30.9.2012

Kekripyhät: Tarte aux poires ja Karpalolikööriä (Vaarin likööri)

Se oli kekriviikonloppu. Sadonkorjuujuhla. Eilinen päivä käytettiin karpalosuolla, ja jumaliste mikä määrä karpaloa tänä vuonna. Huh huh. Mättäät punaisena mattona karpaloa. Kolmasosa oli jo kypsiä, mutta ehkä pitää odottaa vielä viikko tai kaksi loppujen kypsymistä. Ja suppilovahveroita kanssa on näköjään jo melkoisen hyvin.


Alkuun rouva loihti koskenlaskijasta ja suppiksista loistavan keiton, ehkäpä parasta suppis-safkaa mitä olen maistanut. Pääruoaksi appiukon kodassa itse loimuttamaa lohta ja veneperunoita. Ja päälle anopin omenakaura paistosta. Kaikki siis metsästä hommattua tai paikallista.

Tänään jatkoin kotona kekripuuhissa ja poimin päärynät ja yrtit talteen. Alkuruoaksi tein lipstikkakeittoa, joka on maailman yksinkertaisinta tehdä, ja loistava vaihtoehto esimerkiksi pinaattikeitolle. Keitettyä kananmunaa vaan kylkeen.

Pääruoaksi olikin sitten ryynäriä. Ryynäri on mielestäni makkaroiden aatelia rapsakaksi paistettuna. Kylkeen hieman karpalohilloketta (Kuulloja sipulia hieman pannussa, lisää karpalot ja sokeria).

Jälkkäriksi päärynätorttua.

Päärynätorttu
Kulhollinen kuorittuja päärynöitä
100g voita
50 g sokeria
50 g fariinisokeria
2 tl vanilijasokeria

Muropohja:
125 g pehmeää voita
1,5 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
pieni ripaus suolaa

- Tee murotaikina vaahdottamalla voi ja sokeri
- Sekoita joukkoon 1 muna
- Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita voi-sokeri-muna taikinan joukkoon
- Vaivaa taikinasta pallo, kääri kelmuun ja laita jääkaappiin 30 min
- Ota taikina esille ja painele se voideltuun piirakkavuokaan tasapaksuksi pohjaksi ja reunoksi
- Paista uunissa 7 minuuttia 200'C

- Lohko päärynät lohkoiksi ja poista siemenkodat
- Sulata voi pannulla ja sekoita sokerit joukkoon
- Karamelisoi muutama minuutti päärynälohkoja ja kaada taikinan päälle piirakkavuokaan tasaiseksi kerrokseksi
- Paista uunissa 200'C 20 minuuttia


Ja loppuun vielä muistutus, nyt ehdit vielä tekemään omat liköörit pikkujouluja varten:

Karpalolikööri (Vaarin likööri)reilut puolikiloa jäisiä karpaloita
70 cl kirkasta maustamatonta viinaa

6 dl sokeria (ei ruskeaa sokeria)
1 pala kanelia
4 kpl neilikkaa

Vaihe 1:
- Sekoita aineet pulloon/purkkiin peitä astia elmukelmulla tiiviisti
- Anna juoman olla kelmulla peitettynä huoneenlämmössä kolme viikkoa-kuukausi, muista sekoittaa juomaa joka päivä jotta sokeri liukenee

Vaihe 2:
- Painele marjat rikki siivilässä ja ota niistä mehu talteen. ´
- Siivilöi/suodata likööri tiheällä siivilällä tai sideharson läpi kunnes juoma on riittävän kirkasta.
- Kaada juoma pulloon ja jätä jääkaappiin 2-3 viikoksi-kuukaudeksi, juoma paranee
jääkaapissa koko ajan.


 

22.9.2012

Omia Suolakurkkuja

Kaupassa oli vielä turskisti avomaankurkkuja, joten piti tehdä vielä niitä suolakurkkuja. Tai maustekurkkuja siis. sama mausteliemi käy aika moneen, niin chilien ja paprikoiden kuin suolakurkkujen tekemiseen.

Pikku pussillinen avomaankurkkuja
4 kynttä valkosipulia
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
1 dl hunajaa
1 rkl suolaa
nippu basilikaa
sinapinsiemeniä
määrät siis "noin-määriä", maista

- Laita lasipurkit 110'C uuniin vartiksi
- Pilko avomaan kurkut ja valkosipulit reiluiksi siivuiksi
- Tee vedestä ja väkiviinaetikasta 1:1 seos
- Lisää hunaja
- Kiehauta
- Lado kuumiin laspurkkeihin vuorotellen avomaankurkkuviipaleita, valkosipulia, avomaan...jne
- Lisää päälle basilikaa ja ripaus suolaa
- Kaada päälle kuuma liemi ja lisää sinapin siemenet
- Sulje purkkien kannet

Kun purkit hiljalleen jäähtyvät tiskipöydällä, ne umpioituvat ja kuulet naksahduksen korkista kun vakuumi on syntynyt.

15.9.2012

Argentiinalainen Teemalauantai - Marmeladia, juustoja, pihviä ja hyvää viiniä

Täällä viikolla on motivaatiota ruoanlaittoon haettu muun muassa mysteerilaatikkotehtävällä (toinen ostaa yllätysainekset toisen tietämättä ruokaa varten, josta sitten joutuu laittamaan aterian). Superhauskaa ja inspiroivaa. Lisäksi tänään kaivettiin vanha kunnon Teemalauantai naftaliinista. Arpalaatikosta pasahti Argentiinan lippu käteen.

Argentiinasta ainakin itselleni tulee mieleen ensimmäisenä Diego Armando Maradona Franco, Juan Manuel Fangio, Gustavo Santaolalla (Tästä tai tuolta alhaalta muuten erinomainen soundtrack päivän aiheeseen), pampa, gauchot ja hyvät pihvit. Grilli tulille siis. Tiempo de asado Argentino.

Päärynämarmeladia, Manchegoa ja Suolakeksiä
Grillatut perunat, Paahdetut paprikat ja pihvi chimichurri-kastikkeella
Kinuskia ja Karpaloita
Doña Paula 2011 Syrah


Alkuun päätin tehdä El Martin Fierron (Martin Fierro oli gaucho José Hernándezin kuuluisassa runossa, jolla nimellä annos tunnetaan Uruguayssa ja Argentiinassa), kvittenimarmeladia, manchegojuustoa ja suolakeksiä viinin kera. Mutta. Koska kvitteniä oli mahdotonta löytää täältäpäin, tyydyin kvittenin lähisukulaiseen, päärynään, jota kasvaa omallakin pihalla. Ja erinomaista siitä tuli päärynälläkin! Juuston, suolakeksin, marmeladin ja viinin yhdistelmä todella soittaa samaa säveltä!

Päärynämarmeladi
6 päärynää omasta puusta (tai 2 kaupasta, ne ovat isompia)
½ sitruunan mehu
2 dl sokeria
hyppysellinen suolaa

- Kuori ja lohko päärynät 4 palaan ja laita je paksupohjaiseen kasariin
- Laita kasariin vettä niin että päärynät peittyvät, ja purista mukaan sitruunan mehu.
- Keitä kunnes päärynät pehmenevät (koosta riippuen noin 15 min)
- Valuta päärynät kuivaksi ja anna jäähtyä hetken.
- Soseuta sauvasekoittimella ja kaada sose kattilaan
- Lisää sokerija sekoita
- Keitä noin tunti hiljalleen, riittävästi sekoittaen ettei pala (tai kunnes jäljellä on hyvin paksua massaa)
- Kaada kevyesti voideltuun astiaan (tai kelmullavuorattuun) ja jäähdytä sopivaksi että voit laittaa sen jääkaappiin (vapaat keinot, käytä vaikka kylmäkalleja, kuumana jääkaappiin laitettaessa jääkaappi voi sanoa itsensä irti)
- Kun marmeladi on jäähtynyt, jäljellä pitäisi olla sitkeää, etäisesti purukumimaista marmeladia. leikkaa ohuiksi siivuiksi hyvin terävällä kostutetulla veitsellä.

Laita suolakeksin päälle siivu Manchegojuustoa, ja sen päälle siivu marmeladia, ja viereen lasi hyvää Argentiinalaista punaviiniä.

Pääruoaksi menin niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, perunalohkoja, paprikaa ja pihviä chimichurrikastikkeen kera. Laitoin folionyytissä rosamundaperunalohkoja grillissä (perunat lohkoiksi, päälle 3 korkillista oliiviöljyä ja hiukan suolaa ja mustapippuria ja epäsuoralle lämmölle kolmeksivartiksi; tai lämmöstä riippuen kunnes ovat kypsiä), ja siinä samalla paahdoin suoralla lämmöllä paprikoita ja grillasin hyvän pihvin naudan ulkofilestä. Nauta huoneen lämpöön tunniksi, pintaan vain suolaa ja mustapippuria ja pari minuuttia grillausta suoralla lämmöllä per puoli. Chimichurri kastiketta olikin valmiina jo pullollinen, mutta ohje nyt kumminkin:

Chimichurri
2 dl persiljanlehtiä
2 dl korianterinlehtiä
1 dl minttua
1 valkosipuli
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl chilihiutaleita
2 dl oliiviöljyä
1 dl viinietikkaa
1 dl kylmää vettä

- Silppua (vaikka sauvasekoittimella) persilja, korianteri, minttu ja valkosipuli
- Lisää suola, mustapippuri ja chili ja sekoita
- Lisää öljy, etikka ja vesi ja sekoita
- Maista ja lisää suolaa/etikkaa niin tarvittaessa, tämän pitää maistua vahvalle

Jälkkäriksi oli lähinnä etäisesti Argentiinalaisen Dulce de Lechen inspiroimana kuumaa kinuskia ja vähän jäisiä karpaloita. Dulce de Lechehän on kondensoidusta maidosta keitettyä "kinuskia".

Aika kelpo menu. vaikka hyllystä olikin Argentiinalaiset viinit loppuneet. Allekirjoittanuthan teki vuosikymmenen ajan töitä viinien maahantuonnissa mutta näköjään viidessä vuodessa tuli tuhotuksi Argentiinalaisten viinien kohdalla kerätty kellari (onneksi nyt sentään muita on vielä). No, onneksi Suomalainen Alko on hyvä ja tasokas ostopaikka jonka ei mielestäni tarvitse hävetä yhtään. Päädyin ostamaan Argentiinalaista Paula 2011 Syrahia, joka osoittautui istuvan kaikkien ruokien kanssa erinomaisesti!


7.9.2012

Itsetehtyä pestoa ja pastaa

Poimin kasvihuoneesta loput basilikat ja pari valkosipulia pestoa varten. Vaikka kaupankin pesto on pääsääntöisesti ihan OK, on omatekemä tuoreena kerrassaan herkullista! Tätä syö pastan kanssa ihan sellaisenaan, vaikka normaali ruokavalioni yleensä huutaakin kylkeen lihaa.

Pesto
1 litra basilikanlehtiä (vastannee 2 ruukkua)
1 valkosipuli (mono) tai 4 kynttä
0,5 dl pinjansienemiä tai cashew pähkinöitä
1 tl suolaa
7 rkl tuoretta raastettua parmesaania
2 dl oliiviöljyä
mustapippuria

- Paahda pinjansiemeniä tai pähkinöitä pari minuuttia kunnes ne ovat kullan keltaisia
- Laita aineet tehosekoittajaan ja hienonna hienoksi (parikymmentä sekuntia)
- Kaada öljy 4 osassa joukkoon ja sekoita kunnes seos muodostuu tahnaksi
- Kaavi tahna astiaan ja kaada päälle tilkka oliiviöljyä ettei pesto tummu. Suljettuna pesto säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Keitä hieman fettucineä tai linguinia ja sekoita pestoa joukkoon haluamasi määrä. 

5.9.2012

Sveitsiläistä katuruokaa

Katunäkymää
Käväisin Zürichissä Sveitsissä sukuloimassa isäukon kanssa ja viettämässä hieman laatuaikaa, ja reissu kääntyi taas maistelumatkaksi omalta osaltani.

Saksalainen, Ranskalainen ja Italialainen keittiö lyövät kättä hauskalla tavalla enkä oikein tiedä mitä Sveitsiläinen keittiö itseasiassa on?

Koitin matkalla välttää tavallaan tietoisesti ravintoloissa syöntiä, ja ostin sapuskat muutamaa kertaa lukuunottamatta katukioskeista. Saksasta on tullut vahva makkaraperinne, erilaisia wursteja kapankaalin, leivän, muusin tai vaan jumalattoman ärmäkän sinapin kyytipoikana. Ja kylkeen parin desin stobe paikallista lageria. Ajatusleikki; jos Suomessa saisi snagarilta olutta, tarjoiltaisiinko se lasista vai jostain jogurttipurkkia muistuttavasta muovikiposta? Aivan! Tosin enpä juuri muualla ole koskaan törmännyt tällaiseen määrään kertakäyttöroinaa kuin Suomessa. Ehkä vakuumieinekset ja kertakäyttöastiat kulkevat käsikädessä?

Perusleipomo, sekä makeampaa 
että suolaisempaa.
Ranskalaisesta keittiöstä oli tullun myös erilaisia leikkeitä, pateita ja keittoja, leivonnaisia, croissanteja ja marmeladeja. Italialainen ruoka pastoineen, kinkkuineen ja focaccia henkisine leipineen oli vahvasti kadulla. Kioskeissa ja pystybaareissa oli siis runsaasti erilaisia leipiä ja lempi artikkelini oli schinkengipfel, voimakkaan suolainen croissantin tyyppinen leivonnainen joka oli täytetty prosciutolla tai schwartzwaldinkinkulla, sekä voimakkaalla paikallisella juustolla, appenzellerillä tai tilsitillä. Juustojahan täällä on jokalähtöön, toinen toistaan herkullisempia.

Vadelmajustokakkua jälkkäriksi.
Paikalliset oluet ovat perin Saksalaistyyppisiä vaaleita lagereita joita siemailee mielellään suolaisen katuruoan kyytipoikana. Lisäksi paikalliset yrttiliköörit ja -viinat olivat mielenkiintoisia. Hapokkaat raikkaat paikalliset valkkarit menevät mainiosti suolaisten leivonnaisten kyytipoikana.

Niin tosiaan, ja Sveitsiläinen suklaahan on huikeaa ja sitä on myynnissä siellä täällä.

Mielenkiintoisesti sekoittunutta katukeittiötä! Aamupalaksi luonnonjogurttia, hedelmiä, croissanteja ja erilaisia salameita tymäkän kahvin kera, sitten kadulla n-määrää erilaisia makkaroita, suolaisia leivonnaisia ja paikallista olutta jonka päälle vähän suklaata ja yrttiliköörejä. Illalla ehkä jotain focaccia tai pizza tyyppistä murkinaa. Aika nappi veto tuo matka!