Omaa satoa, grillausta ja juomia

Kasvari vaiheessa

Tämä viikonloppu onkin kulunut pihapuuhien, grillauksen ja juomisen merkeissä. Perjantaina työmatkalla piti piipahtaa Jokilan puutarhassa Lempäälässä josta perinteisesti olen ostanut yrtintaimia ja rouva puolestan kesäkukat. Jokila on oikea paikkaa hakea taimet (poislukien puuntaimet jotka kannattaa hakea Haikalan puutarhasta)!

Taimet ovat Jokilassa ihan tajuttoman hyviä, ja lajikirjo on mukava, joskin hieman suppeampi kuin muutama vuosi sitten, mutta edeleen mainio. Kaikki keittiön perusyrtit löytyvät ja paljon muutakin; tänäkin vuonna curry-yrtti eksoottisimpana. Usein nuo ise kasvattamat ovat jääneet varjoon kun ovat puolet pienempiä kuin Jokilalaiset.

Chilivalikoimaa ei Jokilassa ole muutakuin Apache, joka kyllä sekin toimii kuivattuna jauheena. Paprikoita oli kuitenkin mukavasti. Myös tomaattivalikoima on erityisen hyvä ja taimet todella laadukkaita.

Redskin tuottaa jo satoa.

Pihallani jo aiemmin pääsivät vauhtiin ruohosipulit, valkosipuli, mäkimeirami (oregano), lipstikka, rakuuna ja viherminttu. Ilmeisesti osa on pudottanut siemenet ja jatkaa kasvuaan, vaikkeivat mitään perennoja olekaan.

Nyt tilanne päivittyi siten että keltasipuli, vihersipuli, kukkakaali, lanttu, punajuuri ja porkkana kasvavat kasvimaalla ja kasvimaan eteen kivistä ja mullasta virittelemäni ryytimaa pukkaa edellämainittuja yrttejä seuralaisenaan korianteri.

Curry-yrtti

Kasvarissa alkaa pikkuhiljaa olemaan tungosta. Anaheim, Redskin, California Wonder, Madame Jeanne, Rocotot ja yksi mysteerichili (piti olla Pimenta de Cheiro, mutta on kasvaessaa osoittautunut mysteeri Annuumiksi) kasvavat paprika/chiliosastolla (jostain syystä lähes kaikki itsekasvatetut kuolivat pari viikkoa sitten mystisesti). Tomaattiosastolla on hyväksi osoittautunutta luumutomaatti Roma, Pihvitomaatti Black Russian ja Delica...?. Yrteistä kasvarissa kasvavat minttu, basilika, kanelibasilika, timjami, rosmariini ja salvia.

Pihan toisella puolella olevalla semiryytimaalla kasvaa ruohosipulia, villirucolaa, salaattia, jääsalaattia, Roma-tomaattia, sokerimaissia ja mysteeri oriental green mix.

Hampurilainen makealla
sinapilla, sinihomejuus-
tolla ja coleslawlla sekä
oman maan salaattia. 

Peittokasvina rinteessä kasvavat mansikat leviävät vuosi vuodelta isommalle alueelle ja nyt niitä saa jo ihan tosissaa repiä pois, mutta toisaalta ne tuottavat herkullisia metsämansikan ja puutarhamansikan risteytykseltä vaikuttavia marjoja reilusti. Vadelma on tänä vuonna vähän rauhallisempi eikä ole aivan vanhaan malliin riehaantunut, pensasmustikat, karhunvatukat ja raparperi ovat odotetussa vauhdissa

Pihalla oleva kirsikka kukkii myös komeasti, samoin valkeakuulas ja aune-päärynä. Tänä vuonna odotan niistä hyvän sadon. Sen sijaan tohtorin päärynä ei kuki vieläkään ei myöskään punakaneli. En oikein tiedä mikä mättää. Kriikunakin kukkii ensimmäistä kertaa, ja pihan reunalla oli tänävuonna jopa...korvasieniä!!!

Sangriaa

Kyllä tästä taas tulee jonkinnäköistä omavaraistaloutta muutaman viikon kuluttua. Viikonloppuna tuli tehtyä piitkiä päiviä, mutta eiköhän se palkitse taas kun saa satoa (niin joo, mustikka näyttää sille että tänä vuonna tulee kova sato).
 
Välissä on Weber ollut kuumana vähän väliä. Rouvalle grillattu kanaa ja itse jauskipihvejä hampparin väliin. Omalta maalta vähän kasviksia salaattiin ja vielä Cole-Slaw mukaan. Ja rouva väänsi ihan superhyvää kaardemumma-mascarpone vaahtoa ja rapaperi-vanilja hilloketta keksin muruilla.

Juomapuolena meni siideriä, mojitoja, sangriaa, New Orleans Hurricaneja ja yhtä jos toista. Kaiken kaikkiaan ihan nappi käynnistys viikonlopulle.

　

Mahtava 4 Vuodenaikaa

Kuten olen kertonut diggailen kovasti tuosta Tampereen Kauppahallista. Kävin siellä viimeviikolla ja vein liiketutut syömään Kauppahalliin ravintola Neljä Vuodenaikaan.

Ravintola on pieni ja tunnelmallinen Ranskalainen ravintola kauppahallin nurkassa. Ravintolassa ei ole montaa paikkaa, eikä se ymmärtääkseni ota varauksia joten sinne saa hetken aikaa yleensä jonottaa, mutta on kyllä jonottamisen arvoinen.

Yksi ravintolan valtteja lienee sijainti, joka takaa ehdottoman tuoreet ja hyvät raaka-aineet ja ammattitaito jota keittiö tarjoilee. Päivän menu käsittääkseni vaihtuu sitä mukaa mitä aineita keittiö naapurin kaupoista saa sesongin mukaan.

Itse söin täydellisen beurreblanc kastikkeen kanssa paistettua siikaa ja siian päällä oli paistettu ahvenfile, lisäksi mukana oli juuri sopivasti kypsennettyä uutta perunaa ja kesäkurpitsaa. Yksinkertaista ja hyvää.

Hauskaa oli että vieraani löysi heti Ranskalaisesta ravintoloitsijasta/kokista maanmiehensä ja oli hauska nähdä kun juttu alkoi lentää (vaikken juuri mitään ymmärtänytkään. Toinen vieraani oli Saksasta joka alkoi nauramaan Ranskalaisten käsittämätöntä kykyä löytää toisensa maailman ääristä ja samassa kauppahallin takanurkka nimettiin Ranskan koloniaksi.

Nyt onkin pakko ottaa sormenleveys pastista.

Cin cin!

Muutamia oluita ja grillimeininkiä

Törmäsin paikallisessa pitkäripaisessa Anchor Breweryn Liberty Aleen. Tätä oluttahan tuli naatiskeltua, sekä saman panimon Ancho Steamia, jonkun verran alkuperäisellä Amerikkaa lautasella rundilla San Franciscossa, joten oli mukava tavata vanha tuttu omilla nurkilla! Olen nyt noissa Amerikkaa lautasella jutuissa paasannut Amerikkalaisista erinomaisista pienpanimoista joista tässä on hyvä esimerkki. Tästä sain idean Pienimuotoiseen olut tastingiin.


Żywiec Jasne Pełne, 5,6%, Puola
Puolan reissulta tutu mukava ja raikas vaalea lager. Raikkaan kirkas ja keltainen, mukavan humalainen ja kevyesti makeita nyansseja omaava perus-lager. Vaahto keskikarkeahko eikä kovin runsas. Kelpo vaihtoehto hyvintehdyksi perus-lageriksi.

Toimii hyvin grillimakkaran kyytipoikana, esim Lidlin Krakovalainen tai hyvin tehdyn hodarin kumppanina.


Anchor Brewing Co. Liberty Ale, 5,9%, USA
Runsas, pehmeä vaahto. Vähän robustimpi täyteläinen maku. Vahva mutta hyvin tasapainoinen, hieman yrttinen ja raikkaan sitruksinen. Sangen hyvä. Väri hieman samea ja pullossa melkoisesti sakkaa pohjalla, ota huomioon lasiin kaataessa.

Sama kuin edellinen, toimii hyvin perus grilli meiningeissä ja kestää vähän voimakkaammankin ruoan kyytipoikana. Jääkylmänä erinomainen hiiva takaterassilla istuskeluun.


König Ludwig Dunkel, 5,1%, Saksa
Tummahko peruslager jossa nopea ja robusti vaahto. Tuoksussa kevyesti makeita aromeita, ei kovin persoonallinen. Keskitäyteläinen maku jossa kevyesti leipää. Yllättävän kevyt ja hieman pliisu.

Ehkäpä Makkarapadan kanssa ihan OK kumppani.


Innis & Gunn Rum Finished Oak aged beer, 7,4%, Skotlanti
Melkoinen olut! Maussa heti huomattavissa rommista tyypilliset aromit. Makeahkossa maussa hyvin pitkälti samoja makuja kuin Ron Zacapa Centenario 23 anosissa. Väri todella mukavan tumman ruskea jossa kahvin, pähkinän ja toffeen aromeita. vähän karkeaa vaahtoa. Yksi kesän suosikkeja ehdottomasti!

Tämä menee jo ihan itsenään jälkiruoaksi ja vaatii ruoalta vähän enemmän syvyyttä, ei ihan perusgrillailuun.


Robinsons Old Tom, 8,5%, Englanti
Käsittääkseni maailman parhaana palkittu tumma ale. Runsas vaahto, hieman makea ja täyteläinen olut jossa selkeä tumman suklaan aromi. Paljolti samoja makuja kuin Sysmän sahdissa ja tuoreessa ruisleivässä. Pitkä, hieman siirappinen tai mämminen maku. Melkoinen blockbuster, jossa alkoholia runsaasti, mutta ihan OK tasapainossa muun maun kanssa.

Ei ihan perusgrillailuun tämäkään, mieluiten ei aivan jääkylmänä tarjoiltuna jälkiruoaksi. Ehkä hyvien juustojen kanssa vaihtoehtona portviinille.


Oluiden kanssa maisteltiin briketeillä grillattua Krakowalaista, Lidlin Grillimaisteria, graavilohitahnaa, savulohta, muikkua, Riipisen karhu- ja hirvisäilykettä sekä tuoretta maalaisleipää, ruisleipää ja Jurmon saaristolaislimppua. Niin ja savuhilma salaattia.

Grillimakkaratastingnotesit tulee taas tuota pikaa, Tammelan Makkaramarkkinat pidetään pian jossa pitää käydä katsastamassa tarjontaa. Tähän mennessä ehkä Lidlin Grillimaisteri on kyllä ollut perus grillimakkaroiden ykkönen, mukavan suolainen ja hyvä koostumukseltaan. Rasvaa saisi olla hieman enemmän mutta varovasti grillatessa toimii kyllä. Lidlin Krakowalainen myös toimii niin grillissä, padassa kuin hodarin välissä. Kivikylän Huiluntuhti ei jostain syystä tänä vuonna oikein toimi kohdallani ja kabanossit nyt on kabanosseja.

Amerikkaa lautasella 2 - Yhteenveto

Matka on jäänyt taakse ja paljon hienoja kokemuksia tarttui liiviin joita täälläkin tulen ruotimaan jatkossa. Kirjoittelen puhtaaksi muistiinpanot vielä tuonnempana tuonne reissun tekstikentiin samalla lailla kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Täällä matkustaessa olen oppinut ymmärtämään ja pitämään Amerikkalaisuudesta jossain määrin. Pari vuotta sitten allekirjoittanut oli lievästi sanoen Amerikkavastainen, mutta mielipide on heittänyt 180 astetta. Edelleen vihaan teennäisyyttä lähes yli kaiken, joka usein mielletään täkäläiseksi, mutta mielestäni kyse on enemmänkin aitoudesta ja on täkäläinen luonteenpiirre. On mukavaa että ihmiset tervehtivät toisiaan kadulla vaikkeivat tunnekaan.

Veikkaan että suurin osa Suomalaisista jotka vihaavat sanojensa mukaan Amerikkaa, muuttaisivat mielipiteensä vietettyään hetken aikaa täällä. Oma kuvani oli täysin väärä ennen käyntiä täällä vaikka sentään olin vuosia Amerikkalaisessa yrityksessä töissä. Kuva vaan vääristyy Euroopasta katsottuna, en tiedä johtuuko yhteiskunnan oletusasenteista vai vaan etäisyydestä. Tämä on yritteliäs yhteiskunta jossa työnteolla voi saada palkinnon.

Toki valtion hallinnossa ja maailmanpoliisi asenteessa on piirteitä joita en missään nimessä voi hyväksyä, mutta se on politiikkaa eikä välttämättä liity täkäläisiin ihmisiin, yksilöihin. Joku pitää paikallisia pösilöinä jonkun kreationismin takia, mutta samanlaisia hihhuleita on meilläkin päin, sitä ei vaan usein omassa maassa haluta nähdä (huomiona mainittakoon että pidän kreationismia absurdina). Eivät nämä sen tyhmempiä ole kuin mekään, tietämättömämpiä ehkä. Sosiaaliset erot täällä toki on huikeita ja sekin on kuoppa joka pitäisi korjata. Tietämättömyys, taloudellinen eriarvoisuus ja tietyllä alueella liikkuva fundamentalismi ovat ehkä suurimmat korjausta kaipaavat seikat täällä, mielestäni.

Täällä ei kuitenkaan tunneta termiä ulkomaalainen oletusarvona. Kaikki ovat tulleet tänne jostain muualta (no, intiaanit ei) ja usein oli hauska huomata puhuvansa itse huomattavasti parempaa Englantia kuin täkäläiset. Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä on melkoinen sulatusuuni, johon ihmiset ovat tuoneet piirteitä omasta kulttuuristaan ja yhteiskunta muuttuu ja kehittyy alati hieman.

Alueellisesti huomaa selkeitä eroja, siinä missä Chicagossa oli kaukasialaisia ja mustia, San Franciscossa oli orientaaleja, Las Vegasissa hispaaneja ja Salt Lake Citykin oli melko kaukasialainen. Kaikki kuitenkin lähestyvät toisiaan, pitäen kuitenkin osittain tiukasti kiinni juurista.

Ruokakulttuuri on kauttaaltaan samantyylistä, mutta Kaliforniassa on ehkä enemmän luomua, Chicagossa Eurooppalaisvivahteita, maalla annoskoot kasvavat. Joka paikassa kuitenkin ruoka on tuoretta ja laadusta ei tingitä (okei, myönnän tässä tapauksessa ristiriidan Austin's Chuckwagonin kohdalla), vakuumitavaraa on todella vähän. Palvelu on aivan priimaa, onhan tienestit kiinni tipeistä, joka laittaakin yrittämään vähän eri malliin. Toistan itseäni, mutta ravintola-alan opiskelijat pitäisi passittaa tänne oppiin! Toki Suomessakin (Euroopassa) saa hyvää palvelua, mutta usein sitä seuraa tietty ylimielisyys ja/tai korkea hinta. Täällä hyvästä palvelusta ei välttämättä joudu maksamaan ekstraa vaan se on lähtökohta.

Voisin jatkaa tätä ruotimista sivukaupalla, mutta eiköhän tämä riitä.

Nyt pieni yhteenveto kuvien muodossa.

Amerikkaa lautasella 2 - Salt Lake City

Salt Lake city on kaupunki jossa ilman autoa olisi vaikeaa tulla toimeen. Kaupunkia halkoo vilkas, mutta erittäin selkeä katuverkosto, joka kuulemma on Yhdysvaltain levein. Voin sen uskoa, 6 kaistaa suuntaansa. Kaupungissa liikkuminen on kuitenkin erittäin selkeää ja helppoa, pitää vain uskaltaa liikenteen mukaan.

Omasta mielestäni Salt Lake City on erittäin mukava paikka, rouva tosin on sitä mieltä että kaupunki on tylsä, mutta itse olen täysin eri mieltä. Nähtävää on kulttuurin, historian, tieteiden ja maantieteeen taholta vaikka kuinka, mielestäni.

Kaupungin ydinkeskusta on käytännössä osittain katettua ulkoilmaostoskeskusta. Vähän niinkuin huvipuisto, mutta laitteiden tilalla kauppoja. Ihan hyvin suunniteltu, vähän vaikea kuvailla tuota keskustaa. Niin ja koska kaupunki on mormonien pääpaikka, ydinkeskustan toistapuolta hallitsee mormonien temppelit ja hallintorakennukset.

Safkat olivat täällä ihan hyviä, vähän yksinkertaisempaa kuin muuten matkalla, mutta ihan OK. Ja tokihan täällä piti piipahtaa Cheesecake Factoryssa. Cheesecake Factoryä ei voi ohittaa jos täälläpäin sattuu törmäämään. Palvelu timanttia ja safkat hyviä, ketjusta huolimatta. Täällä jono oli jotain 30-45 minuuttia. Lounastajia oli todella paljon, joskin ravintolassakin on varmasti useampi sata paikkaa.

Huomiona on mainittava että matkan varrella SLC:hen oli jonkun verran karjaa (nyt ymmärrän tuota cowboy meininkiä vähän paremmin kun näki maaston ja mittasuhteet...) joten lihaa on paljon tarjolla. Siis pihviä. Nautaa. Ehkä syy hyvään pihviin on että täällä karjaa ei tosiaan ruokita millään rehulla, vaan karjalla on eekkerikaupalla vapaata laidunmaata jossa vaeltaa ja syödä tuoretta luomua.

Ihmiset ovat ehkä hieman sulkeutuneempia kuin maaseudulla tai esimerkiksi Chicagossa joka oli hieman vilkkaampi (no, onhan se kymmenen kertaa suurempikin).

Siinäpä oikeastaan pähkinänkuoressa se matka. Chicagoa suosittelen ihan kaikille, Vegaskin on hyvä nähdä mutta se vetää mielestäni turhan överiksi. Seikkailuhenkisille tuo kansallispuisto-osasto on ihan omiaan. "Paria" kokemusta rikkaampana on hyvä katsoa kohti uusia seikkailuita. Ehkä USA saa jäädä toistaiseksi vaikka New Orleans:n ja Appalakkien seutu pitäisi vielä katsastaa jossain vaiheessa.

Amerikkaa lautasella 2 - Priceless

Ylängöllä pilvet ovat alhaalla.
Sää vaihtuu minuutissa ääripäästä
toiseen.

Moabista alkaakin matkan pisin osuus kohti Salt Lake Cityä. Alkumatka taittui mujavassa auringonpaisteessa helki Carbonin ohi (vuoristo jonka juurella runsaasti kaivosteollisuutta) tikkusuoraa tietä kohti Salt Lake Cityä. Tältä etapilta ei ollut oikein mitään kuvaa etukäteen ja tie olikin hieman tylsää vuoristoylänköä ja laidunmaata.

Bride's Veil

Matkalla pysähdyttiin kuitenkin mukavassa pikku kaivoskaupungissa Pricessa, jossa söinkin ensimmäisen hampparin sitten ruokamyrkytyksen jälkeen. Ja hyvää oli. Mukavan oloinen pikkukaupunki. Ja oikeataan ainoa kylä SLC:n/Provon ja Moabin välillä.

Matkalla päätettiin kurvata Provon kohdalta maisemareitille pikkutihkussa. Leveää vuoristobaanaa. Matkan varrelle sattuu mukavasti näyttävät Bride's veil putoukset, kolmiportainen liki satametrinen putous, sekä kuvankaunis Park City, jossa Salt Lake Cityn olympialaisiakin järjestettiin. Tästä tulee mieleen Coloradon ja Kalliovuorten postikorttimaisemat.

Park City.

Park Citystä kohti Salt Lake Cityä johtaa hienoin ajamani asfalttitie. Reilun kymmenen mailin matkalla tullaan mutkittelevaa 8-kaistaista highwayta yli kilometri alaspäin. Tiellä on luonnollisesti nopeusrajoitukset, mutta moni näkyy tiellä katsovan auton suorituskykyä...huikea ränni! Muutaman sadan metrin välein lähtee ylämäkeen pieniä pehmeää hiekkaa olevia pistoja siltävaralta että autojen jarrut keittää...kaikki otettu huomioon. Ja alhaalla odottaa Salt Lake City.