Amerikkaa lautasella - Tienpäällä I

No niin, pitää nyt takautuvasti siis lisätä nämä tekstit muistiinpanojen pohjalta.

***

Lady Penelopella Kaliforniaan

Matkaan päästiin siten että juhannus aaton aattona saavuimme San Franciscon lentokentälle, josta siirryimme Santa Claraan/Sunnyvaleen San Josen pohjoispuolelle. Ensimmäisen illan jetlag oli melkoinen 16 tunnin lentojen jälkeen, toisena päivänäkin vielä melkoinen, mutta Juhannuspäivänä oltiin jo suurin piirtein tikissä poolilla.

Tutunkuuloisia paikannimiä

Finnish mob siis järkkäsi yleisön pyynnöstä Suomalaisen juhannuksen/grillijuhlat asuinkompleksin ihmisille Santa Clarassa, kiitos paikallisen median artikkelista hulluista Suomalaisista ja heidän Juhannuksestaan. "We want to see crazee, drunk, buttnaked Finns". Kutsuvieraita oli ollut alunperin kymmenkunta, mutta jossain vaiheessa iltaa tajusimme poolilla hengailevan väkeä moninkertaisen määrän, useampi kymmenen ihmistä, Amerikkalaisia, Meksikolaisia, Japanilaisia ja Englantilaisia.

Omalle kohdalleni Finnish mob oli delegoinut kaiken grillaamisen hoitamisen. Hiemanhan se jännitti, kun tietää paljonko sikäläiset harrastavat grillaamista. Toisaalta, mikäs on grillaillessa kun grillattavan materiaalin laatu on tällainen.

Mukavat maisemat yli piilaakson

Safkat haettiin paikallisesta Safewaystä joka siis on sikäläinen ruokakauppa. Noilla leveysasteilla se olikin muuten mielenkiintoinen kokemus. Tuoretavaraa oli kasvisosastolla järjetön määrä, samoin kuin lihaosastolla. Esimerkiksi valmiit einekset, vakuumilihat ja pakasteet puuttuivat kaupasta kokonaan jolloin vaihtoehtona on vain ostaa tuoreita aineksia, joista niistäkin suurin osa organic; luomua. Lisäksi kaupan viinahylly on keskimääräistä Alkoa kookkaampi sekä valikoimaltaan että laadultaan. Olut on samoissa hinnoissa kuin Suomessa, mutta terävät ovatkin sitten huomattavan paljon halvempia.

"Chef/BBQmeister"

Naudat ja porsaat oli ostettu jääkaappiin jo saman viikon keskiviikkona. Lihaa oli siis yhteensä kymmenkunta kiloa, uskomattoman mureaa lihakarjaa! Liha oli muuttunut jo hieman harmahtavaksi paikkapaikoin jääkaapissa, kunnolla "riippunutta" siis. Lihat nostin huoneenlämpöön paria tuntia ennen grillaamista. Mielestäni usein Suomessa liha syödään liian pian tai grillataan suoraan jääkaappilämpöisenä, mikä on mielestäni väärin. Toisaalta, vakuumilihasta ei koskaan tiedä mitä ja kuinka tuoretta se oikein on.

No, samalla kun tytöt tekivät salaatteja (koko menu kommenteissa), itse tein pienen grillirubin johon laitoin mitä nyt kaapista löytyi, paprikajauhetta, mustapippuria kuminaa, suolaa, valkosipulijauhetta, Meksikolaista chilijauhetta, ruskeaa sokeria, kaikkia 1 osa. 

Poolille roudattuamme tavarat iskettiin poskettoman kokoinen Amerikkalainen Barbequemaster2000 tulille. Tälläkertaa ei kuitenkaan hiiliä vaan silkkaa nestekaasua (Olihan muuten hulppean kokoiset grillit hommattu taloyhtiön piikkiin asukkaille).

Salaatteja&muita herkkuja

Löin nyrkillä naudan pihvejä muutaman kerran ja ripottelin pihvien päälle tasaisen kerroksen rubia jonka hankasin lihaan. Pihvit keskilämmölle ja grillausta molemmin puolin kunnes pintoihin paloi mukavat raidat (3-4 min/puoli) ja tämän jälkeeen suoraan liekin päältä epäsuoraan lämpöön pariksi minuutiksi. Tämän jälkeen pihvit pois lämmöstä folion sisään jossa saa odotella 8 minuuttia. ÄLÄ leikkaa pihviin viiltoa jolla tarkistat kypsyyden tms, nesteet valuvat pihallle. Nämä ohjeet siis koskevat näitä 600-700g, 4-5cm paksuja pihvejä. Sitten vaan leikattiin pihvit pari tuumaa leveiksi annospaloiksi ja suoraan tarjoiluun. Kypsyys täydellinen medium ja juuri näistä pihveistä kuulin monesta suunnasta sitä hämmentävän hyvää kommenttia.

Siat laitoin miedolle epäsuoralle lämmölle pariksi tunniksi jossa aina välillä penslasin päälle sikäläistä klassikkoa Cattle driver's BBQ tms soosia. Samalla laitoin yläritilälle tuoreet maissintähkät ja voita. Kun sian liha oli ollut miedolla lämmöllä kyllin kauan, ylikypsä liha oli helppo repiä luista irti (olisi muuten saanut olla vielä kauemmin hieman miedommatta lämmössä maksimaalisen tuloksen saamiseksi).

Kun pääritilältä, suoraan liekiltä sain naudat pois, iskin tulille vielä jauskipihvit hamppareita varten ja jotain raakamakkaroita hodareihin.

Kolibri. Poolilla.

No, pääasia jokatapauksessa oli se naudan pihvi. Suurimman kiitoksen amatööriruoanlaittajana sain, kun tuntemattomat ihmiset tulivat kättelemään, kehumaan ja kysymään kauanko olen ollut kokki. Lisäksi monesta pöydästä kuulin kuinka naudanlihaa kehuttiin ylisanoin. Menin sangen hämilleni ja yritin solkottaa että c'mon guys, en minä mikään kokki ole. Mutta lämmittipä tuo mieltä kuitenkin, vaikka osa palautteesta oli varmasti small talkia.

Kiitos onnistuneesta ruoasta kuuluu kaikille sitä valmistaneille ja sitä nauttineille, mutta ennenkaikkea laadukkaille raaka-aineille. Kalifornialaisia ruokakauppoja leimaa luomu, laatu, luomu, laatu, lähiruoka, luomu, tuoreus, laatu, paikallisuus. Siinä sen salaisuus.