King size Hoagie

Joka mantereella tuntuu olevan älytön, liioiteltu leipä. Po'Boy, Hoagie, Gatsby, Blimp, Submarine, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsuakaan, hieman täytteistä riippuen. Etäisesti samaan kategoriaan istuu varmaan gyrot ja "isot pitat".


Käytännössä kyseessä on täytetty ranskis joka ylipursuaa hiilihydraatteja, kaloreita sekä maistuu taivaalliselle. Päätin siis kokeilla itsekin.


Hoagie


Laitoin hieman ranskalaisia uuniin ja tein pienen majoneesin jonka maustoin nipulla persiljaa, ruohosipulia ja habaneroa. sekaan sekoitin hieman tavallista enemmän dijon sinappia ja viinietikkaa.

Varjossa vaaniva täysikasvuinen
Hoagie, kuvattu luonnollisessa
ympäristössään.

Seuraavaksi halkaisin ranskiksen varovasti, "prässäsin" kädelläni leivänpuolikkaan litteäksi ja paahdoin uunissa hetken.


Seuraavaksi levitin molemmille puolille majoneesia, tomaattia, salaattia, tuhdin nipun pastramia (suolaliha; miksei paahtopaistikin; käy yhtähyvin) ja juustoa. Tämän päälle kourallinen kevyesti grillimaustettuja ranskalaisia, lusikallinen majoneesia ja hieman ketsuppia. Sitten taas yllämainitut täytteet ranskisten päälle, kansi ylle ja kova painallus kädellä. Lopuksi leikkaa leipä kahtia.


Tässä tosiaan on varmaan miljardi kaloria ja syödessä leukojen pitäisi aueta 180 astetta mikäli tämän yrittäisi syödä sotkematta naamaa totaalisesti. Syli on myös hyvä suojata.

Lähiruokaa

Minun piti kirjoittaa pieni ja yksinkertainen chilinkasvatusopas siitä miten itse kasvatan yrtit, tomaatit ja chilit. Jotenkin kuitenkin eksyin kauemmas ja kauemmas aiheesta.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, asuinpaikastani matka lähimpään kauppaan josta löytyy liha- ja kalatiski on 18,2 km. Matkan varrelle mahtuu 12 elintarvikekauppaa ja alueella elää noin 25000 ihmistä. Kuitenkin alueelta löytyy mukavasti maatiloja (vilja ja liha), alueella kalastetaan kohtuullisen paljon ja seudulla on erinomaiset metsästysmaat.

Minkätakia muun kuin valmiiksimarinoidun vakuumilihan ostamisesta on tehty niin hankalaa? Mielelläni ostaisin tarvitsemani määrän ja näkisin kunnolla mitä ostan, kuin 4 hengen perhepakkauksen jotain siihen outoon oranssiin mönjään valmiiksi marinoitua tavaraa. Ja samaan aikaan paasataan lähiruoan ja luomutuotannon lisäämisestä.

Tahtoisin kuulla perustelut miten tuossa parin kilometrin päässä kasvaneen naudan/töpselikärsän tai metsässä eläneen peuran/hirven laatu paranee kun se lähetetään teurastamon kautta pakkaamoon/käsittelyyn lounais-hämeeseen, sieltä keskusliikkeen Uudenmaan keskusvarastonkautta Pirkanmaan logistiikkakeskukseen, ja sieltä muutamaa viikkoa/päivää myöhemmin tähän viereen S-markettiin josta se noudetaan kätevässä vakuumipakkauksessa ja aterioidaan kahden kilometrin päässä paikasta jossa eläin elämänsä vietti. Noh, riistaa ei tietenkään lähetetä teurastettavaksi vaan suoraan prosessointiin, mutta ymmärsitte varmaan.

Matkalla jolla eläin on viimeisinä aikoinaan tehnyt lihan laatu on muuttunut loisvaarallisesta A-luokkaan, verrattuna siihen jos se olisi noudettu vaikka tilalta "tuoreena" teurastettuna, tai jos tila olisi vaikka toimittanut tuoreen lihan kauppaan myyntiin. Miten muutos on tapahtunut, en tiedä. Eläinlääkäri on tarkistanut sen, ainakin teoriassa? Ja ainakin liha on saatu pakattua maksimaalisesti myyvään pakettiin ja siihen on mahdollisesti (en nyt syytä tästä ketään) saatu pumpattua nestettä/suolavettä jolloin palan paino on saatu nousemaan ja samoin siis samasta palasta saatava hinta (verratkaapa joskus kun tulee mahdollisuus "tuoreen" jauhelihan/suikalelihan yms ja vakuumipakkauslihasta irtoavan nesteen määrää, uskomaton ero, vaikka kukaan ei tietenkään virallisesti lihaan pumppaakaan nestettä).

Mutta, palatakseni hieman taaksepäin, jos ajatellaan vaikka päästöjä joita tästä logistisesta kuningasajattelusta on aiheutunut, mieleen nousee lähinnä hämmennys. Luojan kiitos tässä nyt on lähistöllä nykyään näitä tilateurastamojakin, mutta silti ihmetyttää miksi byrokratia on tehnyt lähiruoan myymisestä niin vaikean. Ehkä syy on politiikan ja liike-elämän symbioottisesta kietoutumisesta liian lähelle toisiaan.


Itselläni on myös ollut onni nähdä lapsena vanhempieni ja isovanhempieni mukana töissä silloin tällöin kulkeneena eläinten koko elämänkaari niityltä lihamestarin veitsen alle. Tämä nyt oli hieman ennen tehotuotantoa nykyisessä laajuudessaan, "vanhaan hyvään aikaan" (Jessus, nyt viimeistään huomaan tulleeni jossain vaiheessa vanhaksi!). Eläimen palasteltava ruho rosteritiskillä on aluksi makaaberi näky, mutta samalla se opettaa kunnioittamaan ja arvostamaan eläimen elämää elämää, itse eläintä ja sen tarjoamaa ravintoa. Monille voisi tehdä hyvää nähdä kuinka se ruoka päätyy siihen lautaselle, vakuumipaketissa on helppo unohtaa että kyseessä ei ole mikään vain prässillä kokoon puristettava hyödyke. Tosin nykyiset tehotuotantolaitokset liukuhihnoineen ovat tehokkuudessaan kertakaikkiaan järkyttäviä joissa kyllä eläimen elämän arvostus on unohdettu kauan sitten.


Siinäpä sitä taas, ehkä niistä chilien kasvattamisista hamassa tulevaisuudessa. Käykääpä sillä välin kauppahalleissa, kesätoreilla ostoksilla ainakin näin aluksi.

Teemalauantai: Etelä-Afrikan rytmiin

Kun Virallisesta Arvontalaatikosta käteen pamahti Etelä-Afrikan lippu meni kieltämättä sormi kohtuullisen syvälle sieraimeen, noin kuvainnollisesti sanottuna. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut minkäänlaisia. Maniokkia? Bataattia? Antilooppia?

No, kaikki yllämainintut olisivat myös osuneet, mutta lähikaupasta oli Antilooppi juuri päässyt loppumaan ;-) joten päädyimme tekemään oman versiomme keltaisesta riisistä (gel rys), sekä itse piripiri frikadelleja (frikkadelle) ja melonisalaattia hedelmäsiirapilla.

Keltainen Riisi
Vaimoni teki siis lisäkkeen jossa ensin kuullotettiin sipulia ja riisiä kanelitangolla ja kurkumalla maustettuna (ja suola&sokeri) joka tämän jälkeen haudutettiin kasvisliemessä kypsäksi ja mukaan palasteltiin maapähkinää. Erinomaista ja taas vähän uutta.

Frikadellit

400g naudan jauhelihaa

Sipuli

paprikajauhetta

Suolaa

ranskanleipää

- Sekoita ainekset ja tee lihapullataikina

- Paista oliiviöljyssä kypsäksi
 

Piripiri kastike

Itse käytän omien kuivattujen linnunsilmä-

chilien ja Gambialaisten piripirien sekoitusta.

Huomaa että pienen marjan kokoiset linnun-

silmächilit (=piripiri) ovat hyvin tulisia,

joten käytä niitä harkinnan mukaan.

Sellaisenaan syötynä nämä tuntuvat lähinnä

samalle kuin kieleen hakattava kuuma naula,

joten vielä kerran, tarkkana näiden kanssa.

1-1,5dl tomaattimurskaa

8-10 linnunsilmächiliä (piripiri)

Nippu ruohosipulia (silppua)

Nippu persiljaa (silppua)

ruskeaa sokeria

suolaa

3 kynttä valkosipulia (pilko)

- Laita aineet kasariin ja keitä 5 min

- Lisää Frikadellit mukaan ja sekoita

- Keitä pari minuuttia

Nauti keltaisen riisin kera.

 

Melonisalaatti ja hedelmäsiirappia

0,25dl sokeri

0,25dl hedelmämehua (itse käytin appelsiini-mango-passionhedelmä mehua)

1tl sitruunamehua

1tl viinietikkaa

½tl jauhettua inkivääriä

1/2 Cantaloupemeloni

1/4 Vesimelonia

1rkl vaalea portviini (tai muu makea valkkari, Tokaji)

Minttua

- Yhdistä kasariin sokeri, mehu, sitruunamehu, etikka ja inkiväärijauhe

- Keitä pari minuuttia kunnes koostumus muuttuu siirappiseksi

- Jäähdytä siirappi ja laita jääkaappiin

- Pilko meloni sopiviksi annospaloiksi ja poista siemenet

- Lisää jäähtynyt siirappi melonin palojen päälle ja sekoita

- Kaada päälle viini, sekoita ja anna jäähtyä hetki jääkaapissa

- Lisää päälle silputtu minttu ja nauti

Tähän jälkkäriin on sanottava että eri aineksista siirappien tai caramelien tekeminen on todella hauskaa ja maukasta puuhaa, ainakin omastamielestäni.

Aterian ajaksi suosittelen laitettavan taustalle pyörimään Etelä-Afrikan jalkapallon world cup finaalin viimekesältä tai vuvuzela musiikkia.

California Sun

Unelmien ruokamatka häämöttää jo horisontissa. Kuukausi vielä ja lähdemme Kaliforniaan roadtripille kesäloman ajaksi jossa ainakin omalla kohdallani on yksi tavoite ylitse muiden. Tutustua tavalliseen Amerikkalaiseen Diner tarjotaan. Tavoitteena on muutaman viikon ja mailin aikana käydä mahdollisimman monessa Dinerissä etsimässä Amerikkalaisen Dinerin sielua. Ja siinä sivussa maistella hieman viinejä.

Nimittäin palatessa kohti San Franciscoa vietämme myös hieman aikaa kutakuinkin Sonoman keskeisimmillä paikoilla. Kalifornian reissun Sonoman osiosta tulee hulppea (odotukset ainakin ovat kaakossa).

Asuinpaikkamme on kirjaimellisesti keskellä viinitarhoja ja välittömässä läheisyydessä on viinitaloja vaikka muille jakaa. St. Francis Wineries and Vineyards, Kenwood Vineyards, Benziger Family Wineries, Chateau St. Jean, Simi, Arrowood, B.R. Cohn, Kunde, Ledson jne. Ja mahtuuhan niitä matkanvarrelle vaikka kuinka paljon muutenkin kun vain aika antaisi myöden.

Lisäksi viimeisellä vajaalla viikolla San Franciscossa on tavoitteena tutustua Meksikolaiseen ja Kiinalaiseen keittiöön Bourdainin ja Richmanin jalanjäljissä. Chinatown. Farmer's market. Taqueria La Cumbre. San Francisco Creamery. Äh, olkoon, parempi ettei suunnittele liikaa.

Ylipäätään koko Amerikkalainen moderni keittiö on alkanut kiinnostamaan kovasti monipuolisuutensa takia. Lisäksi ainakin pohjois-Kalifornian seudulla näkyy olevan huomattavan paljon luomutarjontaa, ainakin näin etukäteen asiaan tutustuttuani. Ehdimmepä pareille luomumarkkinoille käymäänkin. Joskin kyllä valtimot tukkiva pekonihampurilaischeddarcombo extra kolesterolilla on koettava. Tienpäällä Dinerissä.

Noh, Kuukausi vielä ja olen hieman viisaampi asian suhteen. Pääasia että alla on V8, kestopäällysteisiä rannikkomaileja edessä ja dinereitä sivuilla. Toisaalta myös suuria punapuumetsiä, viinitarhoja ja terveellistä lifestyleä. Kunhan ei ole kiire eikä liikaa suunnitelmia.


Antaa tien viedä.

Teemalauantai: Kiina

Suoraan asiaan. Rapeita chili-maapähkinä katkarapuja, tulista Sichuanin porsasta ja friteerattua mangoa.

Rapeat chili-maapähkinä katkaravut (friteerattu wonton)

Rasia isoja katkarapuja

2 rkl maapähkinävoita

2 rkl chilikastiketta (esim sriracha)
Filotaikinaa
½ dl sulatettua voita
munanuudeleita
öljyä


- Keitä pieni määrä nuudeleita
- Sekoita maapähkinävoi ja chilikastike
- Lisää joukkoon peratut katkaravut ja sekoita
- Leikkaa filotaikina kaistaleiksi ja aseta jokaisen päälle 2 katkarapua ja kääri kauttaaltaan paketiksi.
- Voitele nyytit voisulalla
- Sido nyytit kiinni 2-3 kpl munanuudelilla
- kuumenna öljyä wokissa
- paista/friteeraa nyytit nopeasti (20 sek) kuumassa öljyssä.
- valuta hetki öljyä talouspaperin päällä ja nauti

Tulista Sichuanin porsasta

Chilipaputahna

Thai/Piripiri/Birds eye chilejä muutama

2 rkl mustapapuja (suolaliemessä)

1 rkl öljy

1 rkl riisiviini

1 rkl viinietikka


- Pienennä chili ja murskaa pavut ja paista öljyssä 1 min
- Lisää loput aineet ja kiehauta noin 1 min


300g siankylkeä ohueksi viipaloituna

1 rkl öljyä (pähkinä/sesan/kasvi)

1 rkl chilipaputahnaa
1 rkl hieman murskattuja mustapapuja
1 tl sokeria
1 rkl tummaa soijaa
valkopippuria

1 vihreä paprika

1 punainen paprika

- Kuumenna vähän öljyä ja wokkaa porsaanlihaa kunnes liha on ruskistunut

- Lisää chilipaputahna, mustapavut, sokeri, soija ja valkopippuri ja sekoita. Paista hetki.

- Lisää ohueksi leikatut paprikat ja paista noin 1 min

Paistettu Mango

Mango

Banaani

vaniljaa

kermavaahtoa

sokeria

Voita

- sulata voi pannulla ja lisää sokeria
- lisää ohueksi leikatut hedelmät ja karamelisoi
- Tee kermavaahto ja lisää joukkoon vanilja ja sokeri
- Kasaa annos, pohjalle hedelmiä ja päälle kermavaahtoa

Mukavia Tapaksia Tampereella

Ravintola Inez

Päätimme pistäytyä ravintola Inezissä pienillä puolenpäivän tapaksilla. Ravintolan sijainti on hyvä, jahka rakennustyömaa heti ikkunan takaa joskus valmistuu. Sisustus on moderni ja yksinkertainen joka toimii tapaspaikassa ihan hyvin. Henkilökunta oli asiallista ja palvelu pelasi ihan kohtuullisesti vaikka tarjoilija kovaääninen henkilökohtainen puhelu hieman herätti ihmetystä.

Valitsimme tomaattileipää, oliiveja valkosipulissa, chorizoa, turskafrittejä, Espanjalaisen omeletin, valkosipulileipää ja täytettyjä herkkusieniä. Ja 12 senttiä talon punaviiniä.

Ruoat olivat ihan kelvollisia tapaksia, joskin tomaattileipä oli jotain hieman muuta kuin mihin olin Espanjassa tottunut. Ihan OK settiä kuitenkin, viini kuitenkin oli ollut varmasti yön yli auki ja vaikka oli raikkaan viileää, oli se jo aivan kuollut. Ei mitään valittamista eikä mitään ylimaallisia kohokohtiakaan. Perus-settiä, hinta-laatu OK.

Ravintola Sevilla

Ravintola Sevillasta on jotenkin jäänyt mieleeni ketjupaikan tahra, vaikka kovin harvoin olen siellä syönyt tai joutunut pettymään. Päätimme kaikesta huolimatta ottaa pienet tapakset ja kokeilla paikan antia.


Paikka on yllättäen sekin rakennustyömaan vieressä, hieman nuhjuisempi sisältä, mutta hyvällä paikalla muuten ja melko tiolava. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelu toimi nopeasti.


Valitsimme oliiveja, serranoa ja melonia, pieni kalakeitto, vuohenjuustokroketteja ja aliolia, valkosipulileipää, grillattuja karitsankyljyksiä ja aliolia. Ja tietysti Barcelonalaista Estrella Dammina. Mukavana yllätyksenä keittiö toi lisäksi ensin ylimääräisenä alkupalana/tervehdyksenä shottilasillisen todella hyvää savupaprikakeittoa.


Mielikuvani paikasta muuttui täysin! Kerrassaan herkullista läpi aterian! Erityisesti karitsankyljykset olivat hyviä, parasta karitsaruokaa mitä olen missään maistanut. Lihan mureus, mehukkuus ja maukkaus oli aivan kuin karitsa confit. Mutta myös muut, aivan kaikki läpi aterian toimi erinomaisesti. Erittäin hyvä hinta-laatu.




Jos näistä kahdesta paikasta pitäisi valita, valitsisin ehdottomasti ravintola Sevillan, joka hieman yllättää itseni. Armottoman hyvät safkat hyvään hintaan, ja vielä palvelukin kohdallaan. Ei ravintola Inezissäkään mitään vikaa ollut, mutta lopputulos jäi elämyksettömäksi ja hieman mitäänsanomattomaksi verrattuna Sevillaan.


Erinomaiset vaihtoehtot jokatapauksessa sille hamppariateria-pizza-kiinalainen arpomiselle.

Kesä! Sangriaa! Lihaa! Parsaa! Punaviinikastiketta!

Ei hassumpi päivä kun ottaa huomioon että vielä aamulla mietin että jääskobessa ei ole mitään järkevääja ryhdyin tekemään jämistä jotain. Noh, eilisen Belgia extravaganzan jäljiltä jääkaapista löytyikin yhtä jos toista joista pääsi kokoamaan mukavan aterian ulkoruokailuun takaterassin auringonpaisteessa.

Annos

Involtini di asparagi alla parmense henkinen Schwartzwaldinkinkkuun kääritty parsa

8 parsaa

2 siivua ilmakuivattua kinkkua (oikeastaan mitä tahansa)
1 dl parmesaaniraastetta (tai vastaavaa)


- Kuori parsat
- Keitä parsoja 3 minuuttia ja nosta kattilasta
- Kääri 4 parsan niput kinkkuviipaleeseen ja ripottele päälle juustoraastetta
- Sulata juusto grillivastuksen alla (tai grillissä) 200'C noin 8min


Lisäksi 3cm paksut jauhelihapihvit tällä ohjeella ja päälle punaviinikastiketta.



Hyvä skumppa istuu niin
ruoalle kuin ruoanlaittoon.

Perus punkkusoosi

1 sipuli

1 porkkana

2,5 dl punkkua
Persiljaa
Timjamia

2tl maizenaa

50g voita

suolaa
sokeria
mustapippuria


- Kuullota sipuleita pienessä voimäärässä voissa pari minuuttia, lisää silputtu persilja, palasteltu porkkana ja timjami ja hauduta 2 min (Ei saa ruskistua/palaa)
- Lisää punaviini, vähän sokeria, pippuri ja suola ja anna kiehua hiljaa kunnes jäljellä on noin puolet
- Siivilöi kastikkeesta kiinteä aines pois
- Liota maizena ruokalusikalliseen punaviiniä ja lisää se kastikkeen sekaan

- Kiehauta kovaa vajaa minuutti sekoittaen koko ajan

- Ota kastike pois lämmöltä ja lisää vatkaamalla palasteltu voi

- Kun kastike on tasaista ja kiiltävää, odota hetki ja tarjoile.

Palanpainikkeeksi Sangria.

Sangria

Sangria

½ pulloa punkkua

saman verran Spriteä

2dl Appelsiinimehua

1 rkl sokeria

Appelsiini

Sitruunamehua

- Siivuta Appelsiini, sekoita aineet ja viimeistele tilkalla sitruunamehua

- Tarjoile kylmänä jäiden kanssa

Aijai, tätä onkin mukavaa siemailla auringon lämmössä kroppa ravittuna. Bassomojitokannu on ehkä enemmän mieleeni, mutta ihan hyvää se on tämäkin.

Siinäpä se, sitten lämmittämään saunaa!

Teemalauantai: Belgian tyyliin

Nyt kun on lusittu pakolliset pyhät, pääsiäinen ja vappu, päästään normaaliin päiväjärjestykseen. Virallisesta Arvontalaatikosta nousi siis Belgian lippu. Ei muuta kun kauppahalliin ostoksille.

Parsaa, hollandaisekastiketta,

Ardennien pateta ja Ardennien

kinkkua. Ardennien kinkun voi

korvata lähes vastaavalla

Scwartzwadinkinkulla

tai Serranolla tai Prosciuttolla.

Kinkun pitäisi olla savustettu

ja suolainen.

Ensin parsaa (parsakauden kunniaksi) ja hollandaise kastiketta

Parsaa 10 kpl nippu

Suolaa

sokeria
Voita



- Laita vesi kiehumaan höyrykattilan alaosaan ja laita mukaan 1 rkl suolaa ja 2 tl sokeria

- Kuori parsat nupusta alaspäin kuorimaveitsellä
- Sido parsat nipuksi
- Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä noin 3 min
- Nosta parsat höyrykattilan yläosaan ja höyrytä 3 min
(Tämän voi tehdä kokonaan kattilassakin, mutta näin kypsyyden pystyy kotrollimaan helpommin.)


Kun laitat parsat kiehuvaan veteen tee samalla hollandaise


3 keltuaista
100g voita
1 rkl kuivaa valkkaria
Suolaa
Sitruunamehua


- sekoita keltuaiset, valkkari ja suola kuumassa vesihauteessa (ei saa kiehua)
- Kun koostumus on tasainen lisää kuutioitu voi ja jatka sekoittamista kunnes koostumus on tasaisen kiiltävä
- lisää sitruuna mehu (noin ½ sitruuna/pari "puristusta" pullosta)
- sekoita

Lopputuloksen pitäisi olla hyvän ja erinomaisen välimaastossa. Muista että parsan tulee jättää hieman purutuntumaa, se ei saa olla ylikypsää.

Gratinoitu Ardennienkinkku
endiivi.

Pääruoaksi salaattitikuria (endiiviä) Belgialaiseen tapaan

2 endiiviä
1 rkl silputtua persiljaa
2,5dl maitoa
50g Gruyereä
4 siivua Ardennien/Schwartzwaldinkinkkua
20g vehnäjauhoa
60g voita
suolaa
mustapippuria


- sulata 25g voita
- lisää sekaan endiivit, joiden päälle suolaa, pippuria ja persiljasilppu, hauduta kannen alla voissa 20min.
- lisää loput voit ja ruskista jauhot
- lisää jauhon joukkoon maito koko ajan sekoittaen
- lisää sekaan 40g Gruyereä ja sekoita kunnes tasaista
- Kääri endiivit kinkkusiivuihin ja aseta uunivuokaan.
- kaada päälle juustogratiini ja ripottele päälle loput juustoraasteet ja gratinoi 200'C:ssa ylävastuksen alla kunnes väri on kauniin ruskea (noin 5min)

Toisena pääruokana söimme vaimoni valmistamia sinisimpukoita ja scampeja Belgialaiseen tapaan, joka toimi myös erinomaisesti (simpukoiden kanssa tämä "toimiminen" on kai makuasia...).

Nauti tämäkin (samoin kaksi edellistä) Loiren laakson Sancerren kanssa. Itselläni oli Joseph Mellot:n Sancerre 2009, joka oli aika mitäänsanomaton, suosittelen vaikka Andre Dezat:n Sancerrea tilalle.

Vohveleita, marjoja, kermavaahtoa
ja itsetehtyjä mantelisuklaita.

Jälkkäriksi valitsimme vohveleita kermavaahdolla, mansikoilla ja suklaakastikkeella. Nämä (suklaata lukuunottamatta) ostimme valmiina ajansäästöllisistä syistä, että pääsemme nauttimaan koko aterian yhdessä.

Lisäksi paahdoin manteleita, jotka tämän jälkeen karamelisoin voi-fariinisokeriseoksessa, ja lopuksi kuorrutin ne suklaalla (tämä ohje, mutta ilman chiliä). Ja tietysti kaupastahaettuja praliineita.

Erinomainen setti! Usko palasi taas teemalauantaihin eeppisen Brasilian epäonnistumisen jälkeen (josta en kirjoittanutkaan mitään, ehkä voisin kirjoittaa varoittavan esimerkin jolloin kaikki yksinkertaisimmatkin asiat menivät päin prinkkalaa...). Mutta Belgia saa siis kaksipeukkua!