Chilin kasvatus 2012 - Teemana Meksiko

Hëllo.


Taas on tullut aika laittaa ensivuoden chilit itämään.


Tänä vuonna aion mennä teeman mukaan pääosin Meksikolaisella setupilla, vähän miedommin, ja laitan itämään (Pasila) Chilaca, Anaheimiä ja (Ancho) Poblanoa jotka tarttuivat mukaan Kalifornian kukkuloilta kesältä. Koska tuo on niin niukka setti ja kyllähän sitä muutakin pitää olla kuin Annuum lajin chilejä, pitää sitä luonnollisesti täydentää. hieman. Chinensistä pääsevät murhaava Madame Jeannette ja Davie Peach Habanero, Annuumia hieman lisää perus Bell Pepperin, Ramiron ja Cayennen muodossa. Ja tietysti Jalapenoa.




Jos muuten jollakulla on Guajilloa tai erityisesti Cascabeliä, voisin olla kiinnostunut esim. vaihtamaan. Mulla on suht hyvä varanto tossa esim Rocotoja, Cristalleja, Star Fisua, Championeja ja Amarilloja vaihdossa (ja paljon muuta).

Talven yli olen talvehdittanut yhtä Amarilloa (joka tosin on henkitoreissaan, hyvin kasvanut kuitenkin jo vissiin 4-5 vuotta ja tuottanut monta kiloa satoa), Ultra- ja Turbo Pubet sekä Dutch-Habanero hybridi. Pimenta de Cheiro tuskin selvinnee edes Helmikuulle.


Idätykseen olen jo vuosia käyttänyt omaa konstia, jossa pilkkikuva rasiaan laitetaan hieman (hyvin vähän!) vettä lokeroiden pohjalle ja pala talouspaperia päälle niin että paperi kostuu. Paperin päälle siemen ja rasian kansi kiinni. Rasian laitan saunan lauteille, meillä kun on saunassa yleensä koko ajan noin 25'C lämmintä (Ja tietysti kun saunaa lämmitetään pitää rasia ottaa veks). Tällä konstilla paperi luovuttaa hyvin kosteutta siemenelle koko ajan, ilman että se lilluu vedessä. Näin olen päässyt hyviin prosentteihin itämisen suhteen, pitää vain tarkailla ettei hometta muodostu (tuuleta rasiaa välillä).

Täältä tähän, palaan asiaan kun siemenet itävät.

Amerikkaa lautasella osa 2 - Roadtrip jatkuu pian

Nyt on taas jotenkin kevyt writers block päällä. Voisi kirjoitella vaikka tämänpäiväisestä lounaasta Tiiliholvissa, mutta jotenkaan ei tällä hetkellä jaksa keskittyä.


Päätettiin nimittäin lähteä käymään toisella USAn rundilla keväällä, kun kerran ensimmäinenkin meni täydellisesti ilman ongelmia. Tavoitteena olisi tutustua muihinkin osavaltioihin ja etenkin tienvarsi dinereihin. Hauskaa nähdä vähän muutakin kuin Kaliforniaa.


Tavoitteena olisi nähdä Illinoisia, Coloradoa, Utahia, Nevadaa ja Arizonaa. Hyvällä tuurilla ja pienellä suunnittelulla ehkä jopa Indianaakin. Chicago, Denver, Salt Lake City ja Las Vegas roadtrip hengessä. Dinereitä ja streetfoodia.


Otanpa tähän sivuun ruokailun osaksi tavoitteen kirjoitella aina silloin tällöin missä vaiheessa suunnitelmat etenee.

Ravintola C

No niin, vihdoin pääsin katsastamaan myös ravintola C:n, jossa olenkin jo pitkään halunnut käydä. Näin annetaan hyvä kuva ulkomaalaisille Suomalaisen gastronomian tasosta, raaka-aineista ja ammattitaidosta. Heti kärkeen on myös kehuttava nerokkaasti oivallettua logoa.

Ravintolahan sijaitsee Rautatienkadulla, paikassa jossa huikea Italialainen ravintola Perla sijaitsi muutamia vuosia sitten, pienessä ja intiimissä tilassa jossa on mukavan rento ilmapiiri. Seinillä olevat Joan Mirón grafiikat ja Iittalan klassikot pöydillä luovat tyylikkään kuvan yhdessä vaalean, Skandinaavisen sisustuksen kanssa. Hieman rustiikkista fiilinkiä tuo muun muassa viinilaatikosta tarjoiltava leipä ja tiskillä oleva hauska appelsiinipuristin.

Jouduimme odottamaan pienen hetken sisään astuttuamme, mutta emme liian kauaa, jonka jälkeen ravintoloitsija-sommelière Christina Suominen ohjasikin meidät pöytäämme.

Aperitiiveiksi ryhmämme valitsi kuivia martineita, kuivaa valkoviiniä (perhana, enpä huomannut mikä viini muuten oli kyseessä) ja allekirjoittanut chaufförin ominaisuudessa nautti juuri sillä appelsiiniprässillä tuorepuristettua appelsiini mehua.

Sitten tulikin amuse-bouche, keittiön tervehdys. Pieni suupala mätiä, ahventa ja siikaa [sic?]. Mukava yllätys.

Alkoruoaksi valitsin Savuarmas-risottoa, risottoa joka on ryyditetty savustetulla kyyttö-juustolla ja mm. porkkanamehulla. Huikean kauniin oranssi annos joka oli täydellinen. En usko että risotto voi olla parempaa kuin tämä oli! Voinen, jotenkin wurstinen aromi tuntui koko annoksessa ja vaikka olen vannoutunut karnivoori, vegetaristin ura ei tuntuisi aivan hullulta tällaisen jälkeen. Ruokajuomana jatkoin vesilinjalla. Muu seurue otti palsternakkakeittoa Pälkäneveden rapujen kera ja kyyttöpateta karpaloiden ja Waldemarjuuston kera. Hyvin upposivat nekin. Erittäin hyvin.

Sitten vuorossa oli taas keittiön yllätys, tähän väliin taisi tulla puolukka granita ja rahkaa  [sic?]. Mukava pala raikastamaan suu aterioiden välissä. Näitä pieniä amuseja tuli muuten jokaisen ruokalajin välissä, ihan hauskaa.

Pääruoaksi koko seurueemme valitsi Fiskarsissa kaadettua peuran fileetä ja lapaa puolukkakastikkeen kera. Lapaa oli hauduteltu hitaasti, hartaasti ja pitkään, ja sen huomasi. Uskomattoman mureaa lihaa, pitää sanoa että file jäi kyllä selväksi kakkoseksi. Mukana oli lisäksi lanttupyrettä ja keräkaalia puolukkakastikkeella. Vaikka pääruoka olikin ehkä heikoin osa koko ateriasta (ehkä täydellinen risotto vääristi tässä hieman skaalaa), oli sekin erinomainen kokonaisuus. Juomana Châteauneuf-du-Pape (Erik Texier?). On muuten hieman noloa tulla tällaiseen paikkaan jossa viiniosaaminen on tällä tasolla juomaan vettä, mutta jonkun on oltava kuljettaja. No, onneksi pääsin maistamaan edes yhtä viiniä.

Josta päästäänkin taas keittiön yllätykseen joka taisi olla karviais sorbeta ja jotain muuta. Hyvää se oli kuitenkin, ei ehkä aivan yhtähyvä kuin aiemmat, mutta toimi. ei sovi arvostella keittiön hyväntahdon elettä, joka kuitenkin oli hyvä.

Jälkiruoaksi menin tilaamaan mantelikakkua paahdetun valkosuklaan ja omenan kera, jota kadun syvästi. Tätä olisi pitänyt tilata kaksi annosta, niin hyvää se oli! Hyvä omenakompotti, paahdettu valkosuklaa ja mantelikakku maistuivat yhdessä mahtavalle kombinaatiolle. Yksinkertaista ja hyvää. Muu seurue söi jälkiruoaksi juustovalikoiman ja suklaatryffelikakkua karviaismarjasorbetin kera.

Erikoismaininta pitää myös antaa mahtavalle makealle ja pähkinäiselle limpulle jota tarjoiltiin, lisäksi pöydässä ollut makeansuolainen manteli-cashew-hasselpähkinä-saksanpähkinä extra oli herkullista naposteltavaa.

Kaiken kaikkiaan ateria muodosti erinomaisen kokonaisuuden, jossa maut komppasivat toisiaan läpi aterian. Palvelu oli myös juuri niin ammattitaitoista kuin sen pitää ollakin tällaisessa ravintolassa, joka etenkin loppuillasta oli aivan täynnä.

Jos jotain kritiikkiä pitää etsiä, niin ruokalajien välit olivat melko pitkät (joka ei tosin häirinnyt liikaa kun seurueellamme oli paljon keskusteltavaa, mutta hieman kuitenkin), lisäksi seurueemme istui välillä melko pitkiä aikoja kuivin suin kun vesi ja viini loppuivat. Mutta sitäkin sai kyllä lisää erikseen pyytämällä.

Osa seurueestamme oli Sloveniasta ja aterialla sekä jälkikäteen keskustellessamme he olivat erittäin positiivisesti yllättyneitä Suomalaisesta keittiöstä. Monet raaka-aineet olivat uusia heille ja marjat, riista, luomuolut ja lähiruoka tekivät hyvin suuren vaikutuksen, josta uskoisin että kertovat vielä Sloveniassakin. Kuten sanoin, mahtava showcase Suomalaisesta keittiöosaamisesta.

Tuntuu sille että Bertha ja C painivat Tampereen ravintolakartalla aivan omassa sarjassaan enkä pysty sanomaan kumpi olisi parempi (pitää nyt kuitenkin katsastaa ensin ne muutkin ennenkuin aletaan rankingeja esittelemään). Käytävä on vielä siinä uudessa Perlassa, Hella&Huoneessa ja 4 vuodenajassa. Ja uudelleen esim Heinätorissa, joka oli viimeksi tosi hyvä sekin. Jokatapauksessa C ansaitsee kiitettävän arvosanan, 4½ tähteä kehittyneellä munmielestä-metodilla.

Lainatakseni itse itseäni, makuhan kuitenkin on pääasia. Käykää ihmeessä katsomassa itse. Odotin ravintolalta paljon, mutta se tarjosikin vielä enemmän.

Hirvenpaistia karppina ja paahtojuureksilla

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin valmistaa hirveä parillla tavalla. Yksi karppina pihvinä Hilmajuuston, karpaloiden ja salaatin kera ja toinen paistina paahdettujen juuresten kanssa.

Sama ohje käy naudankin paistille (EI sialle), lopputulos on takuumurea ja mehukas.

Annos, pihvit, kastiketta
salaattia, karpaloita
ja savuhilmaa

Hirven kulmapaisti "anopinpaistia"

Marinadi kilolle paistia
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl soijaa
0,5 dl siirappia
pippureita (rose)
kourallinen murskattuja karpaloita
suolaa
rosmariinin oksa
1,5 dl punkkua
sipuli

- Sekoita marinadin ainekset keskenään, määrät vaihtelevat sen perusteella minkäkokoinen file on. Tämä marinadi on sopiva pulskan kilon paistille.
- Leikkaa hirvenlihasta kalvot pois
- Laita paisti marinadiin 2h-1vrk, esim isoon minigrip pussiin. On tärkeää että liha on huoneenlämpöistä ennekuin sitä käsitellään, ota siis liha ajoissa pois jääkaapista ennenkuin teet siitä mitään.

Kauniin värinen takuu
luomu hirven paisti
putsattuna.

- Ota paisti pois marinadista ja paista paisti kiinni kauttaaltaan kuumalla pannulla
- Jos teetkin pihvin, leikkaa paisti sopiviksi noin 1 cm siivuiksi, lyö kevyesti nyrkillä, suolaa ja pippuroi ja paista molemmilta puolilta pannulla noin 1 min.
- Kääri paisti folioon ja lisää paksuimpaan kohtaan paistomittari
- Laita liha uuniin 110'C foliossa ja kypsennä kunnes lämpötila on 54-58'C
- Kun lihan lämpö on kohdallaan, ota se uunista ja anna vetäytyä folioon käärittynä leikkuulaudalla 30 min. Leikkaa sitten ohuiksi siivuiksi.

Kastike
Sillävälin kun paisti on uunissa tee kastike talteenottamastasi marinadista ja kalvoista. Iske kaikki aineet ja pala voita kuumaan kattilaan ja keitä hetki. Siivilöi kastikkeesta marjat, Lihat, rosmariini jne palat pois. Suurusta maizenalla ja lisää tilkka kermaa ja sokeria.

Alkuruoaksi toimii graavilohi-
saaristolaisleipä palat.
Graavilohta, tuorejuustoa,
majoneesia, tilliä, omenaa,
sipulia ja kapris.

Paahtojuurekset
5 Perunaa
1 Nauris
1 Lanttu
1 Palsternakka
1 iso Porkkana
1 iso sipuli
Rakuunaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Siirappia
Pippuria
Voita

- Pilko kasvikset krouveiksi paloiksi ja sekoita muiden aineiden kanssa voidellussa uunivuoassa (Lisää päälle nokareet voita ja vähän siirappia).
 - Kypsennä puolitoistatuntia 200'C:ssa (Sekoita 20 min välein)

Voit myös jättää juurekset väliin ja tarjoilla savuhilma-juuston ja salaatin kera. 


Lisäksi oli rouvan leipomaa omaa superhyvää leipää, ruokajuomana meni erinomaisesti Zenaton Ripassa Valpolicella Classico Superiore.

Amerikkaa lautasella revisit - Glen Ellen Sandwich

Kuten hehkutinkin jo suoraan Kaliforniasta tienpäältä, ostin elämäni parhaan leivän Glen Ellen Village marketin delistä elämäni parhaat leivät, ehkäpä jopa parhaan makuiset ruoat mitä olen ikinä missään maistanut.

Sittemmin olen yrittänyt toisintaa makuja, turhaan, mutta olen siinä sivussa kehittänyt jotain mikä on kuitenkin oikeaan suuntaan. Suurin ongelma on ettei mistään saa samanlaista kinkkua. Ylikypsä on sinnepäin, mutta siinäkin pitäisi olla tiukasti hikkorilla mustutettu pinta. Pitääkin koittaa itse savustaa pikaisesti hikkorilastulla ylikypsää, täytyy kuitenkin kehittää joku kylmäsavustus systeemi.


Ongelma on myös ettei minulla ole tarpeeksi järeää parilaa, toistaiseksi kuitenkin kaapissa pölyttynyt voileipägrilli on tehnyt comebackin arkikäyttöön ja toimii pienenä parilana, kolmas ongelma on etten ole löytänyt oikeanlaista sour dough rollia (leipää). Pitänee opetella tekemään itse. Seuraavassa kuitenkin oma versioni.

Oma versio odottaa parilaa...
Erilainen leipä pitää löytää, myös
lihaa lisäsin toiseen versioon
ja leipä alkoi toimimaan vielä
paremmin! 

Hyvä ranskanleipä
Majoneesia
Rakuunaa
Savusuolaa
Sellerisuolaa
Cheddaria
Ylikypsää kinkkua
Suolalihaa
Tomaattia
Suolakurkkua
Mustapippuria
Savustettua paprikaa

- Tee majoneesi jonka sekaan sotket hieman silputtua rakuunaa (tai oikaise ja sotke valmismajoneesin sekaan, ei tule kuitenkaan yhtä hyvää).
- Leikkaa leivästä sopivat palat ja levitä majoneesia päälle.
- Lisää pari siivua cheddaria
- Lisää kinkkua 2 siivua
- Ripottele päälle vähän savustettua suolaa (sitä löytyy ihan jokaisesta kaupasta nykyään).
- Lisää pari siivua tomaattia ja pitkittäin leikattu siivu suolakukkua (Herkkumaan suolakurkku on ylivoimaisesti paras tähän)
- Lisää hieman savupaprikajauhetta
- Lisää 4 siivua suolalihaa
- Lisää vähän sellerisuolaa ja mustapippuria
- Lisää pari siivua cheddaria
- Päälle toinen leipäsiivu
- Paina leipää kasaan ja varo ettei täytteet pursu välistä.
- Laita parilaan pieneksi hetkeksi (Paistinpannukin käy jos saat leivän päälle painon kun paistat molemmat puolet).

Alkuperäinen Glen Ellen Sandwich
luonnollisessa ympäristössään.
Originaalissa oli Cheddarit, 3 kerrosta
pekonia, tomaattia, suolakurkkua, pork
loinia ja yrttimajoneesia. Koko komeus oli
grillattu/pariloitu parmesaanin kera.

Leivän α ja ω on että täytteenä olevan lihan paksuus on sama kuin molempien sämpylöiden paksuus yhteensä. Tässä on sen verran ruokaisa ja hyvä leipä että saattaa aiheuttaa työpaikan ruokalassa kateutta kun tempaset tämän ruokiksella esiin ja alat nauttimaan.

***

Loppuun kysymys asian vierestä, pitäisi tehdä hirven kulmapaistia itsenäisyyspäivänä ja nyt tarvitaan joku hyvä valmistusohje ja TÄYDELLINEN viinisuositus. Ajattelin uunissa+rosmariinisessa&kevyen valkosipulisessa liemessä, paahtojuureksia ja porttisoosia. Joku Chileläinen Syrah tai Rhônelainen?

Lohimoussebrunssi

Ostin palan loimulohta ja käytin jämäpalat siitä melkosen hyvään lohimousseen tai -tahnaan, miten sitä nyt haluaa kutsua. Kokosin moussesta ja limellä maustetusta maissi-kesäkurpitsa-tomaatti salaatista aamiais/brunssisetin.

Lohimousse
(tämä on kyllä lähempänä tahnaa, mousse
vaatisi hieman ilmavamman rakenteen?):

Brunssi

Pala loimu/savu/graavilohta
Puoli purkkia Philadelphia tuorejuustoa
Lusikallinen majoneesia
½ sipuli
vähän suolaa
1 pieni kynsi valkosipulia
Limemehua

- Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi
- Sekoita muut aineet ja purista päälle puolikkaan limen mehu
- Sekoita
(Jos on mätiä, sekoita se varovasti sekaan)

Leivän kokoaminen:
- Paahda Real-leipää hieman paahtimessa
- Lisää päälle pari ruokalusikallista (reilusti) lohimoussea
- Lisää päälle pari siivua keitettyä kananmunaa
- Lisää hieman suolaa
- Lisää 1 kapris, pari rengasta makeaa paprikaa ja muutama läpikuultavan ohut siivu sipulia

Hyvä leipä, johon täyteläisyyttä tuo mousse ja kananmuna, ja raikkautta ja keveyttä paprikan ja sipulin yhdistelmä. Mukavan suolaiseen annokseen hivenen aromia lisää vielä kapris, ja hapokkuutta mousseen lisätty limemehu.

Ruokaisan leivän keventää mukavasti vieressä oleva salaatti, johon tuunasin sekaan hieman limemehua (sen toisen puolikkaan), ja jätin Balsamicon pois.

Ruokajuomaksi hyvää ja pehmeää Haitian Blue Mountain kahvia ja loistavaa Brämhultsin appelsiini tuoremehua.

Pienellä tuunaamisella tästäkin
saisi ihan kauniin "Key Limen".
Vähän marjaa ja mintunlehteä.

Näistä leivistä saisi hyviä pikkupaloja kun pilkkoisi suupalan kokoisiksi ja kokoisi muuten samalla tavalla.

Philadelphia juuston käyttämättömästä puolikkaasta saa muuten hyvän jälkkärin kun lisää juuston sekaan puolikkaan limen mehun, n. ruokalusikallisen tomusokeria ja vaniljan "siemeniä" (tai vaniljasokeria), jotka sekoita ja tarjoile Digestive keksin päällä.

Tymäkkä Chili Spydäri

Pubescens suvun chileistä mielen-
kiintoisia tekee poikkeava kapsiini-
koostumus ja paksu hedelmäliha joka
iskee vasaran lailla.

Tällä "perinneruoka" viikolla piti tehdä kotimaisia klassikoita. Satuin kuitenkin katsomaan videon kotimaisista sikatiloista ja hommat meni uusiksi koska päätin alkaa boikotoimaan tehotuotettua sianlihaa, ja meidän kylältä kun ei löydy kuin ko tavaraa karjalanpaisti saa siis odottaa. Voi kuulostaa tekopyhälle koska samaan aikaan käytän kuitenkin esim makkaraa mihin samaa lihaa todennäköisesti on käytetty. Näin kuitenkin aion toimia. En aio asiasta tämän enempää paasata tälläerää.

Roiskasu

Tymäkkä spydäri
1 tanko HK:n Sinistä
1 sipuli
4 perunaa
2 chiliä (rocoto)
1 kynsi valkosipulia
dijon sinappia
vettä
savusuolaa
mustapippuria

 - Pilko perunat siivuiksi
- Silppua sipuli
- Lisää perunat ja sipuli pannulle ja paista hetki voissa
- Lisää pannulle 1,5dl vettä ja anna kiehua kunnes vesi on haihtunut.
- Lisää siivutettu makkara, pilkottu valkosipuli ja pilkottu chili
- Lisää mausteet ja paista hetki
- Lisää sinappia noin 1 rkl ja sekoita
- Lisää persiljasilppua

Tarjoile etikkapunajuurten ja toiseltapuolelta paistetun kananmunan kera. Muista lisätä myös hieman Felix ketsuppia päälle.

Ruotsalainen klassikko

Jättegott! Vanha Klassikko! Janssons fretelse.

Janssoninkiusaus
Kilo perunoita
2 Sipulia
2 purkkia anjovisfileitä
3 Purkkia kermaa
Mustapippuria
Suolaa

- Kuori perunat ja siivuta/suikaloi
- Silppua sipulit ja sekoita perunoiden kanssa
- Levitä kerros voidellun uunivuoan pohjalle
- Levitä päälle purkillinen anjovisfileitä
- Toista kunnes aineet on loppu (päällimmäinen kerros peruna-sipulia)
- Lisää yhteen väliin suolaa maun mukaan (vähän) ja mustapippurirouhetta
- Kaada päälle kermat ja 1 anjovispurkin mausteliemi
- Kypsennä uunissa puolitoista tuntia-tunti kolmevarttia (perunoiden koosta riippuen)

Nauti suolakurkun ja/tai etikkapunajuuren kera. Tämä on muuten hyvä krapulamättö.

Huom, käytä "Skandinaavista anjovista" eli kilohailia, ei "oikeaa" anjovista eli sardellia. Tulee paremman makuista.

Minuuttijuustokakku

No, ei kai tämä nyt juustokakku ole, mutta aineet on samat, samoin maku. Tämän ehtii todistetusti tekemään mainoskatkon aikana...

Minuuttijuustokakku
3 dl Vispikermaa
1 purkki maustamatonta tuorejuustoa
0,75 dl tomusokeria
Vaniljatanko
Digestivekeksejä
Marjoja
Pari mintunlehteä
Taloussuklaata


- Sekoita kerma ja tuorejuusto sekaisin tasaiseksi massaksi
- Kaavi vaniljatangosta siemenet tomusokerin joukkoon ja sekoita kerma-juusto seokseen
- Annostele astiaan
- Päälle murskattua digestivekeksiä, marjoja ja kuorimaveitsellä suklaan kulmasta hieman lastuja
- Päälle mintunlehti

Vohvelikahvila

Kävin pitkästä aikaa vohvelikahvilassa (Pitäisi käydä useammin, jää aina jostain syystä väliin). Tulee mieleen Amsterdamin vohvelikahvilat, joskin vohvelit ovat enemmän skandinaavisen kokoisia eikä suurehkon perhepizzan kokoisia kuten Amsterdamissa.

Vohvelikahvilahan on sangen pieni ja usein saa varautua pieneen jonottamiseen, mutta tälläkertaa päästiinkin Suoraan asiaan. Rouva otti savukala vohvelin, itse menin kinkkuversiolla.

Kinkku oli sekoitettu vohvelitaikinan sekaan, mikä toimikin ihan hyvin. Nähtävästi kinkkukuutiot kipattiin juoksevan taikinan päälle suoraan vohveliraudalle. Päällä oli punajuurta ja raejuusto-suolakukku sekoitusta. Tästä tuli kovin Slaavilainen klangi annokseen mikä viehätti kovasti. Ehkä pieni sipulisilppu olisi tenyt annokselle terää, samoin etikkainen punajuuri.



Savulohiversiossa kala sörsseleineen oli sen sijaan vohvelin päällä, hyvin toimi sekin. Joskin on sanottava että Kinkkuversio oli paljon parempi. Siinä oli enemmän suolaa. Kalaversioon olisi ehkä istunut mätikin.

Taikina oli keskeltä hieman pehmeähköä, itse pitäisin hieman enemmän pikkuisen rapsakammaksi paistetuista, siis näisssä suolaisissa vohveleissa. Makeissa tällainen taikina on kuitenkin juuri passeli.

Kaikenkaikkiaan käymisenarvoinen paikka. Mukava atmosfääri, ihan hyvä palvelu ja mukavat ruoat. Aamiais, brunssi ja lounaspaikkana sangen kelvollinen, jos asuisin tai työskentelisin lähistöllä, kävisin täällä melkovarmasti usein. Täällä ja Inezissa vuorotellen. Ja Tivolissa. Kai.

Niin joo, kahvikin oli superhyvä. Jokatapauksessa hyvä arvosana tälle.

Helppo peruscurry ja kuminariisiä

Erittäin nopea ja helppo peruscurry, joka siis toimii näin lihansyöjällekin (Itse en ole maailman suurin äyriäisten tai kuminan ystävä, mutta tämä toimii superhyvin. Pitää hieman korjata asenteita.) vaikka tästä jättäisi ravut pois ja tekisi pelkän kasvisversion.


Annos on pohjois-Intialaista tyyliä, eli maustettu, mutta hyvin herkkä (Yleensähän Intialainen ruoka mielletään järjettömän voimakkaisiin etelän-Intian ruokiin) ja mieto. 

Katkarapucurry
200g Scampeja /Jättiläiskatkarapuja
1 iso sipuli
3 tomaattia
1 vihreä chili
3 kynttä valkosipulia
pala inkivääriä (1 rkl)
reilu 1 tl garam masalaa
reilu 1 tl jauhettua korianteria
vajaa 1 tl juustokuminaa
2 dl kookoskermaa
suolaa
3 rkl kirkastettua voita/öljyä


- soseuta yleiskoneella/sauvasekoittimella chili (poista siemenet), tomaatit (poista kova kanta) ja sipuli
- Kuumenna voi/öljy ja lisää sekaan sose, paista minuutti
- purista valkosipulit ja raasta inkivääri joukkoon, paista minuutti
- Lisää mausteet ja paista muutama minuutti kunnes öljy alkaa erkanemaan
- Lisää suolaa maun mukaan
- Lisää kookoskerma ja anna kiehua muutama minuutti
- Lisää peratut katkaravut ja keitä 2 minuuttia


Kuminariisi
1,5 dl Pitkäjyväistä riisiä
vajaa 3 dl Vettä
Suolaa
2 rkl kirkastettua voita tai öljyä
1 sipuli
1 rkl kuminan siemeniä
Korianteria


- Huuhdo riisi
- Lisää riisi suolattuun kiehuvaan veteen ja keitä lähes kypsäksi (kunnes vesi on imeytynyt)
- kuumenna toisessa pannussa voi/rasva ja freesaa sipuli
- Lisää kuminan siemenet sipulin joukkoon ja ja ruskista kunnes siemenet ritisevät
- Lisää joukkoon riisi ja lisää tilkka vettä
- Keitä kunnes vesi on imeytynyt
- Sekoita joukkoon korianterinlehdet


Tarjoile naanleivän kanssa ja pyöräytä mukaan pieni mangolassi ja hyvää (esim Bramhults) appelsiinimehua.. Jälkkäriksi söimme Key Lime juustokakun siivut ja limen soundi raikasti mukavasti suun ruoan jälkeen (nämä Stockan herkusta).

Tapaksia vaihteeksi ja French toast versio

Viimeviikolla on tullut taas päivittäin tehtyä jonkin näköistä tapas pöytää. Hommaan menee valmisteluineen tunti, mutta on kivaa syödä pitkin iltaa pikku suupaloja, hyvää ja esteettisesti ihan kivan näköistä. Paahdettua paprikaa, itsemarinoituja oliiveita, Perunakakkuja, pieniä leipiä, katkarapuvartaita. Jälkkäriksi French toast muunnelma. Alla muutamia ideoita.

Paahdetut paprikat kaikessa yksinkertaisuudessaan, paahda hetki pannulla ja tohota kuori mustaksi & kuori.

Oliivit silputun valkosipulin ja sipulin kanssa oliiviöljyyn.

Perunakakut, raasta rosamunda ja puolikas sipuli, lisää vähän mustapippurirouhetta ja suolaa ja 1 muna, sekoita ja paista pannulla. Kauniin ruskean perunakakun päälle pari lusikallista majoneesia (alla).

Paahda leivät, leikkaa paahtis 4 osaan, päälle majoneesia (majoneesia, valkosipulia ja savustettua paprikaa ja vähän Muttin tomaattipyrettä, sekoita), manchegolastu, keitetyn munan siivu, paistettu perunasiivu ja päälle paistettu kalapulla tai choorizo/salamisiivu. Kruunuksi pätkä paahdettua paprikaa.

Katkarapuvartaat, kuumenna öljyä pannulla ja lisää sekaan silputtuja valkosipulinkynsiä, töki jättiläskatkarapuja puutikkuun ja paista kuumalla pannulla pikaisesti valkosipuliöljyssä.

Myös joku Schwartzwaldin kinkku setti (pidän siitä enemmän kuin esim serranosta, savustus ja hieman suolaisempi maku toimivat kohdallani) ja vaikka kirsikkatomaatti salaatti istuvat kokonaisuuteen. Ja kunnolla paahdettu ohut possun kylki (tai korvaa/poskea jos on saatavilla). 

Edit:
Kotimainen versio,
Paahdettua ruis- ja
vehnäleipää, päälle
tätä maustettua valkos.
majoneesia, cheddaria,
paistettu makkarakuppi
HK:n Sinisestä, emmentalia.
Käytä nopeasti uunissa että
juusto sulaa. Osaan paprikaa
ja osaan tomaattia, pieni
sipulin pala ja Matin mainio
sinappia. Syö mukavina
annospaloina.

French toast, paahda paahtis, kaada päälle vaahterasiirappia, mantelilla maustettua kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä ja päälle taas vaahterasiirappia ja raasta hieman suklaalastuja. Kylkeen vähän marjoja.

Ja tietysti laadukasta kahvia ja Espanjalaista brandyä. Juomaksi joku mukava helppo esim Crianza. Ja joka Cava menee ihan mukavasti vaikka illanistujaisissa (kysy Alkosta suositusta).

No, tämäviikko siis on mennyt taas näissä merkeissä, ensi viikon vedän Suomilinjalla. Pitäisi tehdä Karjalanpaistia (jota mummi oli taas tehnyt kun käväisin, herkkua!), mustikkasoppaa ja riisipuuroa, perus makkarasoosi tai pyttis HK:n Sinisestä (ei ole kuin tämä makkara näihin käyttöötarkoituksiin). Tosin ainakin pari päivää vierahtaa illat liiketuttujen kanssa illallisella (pitäisikin keksiä Intialaiselle dellegaatiolle Tampereelta joku tasokas kasvisravintola, kenelläkään ideoita???)

Perunaröstia ja rosvopaistia

Annoksessa toimii mielestäni erittäin hyvin makujen ja tekstuurien kontrasti. Annoksessa rapea rösti saa mainion parin uppomunasta, samoin suolaiset maut hakevat hyvän tasapainon makeahkosta maissikastikkeesta. Annos on äärimmäisen helppo ja nopea.

Pohja - rösti

Rösti
3 Rosamunda perunaa
1 Sipuli
1 muna
½ dl korppujauhoja
suolaa
mustapippurirouhetta
voita paistamiseen

- Kuori Rosamunda ja raasta
- Raasta sipuli
- Sekoita kaikki aineet
- Kuumenna paistinpannu kuumaksi
- tee pammulle noin 1 cm paksuja haluamasi kokoisia kakkuja perunasta ja paista röstit kauniin ruskeiksi

Valitettavasti kuva ei aivan tee
ansaitsemaansa oikeutta
annokselle.

Maissikastike
1 purkki ruokakermaa
3 rkl maissia suolaliemessä

- Kiehauta maissit kermassa ja soseuta sauvasekoittimella


Uppomuna
- Kiehauta vesi ja lisää lusikallinen etikkaa
- Liko muna lasiin (varo ettei keltuainen hajoa)
- Pyöräytä veteen pyörre lusikalla
- Kippaa muna pyörteen keskelle
- Keitä 2 minuuttia


Annoksen kokoaminen
- Pohjalle rösti
- Päälle Rosvopaistia maun mukaan
- Päälle uppomuna
- Päälle pari ruokalusikallista kastiketta

Erilainen vadelmasorbet

Ostin eilen sharon hedelmää (aka kaki aka persimoni) koska en ole ikinä ostanut ja mietin mitä tästä saisi aikaiseksi. Maku ja koostumus ovat jossain persikan ja luumun tai kriikunan välimaastossa. Mandariinin kanssa maut olisivat varmasti natsanneet, mutta kun niitä ei taloudessamme ole ollut pitkäääääään aikaan piti keksiä jotain muuta. Sorbet. With a twist. Perinteisemmän saat vaikka korvaamalla persimonin melonilla.

1 persimoni
1/2dl villivadelmia
1 lime

- kuori persimoni (lusikalla niinkuin kiwi)
- sauvasekoittimella persimoni ja vadelmat soseeksi
- raasta joukkoon limen kuori ja sekoita
- laita pakastimeen 30 min ja sekoita hileytynyttä sosetta vartin kohdalla ettei sorbet jäädy umpijäähän kulhossa.

Muotoile miten haluat ja tarjoile pienen suklaakastiketilkan kanssa. Tee suklaakastike sulattamalla suklaata vesihauteessa, lisää joukkoon hieman hyvää, tummaa kaakaojauhetta ja ruokalusikallinen ehtaa täysmaitoa.

Päälle vielä vähän basilikaa tai minttua ja kylkeen tymäkät sumpit (ja joku keksi olisi sopinut. Manteli tai pähkinä).

Persimonin liha on koostumukseltaan hieman erikoista, luumuista tai tomaattista, hieman kuin makeahko osteri, sellasta joka vaatii mukaan jotain missä on tekstuuria ja maultaan sellainen että se vaatii ehdottomasti hieman kirpeyttä esim sitrushedelmistä tai marjoista. 

Parasta pizzaa - Kylmäsavulohipizzaa

Revisit kylmäsavulohipizzaan jota käsittelin joskus, tässä päivitetty versio.


Pohja:
noin 2 dl vettä
½ pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
vähän sokeria
2 rkl oliiviöljyä
5 dl vähnäjauhoja


Tomaattikastike:
1 dl ketsuppia
1 dl Muttin tomaattipyrettä
Oreganoa
Suolaa
vähän sokeria
mustapippurirouhetta


Täyte:
Kylmäsavulohta
1 sipuli
Kapriksia
Emmental raastetta
Creme Fraichea
Basilikan lehtiä


- sekoita kuivahiiva jauhoihin suolan ja sokerin kanssa, sekoita
- lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa taikinaa 5 min
- Anna nousta peitettynä 20 minuuttia
- Laita pizzakivi uuniin ja anna uunin lämmitä
- Tee tomaattikastike sekoittamalla kaikki ainekset


Jos teet taikinaa useamman pallon valmiiksi kerralla, laita ne tässä vaiheessa jääkaappiin.


- Kauli noin 2 mm paksuksi (jauhota molemmat puolet) ja laita kuuman pizzakiven päälle
- Lisää Tomaattikastike
- Lisää tomaattikastikkeen päälle ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli
- Lisää kaprikset
- Lisää Kylmäsavulohi
- Lisää Juustoraaste


- Paista 250'C muutama (4-5) minuuttia


- Kun otat pizzan uunista lisää päälle 3 rkl creme fraichea ja basilikan lehtiä


Tästä ei pizza enää parane! Jälkkäriksi hieman vaniljajäätelöä ja limoncelloa (tai Papagallon sitrussorbettia, jos sitä olisi...)


Samalla tein "roiskeläpän" kokoisia pikkupizzoja jauhelihasta joita onkin hyvä ottaa töihin evääksi. Näitä pienempiä onkin mukavampi tehdä kuin isoja.


Tein kerran eräisiin juhliin näitä samoja, tein pohjat ja tomaattikastikkeet valmiiksi ja laitoin jääkaappiin. Sitten illan kuluessa otimme taikinat ja kastikeet ja täytteet (prosciuttoa, kylmäsavulohta, salamia, oliiveja, kapriksia, sipulia, juustoa, basilikaa jne) pöydälle ja jokainen sai kasata haluamaansa "gourmet" pizzaa, koska pizzat on uunissa vain 4 minuuttia, sen vielä kukin jaksaa odottaa, ja jokainen saa kasata juuri sellaista pizzaa kuin itse haluaa.


Ihan hauskaa kokata yhdessä.

Tony Bourdain

Kitchen Confidential. Kobraa lautasella. No reservations. Kaksi ensin mainittua kuuluvat mielestäni jokaisen safkaa ja kokkailua diggailevan peruskirjastoon pakkohankintana, ja viimeinen on ehkäpä paras tv:stä tuleva ruokaohjelma.

Anthony Bourdainin tapa kirjoittaa ja tehdä ohjelmaa on mielestäni erittäin inspiroiva. Rohkeutta kokeilla ja maistaa lähes mitä tahansa avoimin mielin ja tuoda esille kyseisen maan ruokakulttuuria tavalla joka herättää vaikka muumion mielenkiinnon. Kirjoista ja ohjelmasta välittyy suuri kunnioitus elämää, ruokaa ja keittiötä kohtaa tavalla jota ihailen suuresti. Ja nythän Tony on siis tulossa Suomeen tekemään episodin. Miksi olen huolissani?

Tony pyysi Suomalaisilta ideoita kenen pitäisi lähteä oppaaksi ja mitä pitäisi ehdottomasti kokea Suomessa. Tunna ja Riku? Jaakko Kolmonen? Duudsonit? Ei, mielestäni joku aivan tavallinen jantteri olisi paikallaan. Joku jolla olisi vinkkeliä hieman muualtakin, mutta joka tietäisi Suomalaiset tavat, paikat ja ihmiset. Joku sellainen keittiön Raaka-Arska.

Entä mitä Tonyn pitäisi tehdä Suomessa? Ainakin kaveri pitäisi viedä tutustumaan Suomalaiseen maaseutuun ja vierailulle pohjoismaiden vanhimpaan kauppahalliin Tampereelle. Ja käymään Kuopion torille. Niistä olisi hyvä aloittaa. Ja kalaan, metsästämään ja marjaan, mutta taitaa aika loppua kesken.

Entä mitäpä Tonyn pitäisi maistaa? Mikä on Suomalaista ruokaa? Lähes kaikessa taitaa olla Venäläinen, Ruotsalainen tai Saksalainen tausta alunperin. Nykyruoka onkin sitten Italialaista ja texmexiä. Lihapiirakka taitaa olla ainoa täysin Suomalainen mikä tulee nyt heti mieleen. Ja perhana Porilainen! Sellainen aito. Karjalanpiirakkakin menee melko Venäläiseksi. Mämmin kanssa ei viitsi pelleillä, se ei ole edes hyvä vitsi.

Siis sitä atomia siellä Kuopion torilla, mustaamakkaraa Tampereella, hirvipeijaisia Kajaanissa ja Inarissa kylmäsavuporoa. Toki savukalatkin pitäisi jonnekin mahduttaa. Ja pakolliset sahti, jallu ja pontikka. Ja sauna.

Eniten tässä huolettaa että löytyykö ohjelmaan järkevää täytettä? Ohjelmassaanhan Tony usein syö streetfoodia ja sitä mitä tavallinen kansakin. Täällähän se tarkoittaa valitettavan usein vakuumiruokaa ja eineksiä. Roiskeläppää ja jauhomakkaraa. Saatan toki olla nyt hieman turhan kyyninen.

Tai sitten tulee mahtava show joka toimii mainiona showcasena itä-fennoskandian ruokakulttuurille. Odotan jännityksellä.

Parasta grilliruokaa Tampereella

Olen pitemmän aikaa bongannut näitä perinteisiä snagareita ja katukeittiöitä jotka vielä pistävät kampoihin ketjuille. Nykyään niitä vaan on valitettavan vähän kaupungeissa, ja on lähdettävä usein vähän kauemmas tutkimusretkille. Myös mikroaaltouunien yleistyminen pilaa snagarikokemuksen. Ei se ole grilliruokaa jos se laitetaan mikrossa. Kunnon snagarilla pitää olla parila!


Jankan Wanha Grilli
Eritoten chilijuustohampurilainen on mielettömän hyvä. Tuoreen makuista keskivahvaa salsaa (tehdäänköhän se itse? Tosi hyvää jokatapauksessa, hyvä tasapaino korianterin, sipulin ja tuoreen chilin kesken), erinomaisesti maustettu pihvi ja tuhdisti emmentalia.


Myös jättihamppari friteerattuine sipulirenkaineen ja BBQ soosilla on ihan superhyvä. Puhumattakaan höyrytetystä lihapiirakasta joka on käytetty pikaisesti parilalla ja väliin on sujautettu pihvi...koko lista on mielettömän hyvä! Ei näitä pysty paremmuusjärjestykseen rankkaamaan. Erityisesti pihvit maustetaan täällä todella hyvin ja kasvikset on tosi raikkaita. Lisäksi henkilökuntakin on tosi mukavaa, tässä on kaikki menestyksen eväät. 


Ainoa miinus tulee siitä että joskus lounasaikaan snagarilla on niin pitkä jono että safka pitää hotkia että sen ehtii syömään ja ajamaan takaisin duuniin.


Lounaspassien kulutuksen mukaan olen aterioinut nyt vuodessa kuutisenkymmentä kertaa Jankan Wanhalla grillillä. Pyrin käymään siellä noin kerran viikossa, erinomaisen ruoan ja katukeittiöitä kohtaan tuntemani sympatian takia.


Support your local streetfood!

Mummin muusit, soosit ja lihapullat

Luulen ratkaisseeni mummini muusin salaisuuden. Olen pitkän aikaa etsinyt oikeaa makua ja tänään kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Punainen maito, kirnuvoi ja minimaalinen ripaus sokeria. Nyt on soundit niin lähellä etten usko pääseväni lähemmäs (enkä koskaan usko saavuttavani aivan samaa tasoa)!


Myös ruskeankastikkeen salaisuuden kanssa olen hyvin lähellä, salaisuus piilee jossain hyvän lihaliemitilkan, kirnuvoin, tuoreen sipulin ja kermatilkan läheisyydessä. Uskoakseni olen tässäkin hyvin lähellä. Maut ovat sillä hilikulla.


Lihapulliinkin kysyin mikä on tarkalleen ohjeen ja vaikka noudatan sitä tarkalleen, maku on erilainen. Uskoakseni syy löytyy vanhasta valurauta pannusta ja yli 80 vuoden ruoanlaittokokemuksesta...ehkä minäkin joskus 50-60 vuoden päästä...No, tässä on vielä rutkasti selvitettävää, miten voi lihapullat maistua niin käsittämättömän hyvälle?


Mutta tämä punainen maito ja kirnu voi tuntuvat olevan aimo harppaus lähemmäs. Ei ehkä maailman terveellisintä joidenkin mielestä, mutta hänkin on jo liki 90 vuotta pärjännyt ko keitoksilla joten en usko sen kovin epäterveellistä olevan. Ja laittaa edelleen maailman parasta ruokaa, sellaista johon tuskin itse pystyn ihan lähivuosikymmeninä.


Muutenkin (ainakin meillä) varttuneempi polvi vaikuttaa laittavan ruokaa laadukkaammista aineksista ja hyvin harvoin sortuu eineksiin. Selkeät, yksinkertaiset maut ja "makea suola". Herkullista!


Kiitos!

Pähkinää. Juustoa. Ilmakuivattua. Salaattia?

Cheddar-kinkku salaatti.
Schwartzwaldin kinkun
ominaispiirre verrattuna
muihin ilmakuivattuihin
on että se on suolaisempi
ja savustettu.

Viitaten eiliseen, tällaiseen sitten päädyin pähkinäiseen cheddar-schwarzwald salaattiin ja hieman erilaiseen jauhelihapihviin.

Cheddar salaatti
sopiva pala cheddaria
½ hopeasipulia
Pähkinäsekoitusta
Muutama taateli (tai omena)
Schwartzwaldin kinkkua

- Pilko cheddar ½cm paloiksi
- Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi
- Pilko taatelit
- Paahda pähkinäsekoitus
- Sekoita aineet ja lisää kinkku haluamallasi tavalla

Uusi keittiön
korvaamaton mauste-
löytö! Espanjalainen
savustettu paprikajauhe.

Jauhelihapihvit
700 g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 tl savustettu paprikajauhe (tai chilijauhe)
1 rkl rakuunaa
mustaapippuria
öljyä
suolaa
(Dukkah-seosta)


- Ota kaikki aineet huoneen lämpöön ja odota kunnes ne myös ovat noin huoneenlämpöisiä
- Pilko sipuli pieneksi
- Halkaise valkosipuli ja poista sen sydän, silppua pieneksi
- Sekoita sipuli, valkosipuli, jauheliha, paprikajauhe, pippuri ja rakuuna ja vaivaa tasaiseksi massaksi
- Muotoile noin jääkiekon kokoisia ja paksuisia pihvejä (noin 7 kpl tällä ohjeella) ja tasoita myös niiden reunat tasaiseksi.
- Kuumenna pannu ja öljy hyvin kuumaksi
- Kaada dukkahia lautaselle ja "leivitä" pihvin ylä ja alapinta
- Paista pihvejä kuumalla pannulla 4 min/puoli , lisää tässä vaiheessa suola ripottelemalla pihvin pinnalle
- Kun pihvit on valmiit nosta ne astiaan jossa saavat olla vielä muutaman minuutin kannen alaa vetäytymässä.

Ostin dukkahin marketin poistohyllystä, mutta tätä seesaminsiemen-pähkinä seosta on helppo tehdä itsekin tai sitten noissa etnisissä kaupoissa on myös usein.




Valmis annos.

Viinikastike
1 pieni sipuli
1 porkkana
1 dl punkkua
1 dl tokajia
Rosmariinia
1 rkl maizenaa
25g voita
suolaa

- Kuullota sipuleita ja pilkottua porkkanaa oliiviöljyssä pari minuuttia, lisää rosmariini ja hauduta 2 min
- Lisää viinit, pippuri ja suola ja anna kiehua hiljaa kunnes jäljellä on noin puolet
- Siivilöi kastikkeesta kiinteä aines pois
- Liuota maizena ruokalusikalliseen viiniä ja lisää se kastikkeen sekaan
- Kiehauta kovaa pari minuuttia sekoittaen
- Lisää kastikkeen sekaan voi ja sekoita kunnes voi on sulanut

Viinit voi korvata vastaavalla määrällä portviiniä. Jätä soosi myös vähän juoksevammaksi kuin normaalisti.

Itse tein annoksen siten että kasasin ainekset kiinankaalin lehden päälle (unohduksiin jäänyt erinomainen kasvis!) johon lisäsin yhden pihvin, päälle hieman viinikastiketta (en raaskinut avata portti-pulloa joten käytin punkkua ja hieman tokajia makeutta tuomassa). Ja viereen hieman tuota salaattia.

Ateriassa taas ei yksittäinen ainesosa nouse mitenkään kovin kummoisena esille mutta yhdessä maut natsaavat. Erityisesti viinikastike ja cheddarsalaatti soittavat samaa sävelmää. Suolainen ja makea iskevät taas kerran hyvin yhteen. Kiinankaali tuo samalla raikkautta ja keveyttä täyteläiseen salaattiin. Liha ja viinikastike toimivat myös hyvin yhdessä, joskin mieleen tulee että näihin makuihin menisi myös savustettu lohi todella hyvin. Ehkä jopa paremmin!

Juomaksi päätyi Dancing Bull 2009 Zinfandel joka istuukin tälle erittäin hyvin.

Food, Spirits & Rock'n'Roll

Tjaa-a. En ihan maksimaalisesti diggaillut tämänvuotisista messuista. Koska kaikki oli ahdettu pääsaliin, tuli jotenkin sekava kokonaiskuva. Pidin kokonaisuutena enemmän viimevuotisesta tapahtumasta.

Ruokaosastolta jäi lähinnä mieleen Fataliin Aji Fantasy, ensimmäinen kotimaassa jalostettu chililajike ja muutama hyvä juusto. Niin ja muutama hyvä leipomo ja erityisesti sultsina piirakat. Vaikka paikalla oli jonkun verran herkkukauppiaita, matskut oli pääasiassa jotain mitä muutenkin pääsee maistelemaan kun vaan talsii Cittariin Lauantaina. Enpä tiedä, ei tämä huonokaan ollut, mutta jotenkin jäi safkaosastolta keskinkertainen fiilinki, sellainen nyt oikaistaan hieman, ei kukaan huomaa. Tiedättehän?

Musamessut oli myös ihan OK, joskin viime vuonna diggasin niistäkin enemmän. Viimevuonna oli enemmän nähtävää, klassikko vintage Gibsoneita jne.

Kirjamessutkin olivat hieman suppeammat, mutta se oli tänä vuonna parempi. Viimevuonna rysistä oli vähän liikaa. Lisäksi tänä vuonna sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan Michael Monroen kanssa ja sain mukavan omistuskirjoituksen kirjaansa. Hanoin jäbät ja eritoten Mike ja Andy olivatkin yksiä lapsuuteni sankareita Pellen ja Smackin Clauden ohella. Rock'n'Roll!

Se Nostalgiasta. Gamla starbu muistelee.

Palatakseni vielä ruoka- ja viiniosastolle, viinin maahantuontiajoilta jäi viinibisnekseen paljon tuttuja ja puolituttuja joita on mukava aina pistäytyä messuilla moikkaamassa. Maistelin jonkun verran kuraa, mutta oli mukana pari ihan maukastakin yksilöä. Pieneen ruskeaan muistikirjaan tallentui

Wolfberger (W)³ 2010
Mielenkiintoinen, yrttinen ja kukkaisa viini, jossa suutuntuma mukavan makeahkon hedelmäinen, mutta samalla yrttinen ja suola(heinä)inen. Hapot ja alkoholi hyvin balanssissa. Tämä toimisi loistavasti itämaisille ruoille, tätä pitää ostaa joskus kotiin. Ylipäätään muutenkin nämä Muscatit ja Muscat-sekoitteet tuntuvat istuvan suuhuni hyvin.

Gerard Bertrand Banyuls 2005
Mukava porttihenkinen jälkkäriviini. Vaikka yleensä en pidä näitä melkein portteja arvossaan, tämä oli hyvä. Miellyttävällä tavalla keveä ja rusinainen suoritus. Raikkaalla tavalla kuivattuja hedelmiä ja marmeladia. Toimisi varmaan mutakakun kanssa hyvin. Mieleen tulee Kaliforniassa Sonomassa Imaginaryllä maistelemani Petit Sirah Port 2007 (Sonomasta, tekevät samaa myös Paso Roblesissa, mutta se on poskettoman stydiä).

Huomasin muuten ilokseni että luulen erottavani jo Kalifornialaisetkin viinit. Rypäleet jo erotan kohtuullisesti ja olen erottavinani karkeasti alueen ainakin Eurooppalaisten kohdalla, Aussien ja Etelä-Afrikkalaisten kanssa vähän heikommin (johtunee maistelun puutteesta) ja nyt mielestäni Kalifornialaiset erotan vaikka ovatkin usein hyvin lähellä Rhônelaisia.

Täältä tähän, takaisin studioon.

Kaiken kaikkiaan tässä olisi ainekset täydelliseen messuun kun vaan kaikki natsaisi. Rock, hyvä safka, vähän viiniä, vielä kun saisi tähtitieteen jotenkin mukaan...

Aion nyt tehdä naudanjauskista, sinihomejuustosta, rakuunasta, paahdetusta paprikasta ja chilistä jotain jonka voi kääriä Schwartzwaldin kinkkuun ja suödä kiinankaalinpäältä paahdettujen pinjansiementen kera. Tai jotain sinnepäin, siitä sitten huomenna.