BBQ Babyribs ja raikas grillisalaatti

Tein exkursion Ylöjärvelle ja visiteerasin Lihan Mestarit Kaupassa. Hyvä lihakauppa, pankaan poiketen.

Ostin räkin possun babyribsejä (spareribsit selkäpuolelta, luut noin peukun paksuisia, babyribsit vatsapuolelta, luut noin pikkurillin paksuisia ja liha vähän mureampaa). Tein pidemmän kaavan mukaan, mutta nämä voi tehdä ilman isompia liotteluitakin, mutta parempaa näin tulee. Karamelisoitunut tahmea, makeahko BBQ pinta jonka alla suolaista rubia toimii kuin väärä raha (=hyvin)!



- Aloita leikkaamalla lihasta kalvot pois (leikkaa pieni viilto ja kalvot lähtevät ihan vaan vetämällä irti).
- Laita liha likoamaan omenasiiderin ja sitruunamehun (2 dl siideri, 1 sitruunan mehu) seokseen puoleksi tunniksi.
- Kuivaa lihaa hieman ja hiero pintaan rubia ja laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.
- Tee hiillos valmiiksi (hiiliä vain toiselle puolelle grilliä, toiselle puolelle folioastia tippuvalle rasvalle)
- Taittele foliosta pikku nyssäkkä ja laita sisään kourallinen vedessä liotettua omenapuun ja hikkorin seosta. Taittele nyytti kiinni. Ja laita hiillokselle.
- Ota liha jääkaapista ja penslaa se BBQ soosilla (Tuunasin tuon linkin BBQ-soosin siten että lisäsin joukkoon ½ omenaa kuorittuna ja raastettuna, sekä Poppamiehen Ahjoa teelusikallisen).

- Laita liha sille puolelle grilliä jossa ei ole hiiliä ja grillaa epäsuoralla miedolla lämmöllä kannen alla ainakin reilun tunnin (mitä kauemmin matalalla lämmöllä kypsennät sitä mureampaa matskua tulee).

Pensselöi lihaan vuorotellen molemmille puolille lisää BBQ soosia aina kun pinnasta on tullut hyvä. Noin 15 minuutin grillaamisen jälkeen viillä savustuslastu nyssäkän päällipuoli halki ja savua riittää noin puoleksi tunniksi.

Ribsien kylkeen sorvasin pienen salaatin grillatusta maissista, kesäkurpitsasta, tomaatista ja kevätsipulista ja lisäsin herkullisia ja mehukkaita uusia ruohosipulin kukkia mukaan.

Juomapuoli hoideltiin Saimaan Panimon tuotteilla.

Väitän että kiistatta yksi parhaita grillailuja joita olen tehnyt.

Weberissä grillattua pizzaa.

French toast aamiainen

Viikonloppu kuluikin iloisesti erilaisissa haastavissa ruokatehtävissä.


Lämmittelynä Breakfast battle; rouvan tekemät Banana walnut muffinit ja itsetehty granola/mysli vs. French Toast vaniljakreemillä, marjoilla ja reilulla vaahterasiirapilla.


Main event; pyydettiin naapureita grillailemaan ja maistelemaan hieman viinejä. Pöytään pääsi Weberin kautta marinoitua possun sisäfilettä, marinoituja kanavartaita, grillattua halloumia, Bruschettaa ja kylmänä raikas tomaatti-maissi-rucolasalaatti, Oliiveita, oliivileipää, perunasalaattia ja lohisalaattia. Jälkkäriksi Suklaamuffinsseja kreemillä ja mansikoilla sekä raparperipiirakkaa.

Suklaa muffinssi

Alkumaljana luonnollisesti itsetehtyä Limoncelloa, mukavan marjainen (mansikkainen) Pannierin rose d'Anjou 2011 (yleensä en juo roseta, mutta tämä on harvinaisen hyvä), Toro 2011 ja Viña Albali Gran Reserva 2004 ruokien kera, jälkkäriksi mylläsin hyvää Molinarin kahvia ja Lungarottin Nocino pähkinälikööriä.


Post scriptum, Weberissä pizzaa. Kuten kerroin ostin pizzakiven jolla taittuu pizza myös grillissä.

Grillattu pizza jossa
suolainen ja makea
mukavassa balanssissa.

- Tee tavallinen ohutpohja
- Lisää hyvä tomaattikastike (pyrettä, tomaattipestoa, sokeria, suolaa, pippuria ja oreganoa)
- Lisää päälle kerros emmentalia, karamelisoitua sipulia, suolaista ilmakuivattua kinkkua (speck), tomaattia, oliivia ja toinen kerros emmentalia.
- Grillaa kuuman pizzakiven päällä kunnes pizza on valmis
- Lisää päälle vielä villirucolaa ja valkosipuliöljyä ja anna hetki levähtää kylmällä lautasella niin pohja rapeutuu.

Ja jauhota se pizzakivi kunnolla ennenkuin laitat pohjan sen päälle, muuten tarttuu kiinni. Ja käytä brikettejä, älä lehtipuuhiiliä.

PPS: mukavaa, nyt saa jo kaikki tarvitut yrtit omasta maasta.

Flame

Kävin jo toistamiseen uudesa ravintola Flamessa Tampereen Hämeenkadulla ja täytyy sanoa ravintolan olevan todella positiivinen yllätys (molemmilla kerroilla)! Odotin täkäläistä "Amerikkalaista" perushampparipaikkaa, mutta tulos olikin piirun verran oikeaan Amerikkalaiseen suuntaan sekä palvelun että ruoan taholta.

Ovella heti meidät otettiin iloisesti vastaan ja ohjattiin suoraan pöytään, ja ilmoitettiin tarjoilijan saapuvan pikimiten, kuten kävikin. Valitsin alkuruoaksi friteerattuja katkaravunpyrstöjä ja pääruoaksi Meksikolaisen Hampurilaisen.

Katkaravut olivat miellyttävän mehukkaita ja hyvän makuisia. Voisi jopa ajatella niiden olleen itse leivitettyjä, mutta vaikea uskoa. Mehukkaita katkarapuja siis jotka olivat juuri sopivan kypsiä, leivitys oli erinomaisen hyvä, hieman sitruksisen oloinen.

Pääruokahampurilaisen piti olla tulinen, mutta haaveeksi jäi (no, ehkä johtuu allekirjoittaneen hieman kohonneesta toleranssista tuon tulisuuden suhteen noiden omien chilien takia). Sen sijaan chilikastike oli miellyttävän makeahko, joka toimi hyvin erinomaisesti paistetun, mehukkaan pihvin kanssa. Jokaisella puraisulla pihvin sisältä tirahti suolaista lihan omaa paistinnektaria (rasvaa?), joka toimi makeahkon chilin kanssa tosi hyvin. Ranskalaiset taisivat olla itse tehtyjä, osa ehkä hieman turhan kauan rasvakeitettyjä, mutta hyviä, ja annoksessa oli harvinaisen kelvollinen BBQ kastike, jossa appelsiinin maku toimi hyvin kirpeällä tavalla.

Sangen erinomainen suoritus, ollaan jo melko lähellä sitä mihin perusdinereissä roadtripeillä tottui. Muutenkin vaikutteet Amerikasta olivat selkeitä. Kokiksen (Pepsin) kanssa toimi ilmainen refill systeemi, mikä on mukavaa. Kun juomassa on jäitä, maksuton refill kuuluu asiaan (juomaa menee lopulta vakio määrä verrattuna jäättömään).

Palvelussa vastaanotto-tarjoilija systeemi toimi hyvin, ainoa ero Amerikkalaiseen oli että tarjoilija ei esitellyt itseään "Hei, minä olen...Sirpa ja toimin tarjoilijananne" (se olisikin ollut hyvä extra vivahde). Palvelu oli kuitenkin nopeaa ja mukavan ystävällistä, harvoin täällä törmää tuollaiseen. Myös ravintolan interiööri oli ihan hyvin tehty. Menu oli mukavan yksinkertainen ja selkeä.

Pihvi oli erittäin hyvä, melko "raaka" (hyvä medium) täkäläiseen keskiarvomakuun mutta juuri sopivan kypsä omaan makuuni. Jauskiaha ei ole viisasta jättää roseksi ellei sen tuoreudesta ole takeita, mutta uskon kyllä sen täällä olevan tuoretta ja laadukasta. Ja jollei miellytä, voihan sen pyytää kypsänä. Hampurilaisen sämpylässä oli oikeastaan ainoa ero Amerikan versioon verrattuna, mutta sekin oli hyvä.

Ruoan hinta-laatu oli hyvin kohdallaan, ehkä hieman korkea annoksen kokoon nähden, mutta laatuunsa nähden tosi hyvä. Ensimmäisellä kerralla söin BBQ hampparin, ribsejä ja katkarapuja ja taso oli silloin liki yhtä hyvä (taisi paikka olla avattu edellisenä päivänä jolloin pienet kämmit ymmärtää jotenkin. Laatu oli silloinkin ihan hyvä.).

Ainoa pikku toive olisi että listalle tulisi joku hyvä Amerikkalainen olut, esimerkiksi Anchor Breweryn tuotteita tai jonkun muun pienemmän talon tuotteita. Viinilistalla sentään oli Yhdysvaltojakin. Ruokalistalle voisi myös sopia all day served breakfast; pari pekonin siivua, hash potatoes, paistettua munaa tai vaikka French toast. Yksinkertaista ja nopeaa. Kahvia en maistanut, mutta sen pitää olla laadukasta tällaisessa paikassa ja tuoreista appelsiineista puristettu mehu kuuluisi kuvioon. No, tässä mennään kyllä jo vähän pilkunviilaamisen puolelle, menu on hyvä ja yksinkertainen ja ruoka hyvää, mutta jos autenttista meininkiä hakisi niin...

Ei ehkä maailman gourmet:n terävin huippu, mutta Amerikan henkiseksi dineriksi erinomainen suoritus. Ja kun olen jankannut siitä hyvästä palvelusta, kerrankin sitä oli tarjolla.

Suosittelen.