje! Samalla edellämainitut plakaatit vedettiin romukoppaan, niille syljettiin ja naurettiin. Vai kuuluuko näidenkulinarististen yhteisöjen toimintapolitiikkaan toimia kyseisellä tavalla? Eli henkilökuntaa lainatakseni "tälläkertaa mentiin siitä mistä aita on matalin"?

Omasta mielestäni ravintolan maine ei ole ollut aivan niin hyvä kuin mitä sitä pidetään, mutta viimeaikoina taso on kieltämättä noussut mukavasti kuten täälläkin olen useamman kerran maininnut. Ja nyt sitten lensi pelikaani turbiiniin oikein voimalla. Kuinkahan paljon todellisuudessa meille syötetään aineita joista meillä ei ole aavistustakaan? Miten voimme luottaa siihen että meille myyty leike on kyseinen leike eikä jokin halvempi ruhon osa? Onko myyty waguy härkä waguytä? Onko luomu oikeasti luomua vai todellisuudessa vain mainospuhe?

Omasta mielestäni, jos raaka-aineita ei ole saatavilla, annos pitää jättää pois listalta, eikä keksiä jotain muuta tilalle ja myydä se jonain aivan muuna annoksena. Entä tosiaan jos kyseessä olisi ollut jokin allergisoiva ruoka-aine?

Ollessani vuosikymmenen viinibusineksessa, sain seurata aitiopaikalta ravintola-alaa ja ihan tällaista en ole aiemmin kohdannut (en ainakaan tietoisesti). Ymmärrän että keittiöstä silloin tällöin loppuu raaka-aineet, mutta silloin annos pitää vetää pois myynnistä kunnes sitä on taas saatavilla. Joskus keittiössä voi olla pakko soveltaa jotain luovaa, mutta silloinkin asiakkaan pitää tietää asiasta.

Tämä ravintola Saludissassa kokemani on mielestäni asiakasta ja kuluttajaa äärimmäisellä tavalla halventavaa.

Jos mietin kustannuksia, 2 kpl 5 cm pätkää Tamperelaista mustaamakkaraa verrattuna Wagyu-häränlihasta valmistettuun espanjalaiseen versioon jona se minulle yritettiin myydä, kate varmasti on annoksessa kohdallaan? 10cm mustaamakkaraa ja hieman freesattua sipulia. Raaka-aine kustannukset on muutaman sentin! Kun miettii kauanko tuon laittamiseen meni aikaa, ollaan työvoimakustannuksissakin muutamassa kymmenessä sentissä.

Montakohan annosta Tapolan mustaa ehdittiin myydä tuolla hinnalla muille asiakkaille?


***

Edit 21:43
Sain nopean ja asiallisen vastauksen reklamaatiooni ravintolan keittiöpäälliköltä jossa selvitettiin tapahtunut. Tässä kohdassa täytyy todeta reaktion olleen hyvä ja ravintola on pahoillaan tapahtuneesta.

Omalta kohdaltani asia on loppuun käsitelty.

20.1.2013

Tapaksia Madridissa IV


Madrid. Kahdeksan siankorvaa lautasella. Gazpachoa ja sitruunaa sekä persiljaa. Lasissa hieman tintoa. Keittiön terveisenä tuli jamon Ibericoa ja vuohenjuusto-saltichon alkupalat. Suolaisenkirpeän saltichon-massan päällä ollut paksu makea balsamicoreductio istui täydellisesti.

Gambas al ajillo ja ankeriaanpoikasia. Voinen ja valkosipulinen liemi on hyvää ja ankeriaat kuin nuudeleita. Seinällä on Elton John ja Freddie Mercury sekä Lady Gaga. Tiskin takana Pedro kikattaa pojille. Ai tämäkin paikka on näitä. Herkullista ruokaa.

Fatigas del Quererissä muutaman euron tapas racionit järjettömän kokoisia. Muita gringoja ei paikassa ole. Keittiön tervehdyksenä pöytään tuli vadillinen kananjalkoja. Ja digestiivinä muki yrttiviinaa talon piikkiin. Seinällä taitavasti puuhun veistetty alaston pariskunta tuijottaa.

Oletteko nähneet kun miljoonan Madridilaista on saman kadun varrella Tapsankävelyllä? Ruuhka ja rysis on melkoinen. Ihmiset etenevät virtana, vastarannalle tien yli on turhaa edes yrittää. Suklaakaupassa on liki mellakka, mutta tälle myyjättärelle ei auota. Vaikka latinalainen veri aina välillä kuohahtaa, täti pistää nulikat ojennukseen. Suklaatäytteiset churrot on parhaita.

Joko muuten mainitsin että ostin kotiin peltipurkin savupaprikaa?


Tapaksia Madridissa III

 
Madrid. Sevilla. Samaan aikaan. Joulupäivä on samaan aikaan rauhallinen ja vilkas. Ihmiset ovat tosi iloisia, johtunee vapaapäivästä. Kahvia on vielä edessä puolikulhoa. Americano. Perinteinen joulupäivän ateria TGI Fridaysilla. Onkohan Carlos Santana jo saanut nahkahousunsa takaisin.

Valvoin yöllä ja tuijotin pimeää kattoa. Tuulettimen lavat saavat öisin aikaan hauskoja varjoja. Madridin yö oli hiljainen lukuunottamatta poliisiautojen sireenejä. Poliisit ajavat Sitikoilla.

Enkelikuoro laulaa korvissani, Museo de Jamon- Iberian ylpeys edessäni. Seinällä edessäni on kaksisataaneljäkymmentä ilmakuivattua potkaa, ihan kuin olisi joulu. Valitsen kinkun ja Mestari heilauttaa veistään. Crianzaa ja jamonia. Mitäköhän sikojen etujaloille tehdään? Haukkaan palan.

Kappas, telkkarista tulee wrestlingiä.



Tapaksia Madridissa II


Madrid. Hotellihuoneessa. Aattoilta on jo pimennyt. Palaillessa päivän kaupunkikierrokselta takaisin päin näin transvestiitteja mutten yhtään joulupukkia. Tietyt kaupunginosat vaikuttaa kovinkin Castrolaisille. Ja nyt en viittaa Fideliin tai Rauliin. Raffimmallakin seudulla jengi rauhoittuu vastaanottamaan joulua ja kaikilla on hyvä mieli.

Kävelin Catedral de la Almudenalle tarkoituksena sytyttää kynttilät poistuneiden muistoksi. En sytyttänyt. Kynttilät oli korvattu led-lampuilla jotka syttyivät hetkeksi euron kolikolla. Ehkäpä he tietävät että heitä muistetaan ilman led valojakin. Sytytän sitten kotona oikeat kynttilät enkä jaksa noita Speden Spelejä. Tunnelma oli kyllä harras ja koskettava.

Aamulla otin tuoreita croissanteja ja kahvia. Niillä aamu starttaa perinteisesti näillä nurkilla. Ja mikäs siinä, tuoretta croissantia, tuoretta aplarimehua ja mustaa kahvia on vaikea voittaa. Viereisessä pöydässä istuu tunnettu kotimainen elokuvaohjaaja tunnetun näyttelijäystävättärensä kanssa. Haluavat pöytään tarjoilun.

Ehkä perään seuraa churrot ja ja maitokahvi? Churroja ja juoksevaa suklaata. Jamon Iberico. Chorizo ja Albondigas. Bacalau ja quesos. Viiniä ja olutta. Siinä jouluateria 2012. Churrojen rasva vaan alkaa tökkimään jos niitä syö yli kaksi.

Mercado San Miguel on kanssa asiallinen paikka. Vähän niinkuin kauppahalli, mutta tiskeiltä voi ostaa pinxoja ja tapaksia. Jengi kulkee viinilasi tai olut kädessä standeja ja napsii pikkuherkkuja. Oliiveja kaikin tavoin valmistettuna mitä voi kuvitella. Suklaata ja makeisia. Pähkinöitä ja taateleita. Empanadoja. Jamonia ja makkaroita. Leipiä. Seafoodia. Jne. Alkuun kuvittelin tämän olevan turisteille tehty katiska, mutta illan pimennyttyä paikka olikin tupaten täynnä paikallisia! Mahtava fiilis, vähän niinkuin viinimessuilla, mutta ilman että kaikki maksaa tonnin eikä posse ördää räkä poskella. Outoa ettei kukaan ole lärvit. Suomessa olisi.

Jossain vaiheessa imuroin naamariin tortilla espanyolia ja patatas bravasia joka täällä tarjoillaan stydin tomaatti-paprika soosin kera, kun taas Barcelonassa kylkeen tuli aina aiolia. Muistaakseni. Ja. Albodingasia. Ihan tajuttoman hyvään tomaattisoosiin (todella hyvä lihaliemipohjainen, suolainen ja lihaisa, mutta kevyt) tehtyjä vasikanlihapullia. Alkoi jalat lyömään klappia, niin hyvää se oli!

Käytännössä siis tämä päivä on tullut tankattua melko hyvin, joskin on myös tullut käveltyäkin toistakymmentä kilometriä.

Kävin Palacio Realilla. Juan Carlosilta terveisiä. Ostin kotiin peltipurkillisen picantea savupaprikaa.

Täältä tähän.





Tapaksia Madridissa I



















Taidan aloittaa vuoden matkailuaiheisella kirjoituksella. 

Lähdin taas joulun alla kiertämään maailmaa ja päädyin Madridiin. Matkapäiväkirjani sensuroimattomana:


Madrid. Aamulla hotellihuoneessa. Huone döfää röökille kuin VR:n röökikoppi. Vaihdoin huonetta illalla jo kertaalleen, mutta sama tuntuu olevan joka huoneessa. Onneksi huoneen viileähkö +15'C lämpötila raikastaa, lämmitys on pois kytketty...no, maassa maan tavalla. Tulee mieleen Borges Lissabonista.

Jostain syystä on kehittynyt kyky valita tietämättään nämä hotskut aina alueilta joissa ilotytöt metsästää. Eilenkin tuossa respan edessä kadulla päivysti lintua jos johonkin lähtöön. Ja niiden mukana seuraa diileriä ja parittajaa. Mutta kun ei ala sekoilemaan ja suhtautuu heihin samalla kunnioituksella kuin muihinkin ihmisiin niin hienosti pärjää. Sitä paitsi nämä paikat ovat lievässä rappiossaan kerrassaan karismaattisia joissa näkee koko elämän kirjon. Helppo kuvitella miksi tällaisilta kulmilta syntyy luovuutta. Laittomat Afrikkalaiset maahanmuuttajat kaupustelevat piraattiroinaa kadulla. Alla liina, 4 nurkassa kiinni köysi josta vetämällä myyntiartikkelit jäävät sumppuun liinan muodostaman pussin sisälle joka on helppo heivata selkään ja kipittää ratsiaa karkuun.

Kun ottaa sivukujille muutaman askeleen ja seuraa mihin paikalliset menevät, löytyy mielenkiintoisia paikkoja. Siten löytyi mm. Casa Labra. Mukava baari-henkinen pikku tapas paikka. Muutama setti Buñuelos de bacalao (menköön tänäjouluna tämä lipeäkalasta vaikka onkin omaan makuuni "hieman" parempaa) ja Racion de atun (tjsp, etikkaista tonnikalaa ja tomaattia). Ja päälle pikku lasi cervezaa ja pullo vettä. Hinta? Koko satzi 6,40€!

Hetkeä myöhemmin olikin vuorossa Salud (hah!) niminen paikka. Revuelto de Morcilla - Morcilla omeletti rapeilla julienne ranuilla. Täytyy kyllä sanoa taas että onpas hyvää tuo Morcilla, Espanjalainen verimakkara jossa huomaa selkeän sukulaisuus-suhteen Tamperelaiseen serkkuunsa, tämä tosin on hieman makeampaa, raikkaampaa, rakeisempaa ja kevyemmän oloista kuin kotoinen. Päälle Huevos de corral con patatas y chistorra. Juoksevaa munaa, pieniä Chistorra-makkaroita ja perunakuutio...ranuja? Hyvää tuo chistorrakin. Mausteista grillichorizon tyyppistä. Ja huuhdotaan alas crianzalla.

Siinäpä sitä tällä erää, Sancho Pancha lähtee valloittamaan kaupunkia. Hyvää joulua!

PS: Huomaan oppineeni kommunikoimaan paikallisten kanssa Espanjaksi opiskelematta päivääkään kieltä! No nyt, adios!





6.1.2013

Uusi alku - New Dawn


Hyvää uutta vuotta ihmiset!

Päätin hieman uudistaa tämän blogin ilmettä tälle vuodelle ja muuttaa sitä hieman yksinkertaisempaan suuntaan. Itseasiassa on pitänyt jo jonkin aikaa, mutta kun noista vanhemmista teksteistä menee leiskat pipuliksi, en ole siihen viitsinyt ryhtyä.

Vanhat reseptit löytyvät jatkossa Arkisto-tagin alta sekä tekstihaulla, mutta niissä siis menee leiskat vähän pipuliksi mikä haitannee vähän hakuja. Lisäksi jätän tänne nuo haetuimmat reseptit.

Teemalauantait, Roadtrip (muu matkailu ihan tekstihaulla), Chilisuklaa, Kakut, Grillattavat (en ihan kaikkea viitsi jättää, mutta noi muutamat), Pulled Pork, Mausteet, Amerikkalaiset pannukakut ja Pizzat.