Erämiehen tortilla

Isäukko kyläili viikonlopun ajan ja aika kuluikin rallin ja bluegrass(?) musiikin parissa. Jokatapauksessa hän toi tullessaan nieriän jota harvemmin tuleekaan syötyä. Nieriä laitettiin hyvin perinteisesti sipulin, suola, sitruunapippurin ja yrttien sekä voin ja valkoviinin päälle uuniin ja tarjoiltiin siiklin, tillin ja kermaviilin kanssa. Kala oli sen kokoinen että pala jäi tällekin päivälle.

Tänään käytiin lisäksi tarkistamassa "valtakunnan tila" ja huomattiin kasvimaalla olevan turskisti valmista tavaraa. Lisäksi lähimetsästä löytyi taas hyvä kanttarellipaikka.

Vähän rustiikkisempi
tortillavaihtoehto.

Erämiehen tortilla

Tortillalätty

pala lohikalaa

sipuli

pinaattinippu

jääsalaattia
Kanttarelleja
kermaa
1 chili (Amarillo)
lime
Suolaa
Voita

- Kuumenna tortillalätty pannulla/mikrossa.

Tänä vuonna on hyvä
kanttarellivuosi

- Paistoin pikaisesti kuumalla pannulla kalan palan ruskeaksi molemmilta puolilta voissa ja ripottelin päälle pieneksi silputtua chiliä ja suolaa (Huom, älä laita chiliä liikaa ettei kalan hyvä maku peity). Nosta kala kuuman tortillalätyn päälle.

- Samalla paistoin pikaisesti voissa silputun sipulin ja pinaatin. Laita pannulle pieni tilkka vettä ja suolaa paistaessasi. Ota pinaatti/sipuli pois pannulta ja nosta kalan päälle.

- Silppua salaatti pieneksi ja laita pinaatin päälle

- Lisää pieni tiraus limeä salaatin päälle.
- Lisää tyhjälle pannulle voita ja halkaistuja kanttarelleja. Lisää parin minuutin päästä tilkka kermaa ja hauduta pieni hetki. Kaada kerma-kanttarelli pinaatin päälle.

Nauti tortilla Erinomaisen Jackson Estaten Sauvignon blancin kanssa.

Hamburger DeLuxe ja French Toast

Oma hamppi

Tässä nyt on kokeiltu hieman reissun päällä opittuja juttuja, koitin imitoida Hubert Kellerin erinomaista nimikkoburgeria. Ja täytyy sanoa että tämä osui ja upposi siihen malliin ettei paremmasta väliä.



Siis, hampurilainen sipulihillolla, pinaatilla, homejuustolla ja punaviini kastikkeella. Hampparin makeat ja suolaiset maut toimivat loistavasti yhteen muodostaen maukkaan kokonaisuuden. Ohje vaikuttaa aluksi hieman moniputkaiselle, mutta todellisuudessa tämä on tosi yksinkertainen ohje.



Alkuperäinen Keller burger

Koska buffalo sattui olemaan lopussa K-lähikaupasta, piti tyytyä naudanjauskiin, mutta toimihan se sekin. Lihassa pitäisi olla rasvaa parisenkymmentä prosenttia, mutta kyllä tämä 17 riittää kunhan ei kypsennä liikaa. Pihvit ovat nyt hieman erilaiset kuin mitä yleensä teen. Sämpylöitäkään en viitsinyt tehdä itse vaan hain Varmiolan leipomosta pussillisen graham sämpylöitä jotka toimivat sangen hyvin.

Kaikki kasvikset ja yrtit ovat tietysti omasta maasta.

Sipulihillo

2 tuoretta sipulia
1 rkl oliiviöljyä
tukko timjamia
1 rkl sokeria
1 rkl vettä

balsamico etikkaa 2 korkillista

- leikkaa tuoreet sipulit ohuiksi renkaiksi ja freesaa

- sekoita muut aineet kulhossa ja kaada sipulien päälle

- sekoita kuumalla pari minuuttia ja nosta pois lämmöltä jäähtymään.


Punaviinikastike
½ sipuli
1 porkkana
1,5 dl punkkua *
Timjamia
1 rkl maizenaa
25g voita
suolaa
1 tl sokeria


- Kuullota sipuleita ja pilkottua porkkanaa oliiviöljyssä pari minuuttia, lisää timjami ja hauduta 2 min (Ei saa ruskistua/palaa)
- Lisää punaviini, sokeri, pippuri ja suola ja anna kiehua hiljaa kunnes jäljellä on noin puolet
- *
- Siivilöi kastikkeesta kiinteä aines pois
- Liota maizena ruokalusikalliseen punaviiniä ja lisää se kastikkeen sekaan
- Kiehauta kovaa pari minuuttia sekoittaen
- Lisää kastikkeen sekaan voi ja sekoita kunnes voi on sulanut
* Koska kastike ei ollut kyllin makeaa, lisäsin sekaan ½ dl makeaa tokajiviiniä joka on jäänyt kaappiin. Mukaan voi lisätä myös sokeria mutta itse tosiaan lisäsin makeaa viiniä. Soosin voi tehdä myös portviiniin jolloin makeutta tulee.


Pihvit

400 jauhelihaa

Rakuunaa

½ sipuli

suolaa pippuria
1 muna
korppujauhoja
½ dl öljyä (ei oliivi)


- katso että aineet ovat noin huoneenlämpöisiä
- pilko sipuli ja rakuuna pieneksi ja lisää jauhelihan joukkoon
- lisää päälle hieman korppujauhoja ja hajoita muna.

- Sekoita massa tasaiseksi

- Tee massasta 3 noin 1,5-2 cm paksua pihviä, noin 1,5 cm sämpylää suurempia koska pihvit kutistuvat hieman paistaessa. Tasoita myös pihvien reunat.
- Kuumenna öljy pannulla kuumaksi
- Lisää pihvien päälle suolaa ja mustaa pippuria ja paista öljyssä noin 5 min/puoli


Pinatti
nippu pinaattia

- Paista pinaatinlehtiä pienessä voi määrässä hetki ja lisää 1 rkl vettä ja vähän suolaa

Hampurilaisen kasaaminen
- Paahda sämpylää hieman
- Lehtisalaatinlehti ja pari tomaatinsiivua
- Pihvi
- Paistettua pinaattia
- Keko sinihomejuustoa
- Sipulihilloa

- Lusikallinen punaviinisoosia (lautaselle viereen kippoon punaviinikastiketta jota voi halutessaan lisätä)

Oma French Toast

"French Toast" kermavaahdolla ja mansikoilla

Jälkkäriksi sopii French Toast muunnelma (tämä on kyllä normaalisti aamiaisruoka), voissa paistettu vehnäpaahtoleipä (jätä paahtaminen hieman vajaaksi ja paina hieman paahtamisen jälkeen kasaan) ja päälle vaahterasiirappia. Tuunasin tätä jälkiruokamaisemmaksi ja raikkaammaksi lisäämällä hieman kermavaahtoa, tuoreita mansikoita ja vielä vähän vaahterasiirappia.

Kiviuunipizzaa pallogrillissä

Prosciuttopizzaa

Lähikylän rautakaupassa oli poistomyynnissä pizzakivet 9,95€, pakkohan se oli noukkia pois kunkerran halvalla lähti ja samantien rilli kuumaksi ja kokeilemaan. Kai tämä parilallakin tai valurautapannulla voisi toimia(?).

Ensin grilli kuumaksi ja pizzakivi epäsuoralle lämmölle (jos kivi on suoraan hiilien yllä pohja palaa melko varmasti.

Tein ihan peruspohjan, kolmisen desiä vehnäjauhoja jonka sekaan vähän suolaa ja vettä ehkä desi sekä oliiviöljyä noin 1 rkl.

5 Minuuttia kovaa vaivaamista ja pizzapohjasta kaulitaan parimilliä paksu lätty.

Pohjan päälle tomaattikastiketta. Teen tomaattikastikkeen laittamalla 2/3 Muttin tomaattipyrettä ja 1/3 ketsuppia, sekä mukaan palastellaan 1 chili (Amarillo), hieman sokeria, mustapippuria ja oreganoa (mäkimeiramia, omasta maasta tottakai).

Tomaattisoosin päälle maun mukaan kourallinen kapriksia, oliiveita, ohuita sipulirenkaita ja tomaattisiivuja. Tämän päälle juustoraastetta (½ mozzarella ja ½ emmental).

Pizza kiven päälle grilliin ja kansikiinni. Itsellä valmista tuli noin 7 minuutissa, mutta kannattaa välillä katsoa ettei pohja pääse palamaan, etenkin jos teet useampia pitsoja ja kivi pääsee kuumenemaan.

Pari minuuttia ennenkuin pizza on valmis laita päälle kourallinen rucolaa ja kerros ilmakuivattua kinkkua

Valmista, jumankauta miten hyvää omasta "kiviuunista". Kaikki yrtit ka kasvikset tietysti omasta maasta. Päälle sopii vielä lusikallinen creme fraichea

Tämä muuten toimii varkasti kylmäsavulohen kanssa kuin väärä raha kun laittaa päälle vielä lusikallisen pestoa ja tosiaan ton creme fraichen. Niin siis sama kuin tämä

Pizzakivi ja pizzalapio kannattaa jauhottaa ennen käyttöä maissijauholla niin ei ole kiinnitarttumisen vaaraa. Kyytipohajksi ainakin prosciutolle toimi Rosemountin Shiraz-Cabernet.

Amerikkaa lautasella - Tienpäällä VI

Kuudes päivitys / Yhteenveto 

     

Star spangled banner

Oma mielikuvani Amerikkalaisista muuttui kutakuinkin täydellisesti vaikka olen muutamia vuosia ollutkin töissä Amerikkalaisessa yhtiössä ja tehnyt vuosia yhteistyötä Amerikkalaisten kanssa. Business ja private-maailman välillä tuntuu olevan melkoinen ero.

Siinä missä ihmiset vaikuttavat mielestäni liike-elämässä hieman teeskenteleville ja teflonisille, siviilissä ihmiset vaikuttivat aidosti olevan avoimia, ystävällisiä ja vilpittömän oloisia ja vieraanvaraisia. Osa varmasti on "vain" kohteliaisuutta, mutta silti jäi kuva että ihmiset toimivat ainakin osittain pyyteettömästi.

 



Maisemia riittää joka lähtöön.
Point Arena iltasumun
noustessa.

Kalifornia myös yllätti jylhyydellään ja kauneudellaan. Metsiä, kuvankauniita pikkukaupunkeja, kuvankauniita maisemia vuoristoteiltä, aurinkoa. Olin kuvitellut että tämä olisi enemmänkin hiekkarantaa, mutta pääasian varastikin muu luonto.



Ilves majapaikan pihassa. Navajo-
intiaanit kalastivat aikoinaan taimenia
taustalla olevasta joesta.

Vihreä aate ja kestävä kehitys tuntuvat olevan vuosia Eurooppalaista ajattelua edellä. Esimerkiksi Kenwoodin asuinpaikkamme tuotti kaiken tarvitsemansa energian 33 aurinkopaneelilla ja kierrättää omasta kaivosta saatavan veden. Lämmitys hoidetaan geotermisesti sekä takan avulla. Lisäksi etenkin San Franciscossa näkyi todella paljon hybridiautoja ja SUV:t ovat kadonneet lähes kokonaan katukuvasta.

 

Friteerattu katkarapu sandwich
 suoraan laiturilta.

Suurin osa ruoasta jota söimme oli luomua ja paikallista. Ihmiset todella tukevat paikallisia viljelijöitään käyttämällä pääosin oman countyn tuotteita. Ilmeisesti viljelijätkin saavat myydä tiloilta suoraan ulos ja saavat biodynaamisesta/luomuviljelystä verohelpotuksia.

Kalastus-satamien läheisyydessä oli mielettömiä seafood ravintoloita, joista tuoreemmaksi ei raaka-aineet yksinkertaisesti pääse. Muutenkin, aineiden tuoreus ja sen mukanaan tuoma laatu oli huomionarvoista. Ihmiset tekivät parasta mihin pystyivät ja olivat ylpeitä tekemisistään, eikä missään oiottu helpomman kautta (se karkoittaa asiakkaat samantien). Tokihan se johtaa siihen että myös poisheitettävää on paljon, mutta ymmärtääkseni suuri osa ylijäämäruoasta lahjoitetaan vähäosaisille.

 

Union Streetillä lepohetki.
Go Giants!

Seudulla on muuten varmaan ollut joku olutbuumi, kun joka countyssä tuntuu olevan oma pienpanimo jonka tuotteita alueella myydään. Sangen laadukkaita ale-tyyppisiä laadukkaita oluita, toinen yleinen tyyppi oli tummat lagerit.




4th of July fireworks
Fisherman's Wharfilla.

Lisäksi keskustelin rouvan kanssa että Suomalaisista ravintolakouluista pitäisi lähettää pariksi viikoksi oppilaat asiakaspalveluoppiin johonkin Amerikkalaiseen Dineriin. Asiakaspalvelu on todella hyvää. Kyllähän se laittaa yrittämään erimalliin kuin kotimaassa jos toimeentulo on kiinni asiakkailta saamista tipeistä. Reissulla en myöskään kertaakaan missään törmännyt muovi- tai kertakäyttöastioihin tai laseihin, ihan vaan huomiona.



4th of July juhlinnassa rantsussa oli 200000 ihmistä katsomassa meininkiä ja koko kaupungin julkinen liikenne oli muun muassa valjastettu ainoastaan kuljettamaan ihmisiä, vaikka etenkin poispäin ihmiset kävelivät.

Haight-Ashburyn
kulmassa

Bändinä oli aika hyvän oloinen Tainted Love soittamassa menocovereita, tunnelma olikin melko riehakas, lähinnä tulee mieleen jokin stadionkeikka tai festarit. Mutta ihmiset eivät olleet kännissä, melko surrealistista näin Suomalaisin silmin. Pitkä holiday weekend, festivaalitunnelmaa eikä sitä kaljatelttaa lainkaan, ei pussikaljaa, ei häiriöitä. Ja silti mielettömän hyvä meininki! Täytyy sanoa että mie diggailin todella kovasti. Jotenkin näistä kansanjuhlista/tapahtumista puuttuu sellainen tietty rahastaminen ja sekoilu mihin usein Suomessa törmää. Homma toimii ilman että siihen erikseen kiinnittää huomiota, ehkä se johtuu siitä että kansa ei kuseksi pitkin katuja kaatokännissä. Ruokailukojuja, niitä löytyy paljon, mutta ei kaljatelttoja. Ihan mukavaa vaihtelua.



Aamiais-setti Buena Vista
Cafen tyyliin.

Ruoista jäi korkeimmalle mieleen Glen Ellenin sandwich (josta jo kirjoittelinkin), jollaisen aion opetella tekemään vaikka siihen sitten menisi vuosia. Myös tuore rapu oli herkullista (ja muutenkin seafood jota eitule kovin usein syötyä). Ja kakut/leivonnaiset, vaikken niitä pahemmin muuten syökään. French Toast nousi jo vakio aamiais repertuaariin, pannulla voissa paistettu paahtis, tomusokeria ja vaahterasiirappia. Kehittelen vielä muutamia reseptejä ja ideoita joita matkalla sain, mutta eiköhän nekin päädy jossain muodossa tänne.

***

Hienoja hetkiä ja muistoja olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta ne saavat nyt jäädä muistoiksi ja vaikka tarinoiksi virkistysjuoman äärellä. Kalifornia ansaitsee suuren kiitoksen, mutta vielä suuremman kiitoksen tahdon antaa maailman parhaalle matkaseuralle.

Amerikkaa lautasella - Tienpäällä V

San Fran numero 5 - Irkkukahvia ja paljon muuta

***



Aito Irkkukahvi

Aamu aloitetaan tietysti lähtemällä aamiaiselle jonnekin. Seuraavassa vain yksi esimerkki, mutta aamiainen vaihteli, joskus pannukakkua, joskus tuoreita hedelmiä, mutta sangen usein tämän tyyppistä.

Käytiin Buena Vista Cafessa aamiaisella Cable Carilla. Luojan kiitos ehdittiin ennen jonon muodostumista, tähän kaapelivaunuun siis, joka muodostu heti aamusta noin 100m pitkäksi yli tunnin jonoksi. Jos jono on ehtinyt muodostumaan, kannattaa kävellä pari korttelia eteenpäin ja hypätä kyytiin vasta sieltä (jos nyt satut mahtumaan, mutta 1-2 henkeä yleensä mahtuu kyytiin), ihan vinkkinä.

Aamiaismättö

Buena Vista sijaitsee Fisherman's Wharfilla, heti kaapelivaunun päättärin vieressä. Mielenkiintoista oli että paikassa tuputettiin heti aamusta irkkukahvia, no mikäs siinä. Jumalaade miten hyvää! Itseasiassa Irish coffee keksittiin nykyiseen muotoonsa täällä 1952. Kahviin nyt on viskiä lorauteltu kautta aikain, mutta alkuperäinen Irkkukahvin ohje (tulossa yhteenvetosivulle kun ehdin) onkin hieman monimutkaisempi, mutta jessus että se on hyvää! Johtunee oikeanlaisesta kermasta ja viskistä.

Super Duper Burger

No, irkkukahvin kylkeen piti ottaa hieman muruakin, täkäläiseen perusaamiaiseenhan kuuluu paistinperunat, pari munaa, leipää ja tuoretta appelsiinimehua (tuoretta=puristetaan appelsiinista lasiin). Itse otin tuunatun version, munat overeasyna (yhdeltä puolelta paistettu, puolijuoksevana) ja annokseen muutama pekonisiivu chipotlella ryyditettynä. Niin ja paahtiksen tilalle French Toast, voissa rapeaksi paistettu paahtis jonka kanssa kyytipoikana creme fraichen tapaista heavy creamia, vaahterasiirappia ja tomusokeria.

Tällä aamiaisella pärjääkin pitkään iltapäivään.

Pulled Pork Sandwich

Iltapäivällä onkin edessää puoliraskas ateria, yleensä leipää/hampurilaista. Hampurilaiset ovat olleet täällä hieman kuivia meikäläiseen makuun, tarkoitan että pihvi on kyllä mehukas, mutta hampparin välistä puuttuu kaikki kastikkeet (jotka kyllä on kupissa vieressä) ja hampparista puuttuu välistä kaikki vihreä tomaattia lukuunottamatta. Annos tarjoillaan joko salaatin (salaattia on jokatapauksessa lautasella), coleslawn tai friteerattujen sipulirenkaiden kanssa.

Haight-Ashburyn kulmassa käytiin tosimaukkaalla Angus chuck burgerilla, hippityyliin kaikki oli tietysti luomua. Tämä olikin reissun paras purilainen tähän mennessä.



Seafoodia

Bubba Gump Shimp co baarissa Pier 39:llä syödessämme otin Louisiana Po'boyn, ranskiksen joka oli täytetty tuoreilla fritatuilla scampeilla (jättiläiskatkaravun pyrstöillä) ja hotsoosilla (Poppamiehen sooseihin tottuneelle nämä hotsoosit ovat silmätippoja, ellei erikseen pyydä vähän tiukempaa). Bubba Gumpin omisti Paramount, ja vaikka safka oli ihan OK, en nyt varsinaisesti hyppinyt riemusta. Täällä on tullut syötyä enemmän kuin koskaan seafoodia, rapuja, katkarapuja jne.

Leipänä menee sangen usein joko BLT tai "kinkkuvoikkari" joka haetaan kaupan delitiskiltä. Nämä deli-sandwichit ovatkin olleet ihan huippuja tähän mennessä.

Keller Burger

Iltaisin on yleensä käyty syömässä vähän paremmassa paikassa hampparit tms. Kävimme Hubert Kellerin Burger Barissa hampparilla, piti ottaa Kobe beef burger, mutta se tarjoiltiin hanhenmaksan kanssa (itsehän en sitä lintua voi syödä), joten otin Huber Kellerin signature burgerin. Buffalo pihvi, karamelisoitua sipulia ja sinihomejuustoa, vieressä kastikkeena kupillinen punaviinireduktiota ja superhyvät ranut. Vähän high-endiä siis. Tämä itseasiassa oli tosihyvä, mutta rouvan syömä kanahamppari oli kuulemma täysin luokaton, näytti kyllä tosi kuivalle. Eli laatu vähän driftaa eikä oikein kohtaa hintaa kaikessa (ei tämä silti kallista ole). Sikahyvät Gin Toniccit täällä kumminkin.

Kun vertaa Burger Baria yläkerrassa (Nämä molemmat ovat Macy'sin yläkerroksissa, maisemat kohti laskevan auringon valossa kylpevää Union Squarea) olevaan Cheesecake Factoryyn ei tarvi ihmetellä miksi sinne on aina 60 min jonoa ja tänne ei. Myös Cheesecake factory ansaitsee oman postauksen joten siitä lisää tuonnempana.



Suklaata Suklaata!

Siinä siis käytännössä päivän ateriat. Toki aamiainen vaihteli, joskus pannukakku/crepejä. Päivällä joskus Meksikolaista (Meksikolainen safka on todella hyvää ja tietysti autenttista täällä, siitä oma kirjoitus tulevaisuudessa).

Jokatapauksessa, kuten olen jauhanut, ruokaa leimaa tuoreus ja terveellisyys kautta linjan. Vaikka olen syönyt "riittävästi", kotona vaaka osoitti painon itseasiassa pudonneen pari iloa!

Ja vaikka olen kirjoittanut paljon hampurilaisista ja leivistä, syödään täällä toki muutakin, mutta sangen usein se on sormin syötävää jossa on periaatteessa taikinalätty jonka sisällä lihaa ja kasviksia. Oli sitten Kiinalaista, Vietnamilaista, Tostadaa, Hampurilaista, Calzonea. Tosin tämä Street Food taitaa olla meidän juttu enemmän.

Amerikkaa lautasella - Tienpäällä IV

4. Päivitys - San Francisco

***

Hotelli - The Mosser

Ensimmäinen päivä San Franciscossa ja on taas päivän mittaan ollut Glee momenttia jos johonkin lähtöön. Ajettiin ensin vuoristoteitä Napaan ja sieltä Oaklandin kautta San Franciscoon. Hotelli on tässä ihan Union Squaren nurkilla 5th streetillä. Tosin hieman raffimmille hoodeille ei ole kuin kiven heitto ja sen kyllä huomaa kun lähtee parin korttelin päähän Tenderloiniin, toisaalta toiseen suuntaan on korttelin päässä financial district.

Kaupungissa lähdettiin samantien etsimään safkaa ja päädyttiin Mason Streetille Cafe Masoniin. Tämä on toistaiseksi aidoin diner jossa on käyty. Otin pekoni-pepperjack hampparin ja sipulirenkaat ranujen tilalle.

Pläjäys

Hamppari oli taattua laatua, täällä nämä muuten eivät laita mitään ketsuppeja, sinappeja tai majoneeseja näihin, pekoni ainoastaan oli hieman kuivaksi paistettu mutta vaikuttaa täällä olevan normaalisti tapana. Tomaatti ja salaatti olivat kuitenkin raikkaita ja hamppari oli siis vahvaa keskitasoa. 


Sen sijaan sipulirenkaat olivat herkkua! En ole ennen nähnyt niitä tarjottavan juoksevan tartar kastikkeen kanssa, mutta se toimi mahtavasti! Makeahko sipuli ja rapea batteri kirpeän tartarin kanssa on ehdottomasti kotona kokeiltavaa.

Näkymä Telegraph Hillille

Safkan jälkeen kierreltiin mäkeä ylös ja Chinatowniin josta taas Market streetiä takaisin. Ja päätettiin lähteä hieman "hoodin" suuntaan. Korttelin kulmalla tosiaan meininki muuttuu ja siellä päivystää mamaa ja lestinheittäjää jos johonkin lähtöön ja kokoajan on pientä säpinää.Päätettiin että vaikka ollaan matkoilla luuhattu Euroopan vaarallisimpiakin paikkoja ilman takaiskuja, tämän pidemmälle ei lähdetä ainakaan kovin pimeällä. Toisaalta, turha sitä on pelätäkkään, senkun pitää järjen päässä ja muistaa rispektin kaikkia kohtaan niin kyllä sitä pärjää missä vaan. Nurkalla on kuitenkin sopivasti Mel's Diner (American Graffitista tuttu) johon mentiinkin. 

Katunäkymää

Tämä on ehkä kiireisin ravintola jota olen koskaan nähnyt, asiakaspaikkoja on varmaan useampi sata ja tarjoilijat, tiskarit, kaikki ravaavat vähintään puolijuoksua pysähtyen kuitenkin asiakkaan luo antaen vaikutelman että eipä tässä mitään, rauhassa vaan (asiakaspalvelun ammattilaisia). Vaikka kiire on varmasti kova asiakkaalle jää tunne että tarjoilija on salissa sinua varten. 

Entäs safka? Otin patty meltin, pihvileivän paistetulla sipulilla ja salaatilla. Taas kelposuoritus, ei kuitenkaan yhtähyvä kuin Glen Ellenin pork loin sandwich. Mutta tunnelma...

Korkeita ovat!

...musiikkina ravintolassa soi (todella kovalla volyymilla) Journeyn Don't stop believin'. Yht'äkkiä noin parikymmentä Kalifornialaisteiniä ympäri ravintolan perää alkoi jamittamaan ja laulamaan mukana kurkkusuorana melko puhtaasti nuotilleen semi-stemmaa. 

Leuka loksahti auki ja kädestä meinasi pudota puoliksi syöty leipä kun katsoin eukkoani joka katsoi yhtä hämmentyneenä takaisin. Tämä oli kuin kohtaus suoraan Gleestä tai muusta musikaalista ja odotimme vain koska koko revohka lähtee johonkin villiin koreografiaan. No ei lähtenyt ja laulukin loppui jossain vaiheessa, mutta tilanne oli kertakaikkisen surrealistinen, tällaista ei tapahtuisi Suomessa kuin ehkä Peacockissa.

Onhan täällä kaikkea muutakin, kadulla joku hevi-mariachi paukutti tajuttoman hyvin Pearlin tuplasatsilla persoonallista hevi-samba-freestyleä grooveenamikat suhteellisen täpöillä.

Mielettömän makee kaupunki! 

Amerikkaa lautasella - tienpäällä III

Update 3 - Viinitiloilla

Valinnan varaa

***

Tämän päivän ajan operoin apukuskin puolelta, edessä vierailut viinitarhoille.

Ensin Benzigerille. Benziger on erittäin kiinnostava viinitalo koska ovat (Kalifornialaiseen tyyliin) keskittyneet biodynaamiseen viinin viljelyyn. Kiersimme heti kättelyiden jälkeen Terryn kanssa Benzigerin viinitarhat ja samalla kuulimme tarinaa biodynaamisesta viinin viljelystä. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka ja nähdä käytännössä kuinka homma tapahtuu.

Benzigerin insectoriumin portti

Tarhoilla oli erilaisia linnunpönttöjä pöllöjä, haukkoja ja lepakkoja varten jotka hoitavat tuholaistorjunnan. Lisäksi tarhojen väleissä kasvatettiin erilaisia kukkia houkuttelemaan tiettyjä hyönteisiä, jotka myös syövät toisia tuholaishyönteisiä. Lisäksi kasveilla ja yrteillä oli oma vaikutuksensa maanparannukseen ja ylläpitoon. Terroirhan on täällä pitkälti vulkaanista ja mielestäni viineissä on aistittavissa samoja elementtejä kuin esimerkiksi Italialaisissa Campanian viineissä. Samalla kuultiin vanhojen ja nuorien köynnösten..no, ei tästä nyt tämän enempää, muutoin tarinasta tulee hyvin piitkä ja..noh, mielenkiintoinen.

Kierroksen jälkeen maisteltiin hieman erilaisia Zinfandeleita (Primitivo), Cabernet Savignoneja ja muita viinejä. En erityisemmin pitänyt talon Signaterra Chardonnaysta (en muutenkaan ole maailman suurin Chardonnayn ystävä), mutta talon mielettömän hyvä Oonapais 2006 Bordeaux blend oli uskomattoman hyvä.lakritsia, herukkaa, yrttejä, rosmariinia.

 

Köynnöksiä. Cabernet Franc.

Seuraavaksi B.R. Cohnille joka on erikoistunut CabSaveihin ja tilalla viljellään oliiveita joista tekevät myös oliiviöljyä, melko hyvää sellaista. Mielenkiintoisin oli kuitenkin kuulla B.R.Cohnin historiasta ennen viinin viljelyä.

Talon omistaja, Bruce Cohn on suurin Hotrod harrastaja (on muuten oma viinisarja Hotrod teemaan) ja on ollut 70-luvun alusta saakka Doobie Brothersin manageri. Oli hauska tastingin lomassa kuulla myös bändin historiasta pienestä Hell's Angelsin baarin pikkubändistä aikanaan stadion kokoluokkaan.

Cohnilla maistelimme CabSaveja, joihin talo siis on erikoistunut, ja ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin puhtaaseen Petit Verdot:n (vaikkei se näköjään niin harvinainen olekaan?).

Köynnöksiä

Kuitenkin suurimman vaikutuksen teki talon mukavan hapokas ja tasapainoinen tyypillinen raikas Sauvignon Blanc.

Sitten oli vuorossa Imaginary Estate viinitalo. Saimme Benzigeriltä kutsun complimentary tastingiin. Talo kuuluu Benzigerin omistukseen ja on jossain määrin erikoistunut Rhonen rypäleisiin tehden sangen mielenkiitoisia viinejä. Lisäksi pullojen tyylikkäät etiketit suunnittelee paikallinen taiteilija Bob Nugent jonka töitä myydään/esitellään tasting roomissa.

Tämä oli ehkä käymistämme taloista eniten omaan makuuni ja jouduinkin ostamaan hieman viinejä mukaani. Oikeastaan mikään maistamani viini ei ollut huono vaan kaikki olivat hyviä tai vähintään selkeästi keskiarvon yläpuolella.



Eniten mieleen jäi talon Viognier 2010, hapokas,, raikas ja kevyt, vihreää ruohoa, paahdettua sokeria/hattaraa ja aromaattisuudessa tuli jopa sangen makeita vivahteita vaikka viini on täysin kuiva. Herkullinen!

Imaginaryn tasting room

Maistelimme myös Lagrein 2007 ja yllättäen hieman CabFranceja. CabFranc 2008 olikin myös sangen onnistunut, vaniljainen, yllättävän tumma, sikarinen jossa havaittavissa hieman myöhempää tallin taustaa. Viiniä tehdään ainoastaan 85 laatikkoa, mutta jos tätä onnistuu saamaan ja varastoi muutamia vuosia, käsissä on melkoinen herkku.



Benzigerin kellarissa

Sitten vertailimme talon Syrahista(!) tekemiä jälkkäriviinejä ja teimme pienen vertikaalin ja vertailimme lisäksi talon Sonomassa ja Paso Roblessa tehtäviä Petit Sirah Port viinejä. Hyvä oppitunti kuinka samalla lailla tehtävät viinit maistuvat erilaisille keskenään vain terroirista riippuen, ja keskenään vuosikerrasta riippuen. Nämä olivat muuten hyviä, mutta hieman liian alkoholipitoisia ja olisin kaivannut hieman enemmän konsentraatiota, olihan kyseessä kuitenkin tavallaan Portin jäljitelmä.



St. Sanwich. Pyhä.

Sitten pidimmekin ruokatauon ja söimme aiemmin Glen Ellenistä ostamamme leivät. En ole koskaan syönyt näin herkullista leipää. Porkloin Sandwich Glen Ellenin Farmers Marketilta. Huuuuuh huuuuuh!!! Oikeasti ihmiset, en osaa edes kuvailla kuinka hyvä leipä oli.

Yrttimajoneesia, juustoa, 3 kerrosta pekonia, tuuma kevyesti hikkorilla grillattua maailman mehukkanita kinkkua, tomaattia, taas juustoa, sour dough rollin sisällä joka sekin oli hetken parilalla. En tiedä vaikuttiko jo maisteltu viini vai mistä johtui, mutta leipä oli niin hyvä että lähes liikutuin (Itseasiassa leivän jälkeen piti vartavasten palata Impalalla Glen Elleniin ostamaan lisää leipiä, black forest pork sandwich joka oli lähes yhtä hyvä).

St. Francisilla

Sitten vuorossa oli St. Francis joka oli hieman pettymys (voi kyllä johtua siitä että suu oli jo melko puutunut tässä vaiheessa). Joka tapauksessa maisteltiin talon Zinfandeleita ja CabSaveja eri tarhoilta ja eri ikäisitä köynnöksistä. Mikään ei oikeastaan erottunut edukseen, toki suuria eroja oli tarhojen välillä, mutta jotenkin viinit olivat tylsiä, tai sitten olin liian laitamyötäisessä keskittymään viineihin.

Lopulta vielä Kenwoodissa maistalin Half Moon Valley Zinfandelia, siitä ei tosin ole noteseja. Muistaakseni yksi parhaita reissulla maistamiani Zinfandeleita.

Niin viineistä vielä, maisteltiinhan aiemmin Santa Clarassa yhden tyypin, jonka kaverit tekevät viinejä Livermoressa, tarjoamia viinejä. Talon Barbera oli erinomainen mutta perhana kun ei tullut kirjoitettua ylös talon nimeä.

Niin ja sitten vielä piipahdettiin Cafe Cittiin, Italialaiseen Michelininkin huomioimaan ravinteliin (kahden hengen safkat ja juomat 42 taalaa!) ja käytiinpä ellenissä saluunassa paikallisella Amber Alella.

Että sellasta. Jos muuten suunnittelette matkaa tännepäin niin ehdottomasti Sonoma eikä Napa. Täällä ihmiset ovat paljon lämpimämpiä ja maanläheisiä, ja Napalainen snobbailu puuttuu. Puhumattakaan maisemista!

Mutta ne leivät...

Amerikkaa lautasella - Tienpäällä II

Takautuva täydennys osa 2.

***

Point Arena on  henkeäsalpaava! 

Nyt on päästy kunnolla tienpäälle. Dinereitä ja muita kioskeja on korkattu ja testattu pitkin Kaliforniaa Los Gatosista Sausaliton kautta Bodega Bayhin ja Point Arenalle ja taas Navarro riverin piennarta Santa Rosaan ja Kenwoodiin, Sonomaan. Ruskea Muistikirja on jo täynnä tekstiä ja muistiinpanoja ruoista ja ravintoloista!

Ja mikäs tässä on Chevy Impalalla lotkotellessa kun bensaa ja tietä piisaa (juma#*+!% miten hienoja pieniä vuoristoteitä!).

Aamiainen

Reissu on muuttanut käsitykseni Kaliforniasta perusteellisesti, miksei missään puhuta koskaan näistä vuoristoteistä ja ylipäätään käsittämättömän rikkaasta ja vaihtelevasta luonnosta? Ja kuva Amerikkalaisesta ruokakulttuurista on vaihtunut kutakuinkin täydellisesti. Ruoka on vähärasvaista, luomua lähiruokaa pääasiassa ja mielettömän maukasta ja terveellistä. Mielikuva oli jotenkin päinvastainen erityisesti tuon terveellisyyden suhteen.

Tänäänkin aamiaisella rosmariiniomeletti, hyvää kahvia (täällä on muuten tosi hyvää kahvia!), juuripuristettua aplarimehua ja British muffin mustikoilla. Ja kaikki tietysti paikallisen kylän omaa tuotantoa tai sitten luonnosta kerättyä villitavaraa.

Pittoreski kattaus

Kun lähdettiin Sunnyvalesta, käytiin kuvankauniissa Los Gatosin kylässä jääätelöllä, jossa on iso tiski erilaisia jäätelöitä, "piparitaikinaa", erilaisia suklaita jne, ja sieltä vaan sanotaan mitä haluaa ja jäätelömestari sekoittaa silmien edessä sekoituksen itse kahdella metallilastalla. Chocolate Eruption tjsp. Suklaajäätelöä, valkosuklaajäätelöä, suklaakakkutaikinaa, paahdettuja manteleita, suklaakastiketta ja suklaan muruja.

Oh Crab!

Matkalla pysähdyttiin myös Bodega Bayssa, kalastajakylässä jossa mm. Hitchcockin Linnut on kuvattu. Paikassa on liki legendaarinen rapukioski, josta ostin tuoreen crab sandwichin. Hulppeaa! Ravun todella kermainen maku istuu mainiosti patongin ja paikan hot saucen kanssa. En ole ennen maistanut tällaista leipää.

Eilen käytiin lisäksi Point Arenalla, paikallisessa kalastajakylässä jossa siis nyt nukuttiinkin, Chowder Housessa (josta on kalastajien veneisiin ehkä 10m, melko turetta...) jossa eturuoaksi crabcakea, pääruoaksi pelkistetty Angus Beef Burger ja palan painikkeeksi kylän panimon Red Tail Amber. Tässä uneliaassa kylässä kaikki mitä tarjotaan on luomua ja paikallista. Tämä on ensimmäinen paikka jossa muuten näkee hippejä.

Ilves

Ilokseni olen huomannut muuten tekeväni salsat sun muut aivan kuten ilmeisesti Meksikossakin tehdään, ollaan käyty parissa Meksikolaisessa ja salsat ja muut maistuvat ja näyttävät juuri sille mille kotona tekemänikin.

Nyt ollaan siis Sonomassa ja on tarkoitus käydä tsekkaamassa hiukan viinitiloja. Tässä samassa majoituksessa on muuten asunut näköjään Robert Parkerkin rankatessaan Sonomaa. Tämä paikka nostaa missään koskaan kokemani majoituksen tason potenssiin yksitoista (oikeasti, tällaista tämän pitäisikin olla. 

Ilveksen näkeminen täällä yllätti

Paikka on suht edullinen mutta palvelu ja puitteet aivan omaa luokkaansa. Tila on pitkälti omavarainen, pyörii aurinkoenergialla, vesi on omaa jne, kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Täältä tähän, palailen taas tuonnempana.

Amerikkaa lautasella - Tienpäällä I

No niin, pitää nyt takautuvasti siis lisätä nämä tekstit muistiinpanojen pohjalta.

***

Lady Penelopella Kaliforniaan

Matkaan päästiin siten että juhannus aaton aattona saavuimme San Franciscon lentokentälle, josta siirryimme Santa Claraan/Sunnyvaleen San Josen pohjoispuolelle. Ensimmäisen illan jetlag oli melkoinen 16 tunnin lentojen jälkeen, toisena päivänäkin vielä melkoinen, mutta Juhannuspäivänä oltiin jo suurin piirtein tikissä poolilla.

Tutunkuuloisia paikannimiä

Finnish mob siis järkkäsi yleisön pyynnöstä Suomalaisen juhannuksen/grillijuhlat asuinkompleksin ihmisille Santa Clarassa, kiitos paikallisen median artikkelista hulluista Suomalaisista ja heidän Juhannuksestaan. "We want to see crazee, drunk, buttnaked Finns". Kutsuvieraita oli ollut alunperin kymmenkunta, mutta jossain vaiheessa iltaa tajusimme poolilla hengailevan väkeä moninkertaisen määrän, useampi kymmenen ihmistä, Amerikkalaisia, Meksikolaisia, Japanilaisia ja Englantilaisia.

Omalle kohdalleni Finnish mob oli delegoinut kaiken grillaamisen hoitamisen. Hiemanhan se jännitti, kun tietää paljonko sikäläiset harrastavat grillaamista. Toisaalta, mikäs on grillaillessa kun grillattavan materiaalin laatu on tällainen.

Mukavat maisemat yli piilaakson

Safkat haettiin paikallisesta Safewaystä joka siis on sikäläinen ruokakauppa. Noilla leveysasteilla se olikin muuten mielenkiintoinen kokemus. Tuoretavaraa oli kasvisosastolla järjetön määrä, samoin kuin lihaosastolla. Esimerkiksi valmiit einekset, vakuumilihat ja pakasteet puuttuivat kaupasta kokonaan jolloin vaihtoehtona on vain ostaa tuoreita aineksia, joista niistäkin suurin osa organic; luomua. Lisäksi kaupan viinahylly on keskimääräistä Alkoa kookkaampi sekä valikoimaltaan että laadultaan. Olut on samoissa hinnoissa kuin Suomessa, mutta terävät ovatkin sitten huomattavan paljon halvempia.

"Chef/BBQmeister"

Naudat ja porsaat oli ostettu jääkaappiin jo saman viikon keskiviikkona. Lihaa oli siis yhteensä kymmenkunta kiloa, uskomattoman mureaa lihakarjaa! Liha oli muuttunut jo hieman harmahtavaksi paikkapaikoin jääkaapissa, kunnolla "riippunutta" siis. Lihat nostin huoneenlämpöön paria tuntia ennen grillaamista. Mielestäni usein Suomessa liha syödään liian pian tai grillataan suoraan jääkaappilämpöisenä, mikä on mielestäni väärin. Toisaalta, vakuumilihasta ei koskaan tiedä mitä ja kuinka tuoretta se oikein on.

No, samalla kun tytöt tekivät salaatteja (koko menu kommenteissa), itse tein pienen grillirubin johon laitoin mitä nyt kaapista löytyi, paprikajauhetta, mustapippuria kuminaa, suolaa, valkosipulijauhetta, Meksikolaista chilijauhetta, ruskeaa sokeria, kaikkia 1 osa. 

Poolille roudattuamme tavarat iskettiin poskettoman kokoinen Amerikkalainen Barbequemaster2000 tulille. Tälläkertaa ei kuitenkaan hiiliä vaan silkkaa nestekaasua (Olihan muuten hulppean kokoiset grillit hommattu taloyhtiön piikkiin asukkaille).

Salaatteja&muita herkkuja

Löin nyrkillä naudan pihvejä muutaman kerran ja ripottelin pihvien päälle tasaisen kerroksen rubia jonka hankasin lihaan. Pihvit keskilämmölle ja grillausta molemmin puolin kunnes pintoihin paloi mukavat raidat (3-4 min/puoli) ja tämän jälkeeen suoraan liekin päältä epäsuoraan lämpöön pariksi minuutiksi. Tämän jälkeen pihvit pois lämmöstä folion sisään jossa saa odotella 8 minuuttia. ÄLÄ leikkaa pihviin viiltoa jolla tarkistat kypsyyden tms, nesteet valuvat pihallle. Nämä ohjeet siis koskevat näitä 600-700g, 4-5cm paksuja pihvejä. Sitten vaan leikattiin pihvit pari tuumaa leveiksi annospaloiksi ja suoraan tarjoiluun. Kypsyys täydellinen medium ja juuri näistä pihveistä kuulin monesta suunnasta sitä hämmentävän hyvää kommenttia.

Siat laitoin miedolle epäsuoralle lämmölle pariksi tunniksi jossa aina välillä penslasin päälle sikäläistä klassikkoa Cattle driver's BBQ tms soosia. Samalla laitoin yläritilälle tuoreet maissintähkät ja voita. Kun sian liha oli ollut miedolla lämmöllä kyllin kauan, ylikypsä liha oli helppo repiä luista irti (olisi muuten saanut olla vielä kauemmin hieman miedommatta lämmössä maksimaalisen tuloksen saamiseksi).

Kun pääritilältä, suoraan liekiltä sain naudat pois, iskin tulille vielä jauskipihvit hamppareita varten ja jotain raakamakkaroita hodareihin.

Kolibri. Poolilla.

No, pääasia jokatapauksessa oli se naudan pihvi. Suurimman kiitoksen amatööriruoanlaittajana sain, kun tuntemattomat ihmiset tulivat kättelemään, kehumaan ja kysymään kauanko olen ollut kokki. Lisäksi monesta pöydästä kuulin kuinka naudanlihaa kehuttiin ylisanoin. Menin sangen hämilleni ja yritin solkottaa että c'mon guys, en minä mikään kokki ole. Mutta lämmittipä tuo mieltä kuitenkin, vaikka osa palautteesta oli varmasti small talkia.

Kiitos onnistuneesta ruoasta kuuluu kaikille sitä valmistaneille ja sitä nauttineille, mutta ennenkaikkea laadukkaille raaka-aineille. Kalifornialaisia ruokakauppoja leimaa luomu, laatu, luomu, laatu, lähiruoka, luomu, tuoreus, laatu, paikallisuus. Siinä sen salaisuus.