Luomua! Satoa!

On vierähtänyt luvattoman pitkä aika edellisestä tekstistä. Väliin on mahtunut työmatkaa Hesseniin jossa tutustuin vapaa ajalla parhaani mukaan Saksalaiseen ruokakulttuuriin. Siitä ehkä tuonnempana lisää. Ja on ollut olevinaan yhtä jos toista.

Nyt on aika kuitenkin luoda katsaus 2012 sato-odotuksiin kun satoa alkaa vihdoin pukkaamaan.

Yrtit ovat menestyneet erinomaisesti sekä
kasvarissa että pihan ryytimailla joita
on pitkin pihaa yhteensä kolmessa eri paikassa, 
kasvin vaatimusten, valon ja veden suhteen.
Kanelibasilika, timjami, rosmariini ja curry-yrtti kuvassa.

Ryytimaallakin siis kasvaa kohisten, viherminttu leviää
hurjasti ja sitä on pitänyt kaivaa ylös ja lahjoittaa pitkin
maakuntaa purkkikaupalla.


Muutkin monivuotiset ovat pärjänneet ihan hyvin, 
lämpöä ja aurinkoa nyt saisi olla vähän enemmän.
Tässä penkissä viherminttu, rakuuna, lipstikka, korianteri,
lehtipersilja ja viinisuolaheinä.  

Villirucolaa on tänä vuonna paljon. Sen pähkinäinen
maku sopii erinomaisesti pizzan suolaisen lihan
ja makeahkon tomaattikastikkeen kanssa valkosipuli-
öljyn kera.

Pihvitomaatit ovat rouhean kokoisia, mutta hieman huolestuttaa ehtivätkö
ne ja luumutomaatit kypsyä. Ainakin aurinko saisi jo paistaa.

Ainakin kirsikkatomaatit kypsyvät ajoissa. Huikean
makeita ja mehukkaita! Ja takuuluomua (kuten
kaikki muukin)!

Paprikat ja chilit tekevät hyvää satoa. Tänä vuonna
alkuvaikeuksien jälkeen multiin ei pahemmin päätynyt
(kovin) tulisia lajikkeita, pitää käydä sitten chilifestareilla
hankkimassa tiukempaa tavaraa.

Päärynöiden määrä ilahduttaa tänä vuonna. Ensikertaa
tulossa hieman enemmän (=enemmän kuin pari) päärynöitä.
Tohtorinpäärynä ei edes kuki vaikka on optimipaikalla
mutta tämä maatiaislajike Aune tekee satoa.

Luulin että viimevuonna tuli paljon valkeaa kuulasta, mutta
tänävuonna sitä vasta piisaa! Ja kirsikoita!
Toivottavasti räksäleegiot eivät ehdi sabotoimaan satoa
ennenkuin allekirjoittanut pääsee asiaan.

Mansikoita kasvaa peittokasvina tontin rinteillä ja ne tekevät hyvää 
satoa. Metsämansikan ja puutarhamansikan välimuoto
joka leviää hulluna. Räksät poimivat näitä päivittäin
mutta onneksi niitä on paljon. Myös muita marjoja näyttää
tänä vuonna tulevan paljon. Ainoa riski on, että nyt saisi kelit jo lämmetä.


Olisihan tuolla kasvimaalla yhtä jos toista muutakin, mutta tämä riittää.
Parasta on kun saa tehdä itse kasvattamastaan takuu luomu tavarasta hyvää ruokaa.
Omavaraisuus aste nousee pakastoinnin takia vuosi vuodelta. Vielä kun oppisi 
käyttämään villiyrttejä...

Omaa satoa, grillausta ja juomia

Kasvari vaiheessa

Tämä viikonloppu onkin kulunut pihapuuhien, grillauksen ja juomisen merkeissä. Perjantaina työmatkalla piti piipahtaa Jokilan puutarhassa Lempäälässä josta perinteisesti olen ostanut yrtintaimia ja rouva puolestan kesäkukat. Jokila on oikea paikkaa hakea taimet (poislukien puuntaimet jotka kannattaa hakea Haikalan puutarhasta)!

Taimet ovat Jokilassa ihan tajuttoman hyviä, ja lajikirjo on mukava, joskin hieman suppeampi kuin muutama vuosi sitten, mutta edeleen mainio. Kaikki keittiön perusyrtit löytyvät ja paljon muutakin; tänäkin vuonna curry-yrtti eksoottisimpana. Usein nuo ise kasvattamat ovat jääneet varjoon kun ovat puolet pienempiä kuin Jokilalaiset.

Chilivalikoimaa ei Jokilassa ole muutakuin Apache, joka kyllä sekin toimii kuivattuna jauheena. Paprikoita oli kuitenkin mukavasti. Myös tomaattivalikoima on erityisen hyvä ja taimet todella laadukkaita.

Redskin tuottaa jo satoa.

Pihallani jo aiemmin pääsivät vauhtiin ruohosipulit, valkosipuli, mäkimeirami (oregano), lipstikka, rakuuna ja viherminttu. Ilmeisesti osa on pudottanut siemenet ja jatkaa kasvuaan, vaikkeivat mitään perennoja olekaan.

Nyt tilanne päivittyi siten että keltasipuli, vihersipuli, kukkakaali, lanttu, punajuuri ja porkkana kasvavat kasvimaalla ja kasvimaan eteen kivistä ja mullasta virittelemäni ryytimaa pukkaa edellämainittuja yrttejä seuralaisenaan korianteri.

Curry-yrtti

Kasvarissa alkaa pikkuhiljaa olemaan tungosta. Anaheim, Redskin, California Wonder, Madame Jeanne, Rocotot ja yksi mysteerichili (piti olla Pimenta de Cheiro, mutta on kasvaessaa osoittautunut mysteeri Annuumiksi) kasvavat paprika/chiliosastolla (jostain syystä lähes kaikki itsekasvatetut kuolivat pari viikkoa sitten mystisesti). Tomaattiosastolla on hyväksi osoittautunutta luumutomaatti Roma, Pihvitomaatti Black Russian ja Delica...?. Yrteistä kasvarissa kasvavat minttu, basilika, kanelibasilika, timjami, rosmariini ja salvia.

Pihan toisella puolella olevalla semiryytimaalla kasvaa ruohosipulia, villirucolaa, salaattia, jääsalaattia, Roma-tomaattia, sokerimaissia ja mysteeri oriental green mix.

Hampurilainen makealla
sinapilla, sinihomejuus-
tolla ja coleslawlla sekä
oman maan salaattia. 

Peittokasvina rinteessä kasvavat mansikat leviävät vuosi vuodelta isommalle alueelle ja nyt niitä saa jo ihan tosissaa repiä pois, mutta toisaalta ne tuottavat herkullisia metsämansikan ja puutarhamansikan risteytykseltä vaikuttavia marjoja reilusti. Vadelma on tänä vuonna vähän rauhallisempi eikä ole aivan vanhaan malliin riehaantunut, pensasmustikat, karhunvatukat ja raparperi ovat odotetussa vauhdissa

Pihalla oleva kirsikka kukkii myös komeasti, samoin valkeakuulas ja aune-päärynä. Tänä vuonna odotan niistä hyvän sadon. Sen sijaan tohtorin päärynä ei kuki vieläkään ei myöskään punakaneli. En oikein tiedä mikä mättää. Kriikunakin kukkii ensimmäistä kertaa, ja pihan reunalla oli tänävuonna jopa...korvasieniä!!!

Sangriaa

Kyllä tästä taas tulee jonkinnäköistä omavaraistaloutta muutaman viikon kuluttua. Viikonloppuna tuli tehtyä piitkiä päiviä, mutta eiköhän se palkitse taas kun saa satoa (niin joo, mustikka näyttää sille että tänä vuonna tulee kova sato).
 
Välissä on Weber ollut kuumana vähän väliä. Rouvalle grillattu kanaa ja itse jauskipihvejä hampparin väliin. Omalta maalta vähän kasviksia salaattiin ja vielä Cole-Slaw mukaan. Ja rouva väänsi ihan superhyvää kaardemumma-mascarpone vaahtoa ja rapaperi-vanilja hilloketta keksin muruilla.

Juomapuolena meni siideriä, mojitoja, sangriaa, New Orleans Hurricaneja ja yhtä jos toista. Kaiken kaikkiaan ihan nappi käynnistys viikonlopulle.

　

Muutamia oluita ja grillimeininkiä

Törmäsin paikallisessa pitkäripaisessa Anchor Breweryn Liberty Aleen. Tätä oluttahan tuli naatiskeltua, sekä saman panimon Ancho Steamia, jonkun verran alkuperäisellä Amerikkaa lautasella rundilla San Franciscossa, joten oli mukava tavata vanha tuttu omilla nurkilla! Olen nyt noissa Amerikkaa lautasella jutuissa paasannut Amerikkalaisista erinomaisista pienpanimoista joista tässä on hyvä esimerkki. Tästä sain idean Pienimuotoiseen olut tastingiin.


Żywiec Jasne Pełne, 5,6%, Puola
Puolan reissulta tutu mukava ja raikas vaalea lager. Raikkaan kirkas ja keltainen, mukavan humalainen ja kevyesti makeita nyansseja omaava perus-lager. Vaahto keskikarkeahko eikä kovin runsas. Kelpo vaihtoehto hyvintehdyksi perus-lageriksi.

Toimii hyvin grillimakkaran kyytipoikana, esim Lidlin Krakovalainen tai hyvin tehdyn hodarin kumppanina.


Anchor Brewing Co. Liberty Ale, 5,9%, USA
Runsas, pehmeä vaahto. Vähän robustimpi täyteläinen maku. Vahva mutta hyvin tasapainoinen, hieman yrttinen ja raikkaan sitruksinen. Sangen hyvä. Väri hieman samea ja pullossa melkoisesti sakkaa pohjalla, ota huomioon lasiin kaataessa.

Sama kuin edellinen, toimii hyvin perus grilli meiningeissä ja kestää vähän voimakkaammankin ruoan kyytipoikana. Jääkylmänä erinomainen hiiva takaterassilla istuskeluun.


König Ludwig Dunkel, 5,1%, Saksa
Tummahko peruslager jossa nopea ja robusti vaahto. Tuoksussa kevyesti makeita aromeita, ei kovin persoonallinen. Keskitäyteläinen maku jossa kevyesti leipää. Yllättävän kevyt ja hieman pliisu.

Ehkäpä Makkarapadan kanssa ihan OK kumppani.


Innis & Gunn Rum Finished Oak aged beer, 7,4%, Skotlanti
Melkoinen olut! Maussa heti huomattavissa rommista tyypilliset aromit. Makeahkossa maussa hyvin pitkälti samoja makuja kuin Ron Zacapa Centenario 23 anosissa. Väri todella mukavan tumman ruskea jossa kahvin, pähkinän ja toffeen aromeita. vähän karkeaa vaahtoa. Yksi kesän suosikkeja ehdottomasti!

Tämä menee jo ihan itsenään jälkiruoaksi ja vaatii ruoalta vähän enemmän syvyyttä, ei ihan perusgrillailuun.


Robinsons Old Tom, 8,5%, Englanti
Käsittääkseni maailman parhaana palkittu tumma ale. Runsas vaahto, hieman makea ja täyteläinen olut jossa selkeä tumman suklaan aromi. Paljolti samoja makuja kuin Sysmän sahdissa ja tuoreessa ruisleivässä. Pitkä, hieman siirappinen tai mämminen maku. Melkoinen blockbuster, jossa alkoholia runsaasti, mutta ihan OK tasapainossa muun maun kanssa.

Ei ihan perusgrillailuun tämäkään, mieluiten ei aivan jääkylmänä tarjoiltuna jälkiruoaksi. Ehkä hyvien juustojen kanssa vaihtoehtona portviinille.


Oluiden kanssa maisteltiin briketeillä grillattua Krakowalaista, Lidlin Grillimaisteria, graavilohitahnaa, savulohta, muikkua, Riipisen karhu- ja hirvisäilykettä sekä tuoretta maalaisleipää, ruisleipää ja Jurmon saaristolaislimppua. Niin ja savuhilma salaattia.

Grillimakkaratastingnotesit tulee taas tuota pikaa, Tammelan Makkaramarkkinat pidetään pian jossa pitää käydä katsastamassa tarjontaa. Tähän mennessä ehkä Lidlin Grillimaisteri on kyllä ollut perus grillimakkaroiden ykkönen, mukavan suolainen ja hyvä koostumukseltaan. Rasvaa saisi olla hieman enemmän mutta varovasti grillatessa toimii kyllä. Lidlin Krakowalainen myös toimii niin grillissä, padassa kuin hodarin välissä. Kivikylän Huiluntuhti ei jostain syystä tänä vuonna oikein toimi kohdallani ja kabanossit nyt on kabanosseja.

Amerikkaa lautasella 2 - Yhteenveto

Matka on jäänyt taakse ja paljon hienoja kokemuksia tarttui liiviin joita täälläkin tulen ruotimaan jatkossa. Kirjoittelen puhtaaksi muistiinpanot vielä tuonnempana tuonne reissun tekstikentiin samalla lailla kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Täällä matkustaessa olen oppinut ymmärtämään ja pitämään Amerikkalaisuudesta jossain määrin. Pari vuotta sitten allekirjoittanut oli lievästi sanoen Amerikkavastainen, mutta mielipide on heittänyt 180 astetta. Edelleen vihaan teennäisyyttä lähes yli kaiken, joka usein mielletään täkäläiseksi, mutta mielestäni kyse on enemmänkin aitoudesta ja on täkäläinen luonteenpiirre. On mukavaa että ihmiset tervehtivät toisiaan kadulla vaikkeivat tunnekaan.

Veikkaan että suurin osa Suomalaisista jotka vihaavat sanojensa mukaan Amerikkaa, muuttaisivat mielipiteensä vietettyään hetken aikaa täällä. Oma kuvani oli täysin väärä ennen käyntiä täällä vaikka sentään olin vuosia Amerikkalaisessa yrityksessä töissä. Kuva vaan vääristyy Euroopasta katsottuna, en tiedä johtuuko yhteiskunnan oletusasenteista vai vaan etäisyydestä. Tämä on yritteliäs yhteiskunta jossa työnteolla voi saada palkinnon.

Toki valtion hallinnossa ja maailmanpoliisi asenteessa on piirteitä joita en missään nimessä voi hyväksyä, mutta se on politiikkaa eikä välttämättä liity täkäläisiin ihmisiin, yksilöihin. Joku pitää paikallisia pösilöinä jonkun kreationismin takia, mutta samanlaisia hihhuleita on meilläkin päin, sitä ei vaan usein omassa maassa haluta nähdä (huomiona mainittakoon että pidän kreationismia absurdina). Eivät nämä sen tyhmempiä ole kuin mekään, tietämättömämpiä ehkä. Sosiaaliset erot täällä toki on huikeita ja sekin on kuoppa joka pitäisi korjata. Tietämättömyys, taloudellinen eriarvoisuus ja tietyllä alueella liikkuva fundamentalismi ovat ehkä suurimmat korjausta kaipaavat seikat täällä, mielestäni.

Täällä ei kuitenkaan tunneta termiä ulkomaalainen oletusarvona. Kaikki ovat tulleet tänne jostain muualta (no, intiaanit ei) ja usein oli hauska huomata puhuvansa itse huomattavasti parempaa Englantia kuin täkäläiset. Kuten aikaisemmin mainitsin, tämä on melkoinen sulatusuuni, johon ihmiset ovat tuoneet piirteitä omasta kulttuuristaan ja yhteiskunta muuttuu ja kehittyy alati hieman.

Alueellisesti huomaa selkeitä eroja, siinä missä Chicagossa oli kaukasialaisia ja mustia, San Franciscossa oli orientaaleja, Las Vegasissa hispaaneja ja Salt Lake Citykin oli melko kaukasialainen. Kaikki kuitenkin lähestyvät toisiaan, pitäen kuitenkin osittain tiukasti kiinni juurista.

Ruokakulttuuri on kauttaaltaan samantyylistä, mutta Kaliforniassa on ehkä enemmän luomua, Chicagossa Eurooppalaisvivahteita, maalla annoskoot kasvavat. Joka paikassa kuitenkin ruoka on tuoretta ja laadusta ei tingitä (okei, myönnän tässä tapauksessa ristiriidan Austin's Chuckwagonin kohdalla), vakuumitavaraa on todella vähän. Palvelu on aivan priimaa, onhan tienestit kiinni tipeistä, joka laittaakin yrittämään vähän eri malliin. Toistan itseäni, mutta ravintola-alan opiskelijat pitäisi passittaa tänne oppiin! Toki Suomessakin (Euroopassa) saa hyvää palvelua, mutta usein sitä seuraa tietty ylimielisyys ja/tai korkea hinta. Täällä hyvästä palvelusta ei välttämättä joudu maksamaan ekstraa vaan se on lähtökohta.

Voisin jatkaa tätä ruotimista sivukaupalla, mutta eiköhän tämä riitä.

Nyt pieni yhteenveto kuvien muodossa.

Chic-a-Gogo

The day has come. Finally. Off to the Windy City. Soundtrack for the trip.

Buy the ticket, take the ride.
Hunter S. Thompson

Chicagon kevät

Kevät koittaa myös
kotona. Chilit alkavat
kukkimaan valon lisään-
tymisen myötä. Muuten 
2012 onkin ollut haastava
kasvukausi jostain
syystä.

Nyt alkaa jo hieman jännittämään, vielä viikko.

Ensimmäisessä kohteessa Chicagossa on heti Chicago Spring / Occupy Chicago eventti jossa protestoidaan yhteiskunnallisia eroja. Päämeiningit on jonkun verran majapaikan eteläpuolella, mutta säpinää paikalla tulee varmasti olemaan.

Koepakkauskin on jo suoritettu, taas on tavoitteena reissata käsimatkatavaroin, minkä pitäisi kyllä onnistua ilman isompia ongelmia sikäli kun vanhat merkit pitävät paikkansa. Haastavinta on että matkalla tulee sää todennäköisesti vaihtelemaan Nevadan autiomaan +30'C paahteesta Kanjonien rapeisiin yöpakkasiin. Toivottavasti uudet kamerakamat toimii kunnolla, niille tulee ensimmäinen kunnon koitos. Vievät vaan perhanasti tilaa laukusta.

Pitää taas päivitellä tänne jonkinnäköistä lokikirjaa matkasta. Eipä tässä tänään muuta, Chicago, Las Vegas, roadtripille ja Salt Lake Cityn ja Chicagon kautta taas takaisin.

Rilli tulille 2012!

Hola tios,

Aiemmasta vanha tuttu kaasugrillistä
tuunattu hiiligrilli. Reilunkokoinen
ilmatila takaa hyvän tuloksen.
Barbababaquemaster2000.

2 kuukautta, 9 päivää. 69 päivää. 1656 tuntia. 99360 minuuttia. 5961600 sekuntia.

Nimittäin kuluneen talvitauon mitta. Edellisen vuoden (kauden olisi kai oikeampi termi) viimeinen grillaustapahtuma merkittiin 14.01.2012 ja eilen päräytettiin kausi 2012 käyntiin. Kaunis keli yksinkertaisesti aiheutti pakonomaisen tarpeen grillata!

Koska kyseessä oli kauden ensimmäinen grillaus, oli parempi pysytellä tutussa ja turvallisessa.

Päivä starttasi jämillä,
mieli teki Amerikkalaista
aamiaista joten paistoin
eiliseltä jääneitä peko-
neja, munaa, hashpotato,
eilistä salsaa ja kunnon 
mutterikahvit ja veri-
appelsiinimehua.


Päivällä kokeillaankin 
Amerikkalaisia pannareita
(niitä piimästä tehtujä) ja
päälle pakkasesta vuo-
den marjojenloput.

Hiilille/parilalle päätyi Lidlin krakovalaisia (erinomainen grillimakkara!), pekonia, kunnolla voilla penslattua maissia ja halloumia. Kylkeen kunnon originaalia jalapenosalsaa (jalapeno, terttutomaattia, makeaa sipulia, valkosipulia, korianteria, limemehua ja suolaa ja ruokosokeria; luomua/reilunkaupan tottakai) ja kuivaa omena siideriä.

Mutta.

Rouvan tomaatti-basilika-rucola salaatti BBQ kanalla näytti täydelliselle! Kuten olen kertonut linturasvojen allergiastani, on todella harmi etten voinut maistaa. Tuolla tavalla glaseerautuneita kanapamppuja näkee lähinnä promokuvissa ja telkkarin ruokaohjelmissa! Tällä kaudella taidankin olla taustalla BBQ ladyn apukokkina.

Tälle kaudelle pitää yrittää muurata tuohon pihalle kunnollinen pihakeittiö johon on väsättävä myös tynnyrigrilli ja kunnon muurattu grilli savustus- ja loimutus optiolla, tähän on jo mielessä piirrustuksetkin. 


Enää pariviikkoa ja tie kutsuu. Illinois, Nevada, Arizona, Utah.

Otetaas lasillinen!

Otin tuossa lämmikkeeksi pihalta tultua parisormenleveyttä työmatkalta Ruotsista ostamaani Islayn single malttia Lp2 joka oli allekirjoittaneelle aivan uusi tuttavuus. Herkullista full proof tavaraa, jonka maku oli hurjan pehmeä full proof 64,1% alkoholipitoisuudesta riippumatta. Kevyen miellyttävä, savun ja turpeen aromi yhdistettynä nahkaiseen ja sikariseen mutta kevyesti makeaan vivahtavaan hedelmäiseen aromiin. Pari vesitippaa herätti viskin henkiin ja pitää sanoa että tässä on paras maistamani uusi viski pitkään aikaan! Jopa parempi kuin "edellinen uusi suosikkini Smokehead". Viskitaloilla on selkeästi menossa uudistuminen joka näkyy hyvissä uutuuksissa, vaikka on sanottava että kyllä vanha Cragganmore on aina Cragganmore.

Tarkoitus ei ollut puhua viskistä kuitenkaan. Kun otin lasia kaapista tajusin olevani jonkin fetissin kourissa. Ja pahasti. Meillä kolmessa vitriinissä on 23 erilaista lasityyppiä! Liki jokaiselle juomalle omansa! Eikö juoma maistuisi samalle lasista riippumatta?

Ei.

Erot ovat yllättävänkin suuria. Lasin muoto vaikuttaa siihen minkälainen pinta-ala juomalle jää ilman kanssa, joka erityisesti viineillä vaikuttaa aromiin merkittävästi. Lasin muodolla ja rakenteella voidaan myös vaikuttaa juoman lämpenemiseen, joka myös osaltaan vaikuttaa juoman rakenteeseen, kemiallisiin prosesseihin ja sitäkautta suoraan makuun ja aromiin. Voisin oikeastaan kirjoitella tästä sangen pitkään, mutta sen sijaan että alan piinaamaan detaljeilla kehotan tekemään kokeen.

Kaada muutaman erilaisen lasin pohjalle hieman oliiviöljyä ja pyörittele sitä hieman lasissa. Riippuen lasityypeistäsi, huomaat taatusti lasien välisen eron. Ja eroja hieman pohtimalla (samalla tiskatessasi sitä oliiviöljyä niistä laseista...) voit oivaltaa minkälaisia eroja tulisi tietyntyyppisillä viineillä ja niin edelleen. Ja samalla pääset kokeilemaan minkälaista oliiviöljyä olet ostanut. Hyvä oliiviöljy tuoksuu yleensä voimakkaasti vihreältä ruoholta ja siinä on vivahde hapanta karvautta.

Aurora Borealis

Ei nyt liity millään tavalla ruokaan tai matkailuun (no ehkä matkailuun etiäisesti).

Eilen sain kuvattua elämäni ensimmäiset revontulet. Kerran aiemmin Rovajärven tst-leirillä keskellä metsää kahdeksansadanasteen pakkasessa jotain tyhjää telttaa vartioidessani pään päällä oli aika uskomaton näytelmä, mutta ei hassumpaa näin etelämpänä nähdyksi tuokaan.

New York. Tampere.

Kävin katsastamassa ravintola New Yorkin Hämeenkadulla. Olen aiemmin syönyt paikassa lähinnä hieman keskinkertaista ylempänä olevia hamppareita mutta nyt päädyin ottamaan New York Steakin, 300g version.

Hieman odottelin jotain kunnon lankkutyyppistä lihanpalaa, tuhtia New York Strip Steakia (Perhana, sehän on muuten tosilähellä Bistecca Fiorentinaa! Ahaa-elämys!) mutta sen sijaan sainkin kaksi vähän laihempaa versiota, ilmeiseti 2 kpl 150 g lätkiä. Ennakoin hieman jotain pahaenteistä, mutta yllätys olikin suuri kun maistoin pihviä. Mahtavan mureat ja aivan täydellisesti paistetut pihvit! Lisäksi sinihomejuustovoi (se siitä rasvojen välttelemisestä...) oli kerrassaan erinomaista ja coleslawkin oli hyvin tehty.

Mukana oli myös eräs paljon Oseaniassa aikaa viettävä liiketuttu joka puolestaan otti lempiannoksensa Surf and Turfia. Varottelin että täkäläinen S&T saataa olla hieman erilaista kuin mihin hän on tottunut, mutta annos saikin kehuja, vaikkakin seafood ei ollutkaan ihan niin kuin mitä odotettiin. No, yritäpäs nyt täällä saada tuoreita Scampeja, olosuhteet on otettava huomioon (veikkaan että Kuala Lumpurissa poron file ei puolestaan ole aivan yhtä tuoretta kuin Ivalossa).

Kaiken kaikkiaan positiivinen safkakokemus tämä, erinomainen vaikka lounaspaikaksi tai ennen kevyttä bar-hoppingia, kuka sellaista nyt sitten harrastaakin. Yleensä olen koittanut välttää näitä ketjuravintoloita mutta asia on näemmä hieman korjaantunut ruoan osalta. Jokin aika sitten kävin Helsingissä Virgin Oilissa lounaalla ja sielläkin oli safka ihan OK, mutta jostain syystä palvelu näissä New Yorkeissa, Virgin Oileissa, Rossoissa ja muissa Martinoissa tökkii siihen malliin että tekisi mieleni huutaa Havuja Perkele.

Eli palvelu peruskotimaista, puitteet ihan kivat ja ruoka hyvää.

Olen nyt muutamaan otteeseen käynyt saman porukan kanssa syömässä Tampereella siellä täällä, milloin kravatti kaulassa ja milloin näin casualimmin, ja nämä ihmettelivät kovasti kuinka paljon hyviä, erilaisia ravintoloita ja pubeja Tampereellaon (Olen pyrkinyt olemaan viemättä vieraita kahdesti samaan paikkaan). Uskon että kommentti oli vilpitön ja se oli mukava kuulla, koska nämä kaverit syövät hyvin ympäri maailmaa viikottain. Jos siinä seurassa pärjää, ruoka todennäköisesti on ihan hyvää.

Kuntokuuri ennen matkaa

Viimeaikoina on nämä ruokaohjeet tänne jääneet hieman vähälle. Tavoitteena on ollut maksimoida kondis Ameriikan matkaa varten että jaksaa sitten haikata kanjoneilla ja että voi huoleti tankata dinereissä.

Safkapolitiikka on parikuukautta ollut raakoja kasviksia ja lihaa, pikkuhiljaa on jätetty hiilarit vähiin ja nyt jää rasvakin vähemmälle. Naudan paistijauskia, Coleslawia, Krakowan makkaraa, paprikaa, paistia, kananmunia, kinkkua, rahkaa ja hedelmiä, ei oikeastaan mitään mistä olisi saanut paljoakaan kirjoitettavaa. Niin ja kahvia. Proteiineja on siis nostettu ja tosiaan, chiliä vähän enemmän että aineenvaihdunta kiihtyy. Karppaamaan en kuitenkaan ala.

Ja treeniä niin paljon kun huvittaa. Teräviä nopeita toistoja ja suoraan seuraavaan harjoitteeseen sen kummemmin lepäilemättä. Treeniin menee kerralla noin tunti. Alkuun paino putosi reilut viisi kiloa joka on kuitenkin sittemmin tullut takaisin, joskin sentit on vyötäröltä siirtynyt rintakehään ja hartijoihin.

Tällä on siis menty ja mennään Ameriikkaan saakka, joku joka näistä jutuista tietää on varmasti eri mieltä, mutta tämä on ollut oma tapani.

Laskiaistiistain viritetty chilihernari

Keltaisista herneistä tehty keitto,
joka on maustettu curryllä sekä
Naga Morich chilillä maustettua
jauhelihaa. Lisäksi keitetty
kananmuna.

Hei, huomenna on Laskiaistiistai! Hernaripäivä! En nyt kirjoittele ohjetta taas uudelleen mutta se löytyy täältä. Sekä kotimaisena perusversiona kuin tuunattuna Intialaishenkisenä.

Aion itse tehdä Intiaversion ja maustaa jauhelihan tiukan suolaiseksi Pearl river herkkusienisoijalla ja lisätä kuivattua Naga Morich jauhetta tuomaan potkua.

Toimii kuin häkä!

Ideoita viikon ruokalistalle

Meillähän noudatetaan aina silloin tällöin tätä Teemalauantai perinnettä josta olen kertonutkin aiemmin, jossa siis sokkona nostetaan purkista jonkun maan lippu ja tehdään ko. maan ruokaa.


Aiemmin oli myös tapana, jolloin olin vielä monikansallisessa korporaatiossa duunissa, katsoa muiden tehtaiden ruokaloiden menuja (meillä oli Saksassa muutam, Aasiassa ja useampia Yhdysvalloissa) intran kautta ja valita koko viikon safkat sen perusteella, mitä valitsemassani dinerissä oli viikon lounaslistalla.


Esim.


Mon
Pekoniin käärittyä lihamureketta ja ruskeaa kastiketta ja valkosipulimuusi (ruskean kastikeen osaa tehdä kaikki ja valkosipulimuusi, lisää muusin joukkoon paahtamaasi valkosipulia esim pyreenä).


Tue
Chilidog ja coleslaw (tee perus hodari, mutta lapa päälle vielä tymäkkää chilistä jauhelihasoosia ja cheddar-raastetta).


Wed
Jerkki kanaa (tai lihaa), villiriisiä ja kirsikkatomaatteja


Thu
Pekoni-Cheddar Hampurilainen ja perunapaistos (Hamppari ei tarvinne ohjetta. Väliin soosiksi tätä).


Fri
Quesadilloja ja maissisalaatti


Tässä yksi toteutettu vaihtoehto.

High Expectations

All right! Kuten todettu suunnitelma etenee kuin juna! Nyt on kaikki majoitukset, lennot, auto yms varattu. Vaivauduin jopa tekemään excel hirviön jossa on bensoja myöten kaikki kulut budjetoituna, jopa viiden edellisen vuoden lämpötilat ja sademäärät ko päiviltä! Enää pitää odottaa muutama viikko että pääsee toteutusvaiheen kimppuun. Aika etenee liian hitaasti.

En päätynyt ottamaan SUVia, mutta päädyin isompaan Impala kategoriaan koska Dodge Challenger menee samaan kategoriaan. Toivomuksia ei saa esittää, mutta jos se Challenger nyt kumminkin...no, saapa nähdä. V8 kumminkin, Challenger alkaisikin jo olla lähellä tuota unelmien-auto-osastoa. Aika lähellä on vielä huima understatement, Challenger on unelma auto!

Tajusin myös karttaa tutkaillessa että pyörimme muutaman päivän keskellä Pueblo-kulttuurin alueita, Anasazien sydänmailla! Ja Navajo reservaatissa! Jotenkin aina nämä alkuperäiskansat ovat vetäneet puoleensa kuin väärä raha. Australiassa oli pakko päästä Aboriginal centeriin kuuntelemaan luentoja aboista, Marokossa nähdä berbereitä ja nyt on inkkarien vuoro.

Ehkä kiinnostus tota orgismeininkiä kohtaan johtuu omasta perimästä, otin osaa National Geographicin Genographic projectiin kymmenkuntavuotta sitten, jossa kartoitettiin mun geeniperimä ja jonka tavoitteena oli kartoittaa ihmisen alkuperää ja vaelluksia. Sen (ja siihen liittyvän toisen projektin) tiimoilta kävi ilmi että periydyn, ei niin kovin monen sadan vuoden takaa, jäämeren Norjan saamelaisista ja toisaalta Marin tasavallassa Siperiassa Uralin tuollapuolella on sukulaisia. No ei siitä sen enempää.

Myös safkapolitiikka alkaa hahmottumaan. Chicagossa on pakko tsekata läpi Chicago tyylin pizzat ja Chicagolaiset hodarit. Weber restaurant (kyllä, se grillimerkki) on myös kulman takana jossa on myös käytävä, ei ole vaihtoehtoja.

Hillbilly osastolla on muutama deli ja saluuna jo bongattuna missä tullaan käymään varmasti, pitää vielä selvittää josko reservaateista löytyisi jotain mielenkiintoista.

Meksikolaistakin pitää maistaa ainakin Rick Baylessin raflassa (joka vakuutti allekirjoittaneen Top Chef masters sarjassa) Chicagossa, ja tietysti sitten Nevada/Arizona osastolla. Ollaan riittävän lähellä rajaa.

Ja Salt Lake Cityssä on katsottava fry-sauce ulos ja Man vs. Foodin the Machine Gun.

Jep jep, siinähän sitä. Pitää vielä katsoa löytyisikö aito rodeo jostain. Ja niiden yhteydestä tietysti parkkipaikalta takaklaffi-barbeque.

Nyt pitääkin kuunnella ZZ Topia pitkästä aikaa, morjes.

Fresh start

Ensin tahdon kiittää teitä kaikkia blogin lukijoita. En olisi uskonut että kahden vuoden aikana blogi saa kymmeniä tuhansia kävijöitä! Kiitos! Nyt on kuitenkin aika nollata counterit.

Päätin tänään uudistaa hieman blogin leiskaa (vaikkakin vanhojen tekstien leiskat menevät hieman pipuliksi) ja samalla ottaa mukaan hieman enemmän matkailupuolta kun kerran sitäkin tulee harrastettua silloin tällöin sekä työn että vapaa ajan puitteissa. Myös musiikki on kulkenut mukanani pienestä pitäen joten ruodin musiikkia ja musiikin ilmiöitä aina kun huvittaa. Ensisijaisesti pidän tämän kuitenkin ruokaan ja ruokakulttuuriin perustuvana blogina.

Uudelle alulle siis! Cheers!

Lihapata. Palapaisti. Palapata.

Tästä yksinkertaisemmaksi ei voi mennä. Aineet pataan ja odottelemaan,

Ensikosketukseni

Taginepatoihin oli 
vuonna 1995 kiertä-
essäni Marokkoa.

400 g valmista palapaistia tai 200 g Naudan paistia ja 200 g Possun paistua (kuutioi reiluiksi paloiksi)
7 dl kasvislientä (itse käytin sipulikeiton ylimääräisen liemen vedellä jatkettuna)
1 Iso porkkana
1 iso sipuli
Timjamia
Suolaa
Mustapippuria
sokeria
Voita
Vehnäjauhoja
Vettä


- Ruskista nopeasti lihat voissa pannussa ja laita pataan (huuhtase pannulta paistorasvat mukaan pataan)
- Kaada päälle liemi
- Tee suuruste ja lisää pataan (Ruskista jauhot voissa (1 rkl jauhoja, 50g voita), lisää ½ dl vettä kokoajan sekoittaen)
- Kuori porkkana ja siivuta ½cm siivuiksi ja lisää pataan
- Pilko sipuli lohkoiksi ja lisää pataan
- Lisää tukko timjamia (silputtuna)
- Lisää ripaus sokeria ja pippuria
- Maistele ja lisää maun mukaan suolaa (itse käytin savusetttua suolaa)
- Hauduta liedellä miedolla lämmöllä 4 tuntia


Kokeilin Joululahjaksi saatua Taginepataa. Taginepatahan on perinteisesti keraaminen pata, jossa on korkea suippo kansi jonka päällä on pieni kuppi jossa pidetään tikkaa kylmää vettä. Ideana tässä on että kun ruokaa laitetaan, höyry nousee kannen yläosaan, jäähtyy ja tiivistyy ja valuu kanttapitkin takaisin alas, mistä tulee omalaatuinen höyryn kierto pataan jolla on oma vaikutuksensa kypsenemiseen.


Ensikerralla pitää tehdä tavallisella pannulla, että näkee mikä ero pannuilla on.

Meksikolainen pika-aamiainen

Eli Quesadilloja 5 minuutissa. Nopeaa, helppoa ja hyvää.


Salsa:
1 Tomaatti
2 kynttä valkosipulia
½ Sipuli
½ lime
½ paprika (Jalapeno jos haluat vähän autenttisempaa)
suolaa
sokeria
3 vähän korianteria


- Pilko tomaatti ja paprika noin ½ cm kuutioksi, poista tomaatista kanta-osa
- Pilko valkosipuli ja sipuli hienoksi silpuksi
- Sekoita aineet ja lisää limen mehu
- Sekoita loput aineet


Quesadillat:
Goudaa (1-2 vuotista)
Maissi tortilloja (Huom, MAISSI)
Suolalihaa (halutessa)


- Kuumenna pannu kuumaksi ilman öljyä
- Laita maissitortilla pannulle ja lisää päälle kerros juustoa
- Paahda pannulla kunnes tortilla alkaa ruskistumaan alta, lisää päälle suolalihan siivu ja muutama rkl salsaa
- Käännä kaksin kerroin lautaselle


Nauti hyvän kahvin kanssa

2011 kohokohdat

2011 on nyt takana ja työn alla on ollut 2011 kulinaaristen huippukohtien kirjaaminen.

Ehdottomasti kohokohta oli Kalifornian roadtrip, josta erityisesti mieleen jäi Glen Ellen Village Marketin uskomaton pork loin sandwich, jäätelöt huikeassa Los Gatosissa ja BBQ partyt Santa Clarassa. Ja Irish Coffeet ja French Toastit San Franciscon Buena Vistassa sekä Kenwoodin uskomaton residenssi raikkaine ja tuoreine antimineen. Tai Bodega Bayn rapuleipä.

Unohtaa ei sovi myöskään Tampereella Berthan tarjoamaa elämystä, eikä myöskään ravintola C:tä. Siinä missä Bertha yllätti liki täydellisellä ruokakokemuksella, myös ravintola C yllätti yhtä positiivisesti, vaikka ennakko-odotukset olivat jo lähdössä melko huikeat.

Chili ja kasvimaaosastolla erityisesti Aji Amarillo tuotti melko huikean sadon herkullisia turskeja oransseja podeja usean otteeseen.

Kaiken kaikkiaan vuodelta 2011 hanskaan jäi jonkin verran miettimisen aihetta terveellisemmän ja raikkaamman ruoan puolesta sekä ideoita miten Suomessa olisi täysin mahdollista lanseeata aivan uuden tyyppinen ruokaketju tai kehittää olemassa olevia toiseen uudentyyppiseen suuntaan. Pitäisikin ehkä harkita palaamista ruoka- ja juoma-alalle, koska se on intohimoni, ja lähestyä keskusliikkeitä tai muita yhteistyökumppaneita näiden ideoiden kanssa.

2012
Chileillä ja tomaateilla oli mukava startti, ensimmäiset Romat, Ramirot ja Jeannetet on jo siirretty taimettumaan idettyään odotetun rivakasti.

Amerikan roadtrip Chicago-Las Vegas on lähtenyt hyvin käyntiin ja tulipa muutama päivä sitten jo ensimmäinen paketti Moabista. Keväämmällä siis sinne, Grand Canyon odottaa jo!

Siinäpä ne suuremmat oikeastaan, antaa osan tulla yllätyksenä.

Chilin kasvatus 2012 - Teemana Meksiko

Hëllo.


Taas on tullut aika laittaa ensivuoden chilit itämään.


Tänä vuonna aion mennä teeman mukaan pääosin Meksikolaisella setupilla, vähän miedommin, ja laitan itämään (Pasila) Chilaca, Anaheimiä ja (Ancho) Poblanoa jotka tarttuivat mukaan Kalifornian kukkuloilta kesältä. Koska tuo on niin niukka setti ja kyllähän sitä muutakin pitää olla kuin Annuum lajin chilejä, pitää sitä luonnollisesti täydentää. hieman. Chinensistä pääsevät murhaava Madame Jeannette ja Davie Peach Habanero, Annuumia hieman lisää perus Bell Pepperin, Ramiron ja Cayennen muodossa. Ja tietysti Jalapenoa.




Jos muuten jollakulla on Guajilloa tai erityisesti Cascabeliä, voisin olla kiinnostunut esim. vaihtamaan. Mulla on suht hyvä varanto tossa esim Rocotoja, Cristalleja, Star Fisua, Championeja ja Amarilloja vaihdossa (ja paljon muuta).

Talven yli olen talvehdittanut yhtä Amarilloa (joka tosin on henkitoreissaan, hyvin kasvanut kuitenkin jo vissiin 4-5 vuotta ja tuottanut monta kiloa satoa), Ultra- ja Turbo Pubet sekä Dutch-Habanero hybridi. Pimenta de Cheiro tuskin selvinnee edes Helmikuulle.


Idätykseen olen jo vuosia käyttänyt omaa konstia, jossa pilkkikuva rasiaan laitetaan hieman (hyvin vähän!) vettä lokeroiden pohjalle ja pala talouspaperia päälle niin että paperi kostuu. Paperin päälle siemen ja rasian kansi kiinni. Rasian laitan saunan lauteille, meillä kun on saunassa yleensä koko ajan noin 25'C lämmintä (Ja tietysti kun saunaa lämmitetään pitää rasia ottaa veks). Tällä konstilla paperi luovuttaa hyvin kosteutta siemenelle koko ajan, ilman että se lilluu vedessä. Näin olen päässyt hyviin prosentteihin itämisen suhteen, pitää vain tarkailla ettei hometta muodostu (tuuleta rasiaa välillä).

Täältä tähän, palaan asiaan kun siemenet itävät.

Ravintola C

No niin, vihdoin pääsin katsastamaan myös ravintola C:n, jossa olenkin jo pitkään halunnut käydä. Näin annetaan hyvä kuva ulkomaalaisille Suomalaisen gastronomian tasosta, raaka-aineista ja ammattitaidosta. Heti kärkeen on myös kehuttava nerokkaasti oivallettua logoa.

Ravintolahan sijaitsee Rautatienkadulla, paikassa jossa huikea Italialainen ravintola Perla sijaitsi muutamia vuosia sitten, pienessä ja intiimissä tilassa jossa on mukavan rento ilmapiiri. Seinillä olevat Joan Mirón grafiikat ja Iittalan klassikot pöydillä luovat tyylikkään kuvan yhdessä vaalean, Skandinaavisen sisustuksen kanssa. Hieman rustiikkista fiilinkiä tuo muun muassa viinilaatikosta tarjoiltava leipä ja tiskillä oleva hauska appelsiinipuristin.

Jouduimme odottamaan pienen hetken sisään astuttuamme, mutta emme liian kauaa, jonka jälkeen ravintoloitsija-sommelière Christina Suominen ohjasikin meidät pöytäämme.

Aperitiiveiksi ryhmämme valitsi kuivia martineita, kuivaa valkoviiniä (perhana, enpä huomannut mikä viini muuten oli kyseessä) ja allekirjoittanut chaufförin ominaisuudessa nautti juuri sillä appelsiiniprässillä tuorepuristettua appelsiini mehua.

Sitten tulikin amuse-bouche, keittiön tervehdys. Pieni suupala mätiä, ahventa ja siikaa [sic?]. Mukava yllätys.

Alkoruoaksi valitsin Savuarmas-risottoa, risottoa joka on ryyditetty savustetulla kyyttö-juustolla ja mm. porkkanamehulla. Huikean kauniin oranssi annos joka oli täydellinen. En usko että risotto voi olla parempaa kuin tämä oli! Voinen, jotenkin wurstinen aromi tuntui koko annoksessa ja vaikka olen vannoutunut karnivoori, vegetaristin ura ei tuntuisi aivan hullulta tällaisen jälkeen. Ruokajuomana jatkoin vesilinjalla. Muu seurue otti palsternakkakeittoa Pälkäneveden rapujen kera ja kyyttöpateta karpaloiden ja Waldemarjuuston kera. Hyvin upposivat nekin. Erittäin hyvin.

Sitten vuorossa oli taas keittiön yllätys, tähän väliin taisi tulla puolukka granita ja rahkaa  [sic?]. Mukava pala raikastamaan suu aterioiden välissä. Näitä pieniä amuseja tuli muuten jokaisen ruokalajin välissä, ihan hauskaa.

Pääruoaksi koko seurueemme valitsi Fiskarsissa kaadettua peuran fileetä ja lapaa puolukkakastikkeen kera. Lapaa oli hauduteltu hitaasti, hartaasti ja pitkään, ja sen huomasi. Uskomattoman mureaa lihaa, pitää sanoa että file jäi kyllä selväksi kakkoseksi. Mukana oli lisäksi lanttupyrettä ja keräkaalia puolukkakastikkeella. Vaikka pääruoka olikin ehkä heikoin osa koko ateriasta (ehkä täydellinen risotto vääristi tässä hieman skaalaa), oli sekin erinomainen kokonaisuus. Juomana Châteauneuf-du-Pape (Erik Texier?). On muuten hieman noloa tulla tällaiseen paikkaan jossa viiniosaaminen on tällä tasolla juomaan vettä, mutta jonkun on oltava kuljettaja. No, onneksi pääsin maistamaan edes yhtä viiniä.

Josta päästäänkin taas keittiön yllätykseen joka taisi olla karviais sorbeta ja jotain muuta. Hyvää se oli kuitenkin, ei ehkä aivan yhtähyvä kuin aiemmat, mutta toimi. ei sovi arvostella keittiön hyväntahdon elettä, joka kuitenkin oli hyvä.

Jälkiruoaksi menin tilaamaan mantelikakkua paahdetun valkosuklaan ja omenan kera, jota kadun syvästi. Tätä olisi pitänyt tilata kaksi annosta, niin hyvää se oli! Hyvä omenakompotti, paahdettu valkosuklaa ja mantelikakku maistuivat yhdessä mahtavalle kombinaatiolle. Yksinkertaista ja hyvää. Muu seurue söi jälkiruoaksi juustovalikoiman ja suklaatryffelikakkua karviaismarjasorbetin kera.

Erikoismaininta pitää myös antaa mahtavalle makealle ja pähkinäiselle limpulle jota tarjoiltiin, lisäksi pöydässä ollut makeansuolainen manteli-cashew-hasselpähkinä-saksanpähkinä extra oli herkullista naposteltavaa.

Kaiken kaikkiaan ateria muodosti erinomaisen kokonaisuuden, jossa maut komppasivat toisiaan läpi aterian. Palvelu oli myös juuri niin ammattitaitoista kuin sen pitää ollakin tällaisessa ravintolassa, joka etenkin loppuillasta oli aivan täynnä.

Jos jotain kritiikkiä pitää etsiä, niin ruokalajien välit olivat melko pitkät (joka ei tosin häirinnyt liikaa kun seurueellamme oli paljon keskusteltavaa, mutta hieman kuitenkin), lisäksi seurueemme istui välillä melko pitkiä aikoja kuivin suin kun vesi ja viini loppuivat. Mutta sitäkin sai kyllä lisää erikseen pyytämällä.

Osa seurueestamme oli Sloveniasta ja aterialla sekä jälkikäteen keskustellessamme he olivat erittäin positiivisesti yllättyneitä Suomalaisesta keittiöstä. Monet raaka-aineet olivat uusia heille ja marjat, riista, luomuolut ja lähiruoka tekivät hyvin suuren vaikutuksen, josta uskoisin että kertovat vielä Sloveniassakin. Kuten sanoin, mahtava showcase Suomalaisesta keittiöosaamisesta.

Tuntuu sille että Bertha ja C painivat Tampereen ravintolakartalla aivan omassa sarjassaan enkä pysty sanomaan kumpi olisi parempi (pitää nyt kuitenkin katsastaa ensin ne muutkin ennenkuin aletaan rankingeja esittelemään). Käytävä on vielä siinä uudessa Perlassa, Hella&Huoneessa ja 4 vuodenajassa. Ja uudelleen esim Heinätorissa, joka oli viimeksi tosi hyvä sekin. Jokatapauksessa C ansaitsee kiitettävän arvosanan, 4½ tähteä kehittyneellä munmielestä-metodilla.

Lainatakseni itse itseäni, makuhan kuitenkin on pääasia. Käykää ihmeessä katsomassa itse. Odotin ravintolalta paljon, mutta se tarjosikin vielä enemmän.