Amerikkaa lautasella - Tienpäällä IV

4. Päivitys - San Francisco

***

Hotelli - The Mosser

Ensimmäinen päivä San Franciscossa ja on taas päivän mittaan ollut Glee momenttia jos johonkin lähtöön. Ajettiin ensin vuoristoteitä Napaan ja sieltä Oaklandin kautta San Franciscoon. Hotelli on tässä ihan Union Squaren nurkilla 5th streetillä. Tosin hieman raffimmille hoodeille ei ole kuin kiven heitto ja sen kyllä huomaa kun lähtee parin korttelin päähän Tenderloiniin, toisaalta toiseen suuntaan on korttelin päässä financial district.

Kaupungissa lähdettiin samantien etsimään safkaa ja päädyttiin Mason Streetille Cafe Masoniin. Tämä on toistaiseksi aidoin diner jossa on käyty. Otin pekoni-pepperjack hampparin ja sipulirenkaat ranujen tilalle.

Pläjäys

Hamppari oli taattua laatua, täällä nämä muuten eivät laita mitään ketsuppeja, sinappeja tai majoneeseja näihin, pekoni ainoastaan oli hieman kuivaksi paistettu mutta vaikuttaa täällä olevan normaalisti tapana. Tomaatti ja salaatti olivat kuitenkin raikkaita ja hamppari oli siis vahvaa keskitasoa. 


Sen sijaan sipulirenkaat olivat herkkua! En ole ennen nähnyt niitä tarjottavan juoksevan tartar kastikkeen kanssa, mutta se toimi mahtavasti! Makeahko sipuli ja rapea batteri kirpeän tartarin kanssa on ehdottomasti kotona kokeiltavaa.

Näkymä Telegraph Hillille

Safkan jälkeen kierreltiin mäkeä ylös ja Chinatowniin josta taas Market streetiä takaisin. Ja päätettiin lähteä hieman "hoodin" suuntaan. Korttelin kulmalla tosiaan meininki muuttuu ja siellä päivystää mamaa ja lestinheittäjää jos johonkin lähtöön ja kokoajan on pientä säpinää.Päätettiin että vaikka ollaan matkoilla luuhattu Euroopan vaarallisimpiakin paikkoja ilman takaiskuja, tämän pidemmälle ei lähdetä ainakaan kovin pimeällä. Toisaalta, turha sitä on pelätäkkään, senkun pitää järjen päässä ja muistaa rispektin kaikkia kohtaan niin kyllä sitä pärjää missä vaan. Nurkalla on kuitenkin sopivasti Mel's Diner (American Graffitista tuttu) johon mentiinkin. 

Katunäkymää

Tämä on ehkä kiireisin ravintola jota olen koskaan nähnyt, asiakaspaikkoja on varmaan useampi sata ja tarjoilijat, tiskarit, kaikki ravaavat vähintään puolijuoksua pysähtyen kuitenkin asiakkaan luo antaen vaikutelman että eipä tässä mitään, rauhassa vaan (asiakaspalvelun ammattilaisia). Vaikka kiire on varmasti kova asiakkaalle jää tunne että tarjoilija on salissa sinua varten. 

Entäs safka? Otin patty meltin, pihvileivän paistetulla sipulilla ja salaatilla. Taas kelposuoritus, ei kuitenkaan yhtähyvä kuin Glen Ellenin pork loin sandwich. Mutta tunnelma...

Korkeita ovat!

...musiikkina ravintolassa soi (todella kovalla volyymilla) Journeyn Don't stop believin'. Yht'äkkiä noin parikymmentä Kalifornialaisteiniä ympäri ravintolan perää alkoi jamittamaan ja laulamaan mukana kurkkusuorana melko puhtaasti nuotilleen semi-stemmaa. 

Leuka loksahti auki ja kädestä meinasi pudota puoliksi syöty leipä kun katsoin eukkoani joka katsoi yhtä hämmentyneenä takaisin. Tämä oli kuin kohtaus suoraan Gleestä tai muusta musikaalista ja odotimme vain koska koko revohka lähtee johonkin villiin koreografiaan. No ei lähtenyt ja laulukin loppui jossain vaiheessa, mutta tilanne oli kertakaikkisen surrealistinen, tällaista ei tapahtuisi Suomessa kuin ehkä Peacockissa.

Onhan täällä kaikkea muutakin, kadulla joku hevi-mariachi paukutti tajuttoman hyvin Pearlin tuplasatsilla persoonallista hevi-samba-freestyleä grooveenamikat suhteellisen täpöillä.

Mielettömän makee kaupunki!