Battle of Bistros - Pure Bistro vs. Bertha

Kävin pienimuotoisella kesälomahupailulla isolla kirkolla Scandic Simonkentässä vaimoni kanssa ja samalla päätimme vierailla Pure Bistrossa josta olimme kovasti kuulleet hyvää. Pure Bistro on Michelin tähdenkin Luomolla ansainneen Jouni Toivasen, Mika Mattilan ja Tommi Harun yksinkertainen pikkubistro Kauppatorin laidalla. Odotukset ovat siis taas kerran korkealla.


Varasin ravintolaan pöydän etukäteen, ja saavuimme paikalle 10 minuuttia etuajassa, ajatuksena nauttia lobbyssa aperitiivit. Välittömästi sisään astuttuamme paikalle pyyhkäisikin henkilökuntaa joka oli hieman pihalla varauksestamme (ainakin sille vaikutti) ja totesi että voitte valita menettekö keittiön luukun vieressä olevalle baaritiskille, vai keskellä salia oleviin ainoisiin vapaisiin paikkoihin. Ravintola oli sen verran täynnä että päätin valita paikat baaritiskiltä, ei olisi ollut järkeä lähteä tunkemaan keskelle. Toki olisin muutenkin valinnut tiskin jos olisin saanut valita minkä tahansa paikan ravintolasta, keittiön toimintaa on hauskaa seurata.


Ravintola on sangen pelkistetty, oppikirjasuoritus modernista Skandinaavisesta bistrosta kaikessa yksinkertaisuudessaan vaaleine väreineen. Tyylikästä varmasti, mutta vähän yksinkertaista mielestäni. Toisaalta, jos paikka on moderni skandinaavinen bistro niin ei se iglukaan niin kovin järkevä ole. Ravintola on siis ihan järkevä, helppo ja turvallinen valinta.

Alkuun tuli annos jossa pohjalla oli naudan kieltä, häränhäntää, piparjuurta, grillattua kurkkua ja majoneesia (tillillä). Ihan OK aloitus. Jostain syystä vaan tilli ja häränhäntä läväyttivät mieleen elävästi kuvan tillilihasta, joka ensin aiheutti pienen järkytyksen, mutta laantui pian kun annos oli kuitenkin hyvän makuinen. Myös grillattu kuuma kurkku oli vähän erikoinen, raa'assa kurkussa olisi ehkä ollut mukavampi rapea koostumus, kun taas tämä oli vähän pehmeä, joskin kurkun maku tuli vahvana esille. Kelvollinen alkuruoka joka ei kuitenkaan säväyttänyt maksimaalisesti.

Pääruokana oli vuorokauden haudutettua porsaanniskaa, rucolasinappia, endiivisalaatti ja superhyvää lientä. Liemestä maistoi siihen uhratun ajan, todella hyvä ja tasapainoinen, suolaisen makea. Lihaa sen sijaan oli mielestäni aivan liian suuri limppu lautasella, ja vaikeaa uskoa sen olleen vuorokauden kypsennetty, sen verran kiinteää liha oli. Vähän niinkuin puolentoistasentin siivu haaleaa joulukinkkua. Rucolasinappi oli kuitenkin erittäin hyvää. Endiivi "sydän" salaatti sen sijaan hätkähdytti hieman, lautaselle sattui aivan uskomattoman kirkerät palat endiiviä. Huh.

Jälkkäriksi otin Pan con xoco. Kuiva paahtoleipä jonka päällä oli pallo vaniljajäätelöä ja tummaa suklaata, sekä pari tippaa oliiviöljyä. "Melko" kuivaa on aikamoinen understatement...

Ravintolan henkilökunta oli asiansa osaavaa, ja palvelussa ei ollut mitään valittamista, sekä viinit istuivat hyvin aterialle. Interiööri oli kovin turvallinen valinta kuten jo totesin, mutta ruoka oli merkillisen kaukana kovinkaan onnistuneesta elämyksestä. Jäi vähän hämmentynyt olo ja vähän ihmetytti modernin Skandinaavinen tyylikäs ote yhdistettynä tapasravintolaan. Kovasti kikkailun ja vähän rahastuksen makua, muihin vastaaviin verrattuna.

Pakko tarkistaa tilanne ja varata pöytä Tampereen ravinteli Berthasta.

***

Ravintolan sisustus olikin entisellään samoin iloinen ja osaava palvelu (lue edellinen vierailu), mennään suoraan ruokaan siis.

Metkaa että ruoalle sattui tismalleen samoja aineksia kuin Pure Bistrossakin, molemmat käyttävät selvästi kauden tuoreita aineksia, hyvä niin.

Alle siis naudan poskea, häränhäntää ja porkkanaa. Naudan poski oli mukavan pehmeää koostumukseltaan ja kovin herkkä maultaan. Sen kanssa hyvä häränhäntäliemi ja aivan täydellisesti rapsakan kypsennetyt juurekset toivat läheisesti mieleen hyvin tehdyn karjalanpaistin. Hyvä aloitus, ensimmäinen erä selvästi Tampereelle.

Pääruokana tuli porsasta kahdella tapaa, perinteiseen tapaan paistettuna ja aivan käsittämättömän hyvä itsetehty porsasmakkara (paras ikinä syömäni makkara, todellakin) jossa oli vahvasti chorizo vivahdetta. Lisäksi marinoitua lehtipersiljaa, sipulia ja uusia perunoita. Lisukkeena paprikainen kastike. Huikea annos, käsittämättömän vahvat maut. Toinen erä on jo liki tyrmäystä.

Jälkkäriksi ruokabanaania, suklaata ja jaloviinajäätelöä. Ihan tosi, nyt ei voi kuin sanoa että tyrmäys tuli Pure Bistrolle aivan sata nolla.

Siinä missä Pure Bistro sortui kikkailuun ja tähdättiin "cooleihin" annoksiin esim. tarjoilemalla voita kiven päältä, Berthassa mentiin yksinkertaisemmin makujen ehdoilla. Maut olivat selkeämmät ja huomattavasti voimakkaammat Tampereella. Juomapuoli oli myös paljon mielenkiintoisempi ja persoonallisempi Berthassa.

Henkilökunta oli molemmissa paikoissa aivan yhtä ammattitaitoista ja osaavaa, mutta Berthassa tuntee henkilökunnan olevan mukana koko sydämellään, spiritti on erilainen.

En nyt kuitenkaan totaalisesti dissaa Pure Bistroa, suoritus oli ihan hyvä ja ihan OK mutta elämys puuttui. eHKÄ KEITTIÖSSÄ EI OLLUT IHAN PARAS PÄIVÄ?  Jopa lounasruoka ravintola Torissa oli enemmän omaan makuuni (Mikä olikin muuten kerrassaan herkullinen)! Bertha vaan jyräsi tälläkertaa totaalisesti.