29.4.2011

Skål!

Näin Valpurin alla lienee syytä luoda katsaus kuohuvien maailmaan.

Astuin työelämään tuomalla maahan viinejä, muita alkoholijuomia, elintarvikkeita ja tarvikkeita kymmenisen vuotta korkealaatuisia alkoholijuomia eräässä mukavassa maahantuontiyrityksessä (mistä on kiittäminen kiinnostukseeni viinien ja ruokien liittoon). Vuosien varrella työssä, messuilla ja kotona maistelemieni viini ja alkoholijuomien määrä on tastingnotesien ja varovaisen arvioni mukaan noin 5500-6000 tuotemerkkiä (mukana on siis myös eri vuosikerrat). On siis aika laittaa jonoon muutama parhaiten mieleenjäänyt kuohujuoma joita suosittelen Valpurin viettoon 2011.

Tämä onkin vaikeaa, olen nyt tunninverran miettinyt mikä ansaitsisi päästä tänne, maailmassa on niin paljon eri tilanteisiin sopivia viinejä! On edullisempia ja kallimpia Agusti Torellon koko rangesta yksittäisiin pienien ja vähän isompien viinintuottajien helmiin. Freixenet Elyssia Gran Cuvée Brut  istuu tilanteesta riippuen siinä missä Taittingerin Brut Réservekin.

Ehkäpä suosittelen mielenkiintoista Nicholas Feuillatten Réserve Particulière Brut tai Pierre Petersin Blanc de Blancs Extra Brut jos haluat hieman panostaa, mutta myös persoonaa; budjettiversiona vaikka Marqués de Monistrol Selección Especial Semi Seco tai Le Marchesine Franciacorta Brut.

Jaa, nyt nousee mieleen, ehdottomasti Ceretton Moscato d'Asti, Piemontelaisen viinitalon herkullinen kuohuva jälkkäriviini. Makea ja persikkainen viini jossa mukava mousse. Ehdoton mansikoiden tai vaikka juustokakun kanssa!

Aikoinaan hommasin häihini pienen Emilia Romagnalaisen La Stoppan Malvasia Dolce Frizzantea joka on jäänyt mieleeni yhtenä parhaista kuohuviineistä.

Vaikka yleensä pidän erittäin kuivista kuohareista ja samppanjoista, tämä makea viini lyö laudalta kaikki muut (kenties hyvillä muistoilla häistä on tässä osansa).

Oikeastaan tämä on pirskahtelevan viinin ja kuohuviinin välimaastosta jossa elementit lähes täydellisesti kohdallaan. Makea mutta silti raikas ja tasapainoinen, monikäyttöinen joka taas toimii suklaakakkujen ja juustokakkujen kanssa siinä missä salaateillekin ja juustoille, ja ehdottomasti prosciuttosiivujen kavaljeeriksi. Pienet ja vikkelät kuplat saavat aikaan mukavan suutuntuman ja moussen. Mutta tätä ei tietääkseni saa enää mistään.


Ähäkutti!

23.4.2011

Kelvollinen lopputulos kauden alkuun

Kelvollistahan siitä tuli!

Takauma;


Aamulla herätessä satoi kevyesti, mutta jo kello kymmenen pintaan keli oli lämmennyt ja kuivunut siinä määrin että päästin terassikalusteiden ja -lautojen öljyämispuuhiin. Itse asiassa minä en tehnyt muuta kuin korjasin portaat, kiitos isommasta hommasta siis vaimolleni. Tämän jälkeen edessä oli vielä kasvihuoneen kunnostus viljelykuosiin.

Kun pääsin alkuiltapäivästä vihdoin grillaamaan taivaskin kirkastui ja jossain määrin pääsin jopa polttamaan lärvini. Grilliin päätyi kuten mainitsin Wotkinseja, maissia, halloumia ja erilaisia kasviksia jotka päätyivät lopulta quinoa salaattiin ja hyvää bruscettaa. Lisäksi cointeau-mansikka-kakku. Kauden avausgrillaus oli toivoa ja latausta täynnä ja tuloskin oli ihan kelvollinen joskaan ei mikään huippu. Liekö takana muutaman kuukauden paineet.

Ja tämän jälkeen fingerpori jos toinenkin virvoittavia juomia ja hyvää musiikkia eteläterassin lämmössä. Tällaista elämän pitäisi olla aina!

Oikeastaan kaikki muu oli kelvollista, mutta Wotkinsin Bierwurst ei oikein maistunut. Tämä Thüringe/Bratwurst olisi vaatinut makkarapata tyyppisen ratkaisun ja vaikka Skånen perunat kylkeen, mutta tällaisenaan se ei tälläkertaa toiminut alkuunkaan. Ei kertakaikkiaan vaikka makkara oli omassa lajissaa ihan hyvä. 

Sen sijaan peuragrilleri oli erinomaisen herkullinen. Juuri sopivasti rasvaa ja suolaa ja lihaisaa makua. Erikoismaininta myös punaviinistä, todella marjaisen herukkainen ja raikas yhdistelmä. Vähän niinkuin Sancerre punaviininä. Näihin Chilen Syraheihin tulee aina ihan omanlaisensa hyvä klangi, terroirista? Ruoalle ja seurusteluun juuri passeli, suosittelen.

On muuten hauskaa huomata että reissuilta mukaan tarttuneita ideoita on jossain määrin oppinut yhdistämään kelvollisella tavalla. Italiasta lainataan sitä, Espanjasta tämä sopisi ja otetaan vielä etelä-Amerikan keittiöistä tuo.

Nykyhetkeen:


Huomasin ilokseni että joku tosiaan lukee näitä tekstejä ja toivoakseni myös diggailee näitä edes jossain määrin, sain Inkiväärihillo blogilta mukavan peukun ylöspäin kiitos, kiitos! Katsokaapa sekin ulos (siis blogi).

Tunnustuksen saajan tehtävä on vastata seuraaviin kysymyksiin ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.


Koska oma blogikokemukseni on "lievästi" rajoittunutta, päivitän tänne sitä mukaan kun löydän maininnan arvoiset viisi blogistia.


1. Koska aloitit blogin?
Helmikuussa 2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Ruokaa, juomaa ja ruoka-aineita pääasiassa ja jonkin verran ruokakokemuksista maailmalta ja kotoa.


3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
En oikeastaan tiedä kun luen niin vähän muiden blogeja (ehkä pitäisi lukea enemmän...). Kenties kokemukseni maailmalta ja kokemukseni chilien ja tomaattien (ja vähän muidenkin kasvisten kasvattajana).

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Hyllymetrit vakuumilihaa ja eineksiä Marketin käytävillä.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin oppia kirjoittamaan paremmin.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, satunnaisessa järjestyksessä (Päivitän listaa sitä mukaa kun päädyn blogeihin jotka Tunnustuksen ansaitsevat):
1. Chilivaari
2. Helmin HeVi-osasto
3. Grillataan ja Chillataan
4. Ruokaa ja Muutakin
5.

21.4.2011

Ulkoruokintaan

Grillaamiseen on AINA
sopiva keli
Jääskobeliuksessa odottelee Wotkinsin kokoliha peuragrillerit, bierwurstit (asiaan liittyen, makkaranotesit 2010 täällä). Maissit, halloumit, makeat sipulit. Kesäkurpitsat ja ananakset. Sekä pieni kavalkadi mallasjuomia ja kokeilussa Chileläinen Syrah-Pinot Noir (aika mielenkiintoinen combo uudesta maailmasta) ja yksi Tawny Portugalin reissulta. Ehkä jopa hieman mascarpone mansikoitakin ja jotain suklaistakin, en ole vielä aivan varma. Valmiina olisi kyllä mansikoiden mehulla maustettua kinuskikastikkeen tyyppistä caramelliäkin joka jäi yli tuossa muutama viikonloppu sitten...

Vuosi sittenhan modasin vanhasta kaasugrillistä "tynnyrimallisen" hiiligrillin ottamalla polttimet pois ja tukkimalla pohjan reiän (tietysti ilmareijät piti jättää), sekä vaihtamalla ritilän paikalle valurautalevyn.

Kun tämän grillin täyttää vain toiselta puolelta hiilillä on lämpötilaakin helppo säätää, jos vaikuttaa liian kuumalle, voi siirtää valurauta parilalla ruokaa "kylmälle" puolelle jossa safka pysyy kuitenkin lämpimänä, muttei pala. Lisäksi kannen voi tietysti sulkea ja käyttää epäsuoraa lämpöä (grilliin jäi hyvä ilmatila) tai laittaa metallikuppiin hieman savustuslastuja jolloin jopa savustaminen onnistuu mainiosti.

Eiköhän tällä saada kausi käymään! Tuonnempana tästä lisää!

16.4.2011

Kevättä ja chilimeininkiä

Montako chilin/tomaatin taimea kuvassa? 34
Sacre Bleu! 243cm! Baccatum lajin Aji Amarillo on tänä vuonna kovassa vedossa. Amarillo on mielestäni ehkäpä mielenkiintoisimpia chilejä joita olen viljellyt, makea, maukas ja sopivan tulinen noin ihan aloittelijallekin makuun. Aji Amarillo on lähtöisin Perusta ja on lähinnä keittiön peruschiliä etelä-Amerikassa, hyvin suurikokoinen ja näyttävä huonekasvi joka näkyy talvehtivan täälläkin sisätiloissa ilman mitään ongelmia.

Aji Amarillo
Kovassa kasvussa on myös talvehtinut mysteerichili, näyttää kovasti Baccatumille, todennäköisesti se on Starfish. Kerrassaan herkullinen ja erittäin makea tähden muotoinen chili joka maistuu makealle omenalle reunalta, ja mitä lähemmäs keskustaa edetään, mukaan tulee tulisuutta. Mutta ei kovin tulinen tämäkään. Tämä on kotoisin Brasiliasta, mutta kuten muutkin Baccatumit, talvehtii helposti Suomessa ja on pienihoitoinen eikä ötökkäaltis.

Meillä on päädytty sellaiseen ratkaisuun että Chilit kasvavat näin alkuvuodesta ja talvehtimisaikaan huonekasvien seassa ja toimivat sisustuselementtinä, joskin koko alkaa kesää lähestyttäessä muodostamaan pientä ongelmaa.

Kukkiva Ultra
Ilon aihe on myös tänä vuonna hyvissä ajoin kukkimaan alkanut Pubescens Ultra Pube joka pukkaa jo podiakin. Ultra Pube on helvetillisen tulinen, johtuen pääasiassa sen erittäin paksusta hedelmälihasta ja runsaasta kapsiiniyhdisteiden määrästä. Tämän läheinen serkku, satoisa Turbo Pube, on myös ilahduttavan hyvässä kasvussa. Nämä kaverit ovat Ecuadorista, Turbo tomaattimainen, oranssi, Ultra puolestaan omena/marjamaisempi ja punainen.

Ramiro tilanne on ryöstäytynyt täysin lapasesta, kukkaa ja paprikaa pukkaa mukavasti. Nämähän kaikki varmasti tietävätkin "tavallisena" suippopaprikana, erittäin makeita ja isoja.

Piileskelevä podi
Chinense lajin Habaneroja ja hybrideitä on useita erilaisia, sekä niiden eri sukupolvia. Sekä uuutena lajikkeena Chinense Pimenta de Cheiro. Tätä en olekaan ikinä maistanut, odotan mielenkiinnolla.

Tomaatit ovat kuitenkin suurin yllättäjä. Kasvamassa on Delizie Hybridi, jota kasvatin viimevuonna ja totesin erittäin hyväksi, noin 200g painoinen pihvitomaatti, jossa on vain vähän siemeniä ja paljon makeaa tomaattilihaa.

Toinen lajike on makeahko Roma luumutomaatti, ja kolmanteja kasvaa itselleni uusi tuttavuus. Löysin suklaatomaatteja Cittarista ja ostin yhden josta otin siemenet talteen, kuivasin, idätin ja aloin kasvattamaan. Sehän onnistuikin yksinkertaisesti! Yläättävää näissä tomaateissa on siis että jo nyt mittaa on reilusti yli puolimetriä, ja ikkunalla alkaa olemaan ahdasta...onnksi kohta pääsee kasvihuoneeseen (siellä on mukavat 26'C lämmintä vaikka vieressä on vielä kauheat kinokset. Yöllä sitten on vähän eri asia kun tulee pakkasta...no, pari viikkoa vielä ja koekaniinit kasvamaan).

Yrteistä ja lopuista kirjoitan tuonnempana. Yritin vain kertoa että vaikka kerrostalossa pystyisi näitä kasvattamaan ongelmitta ja niitä voi käyttää vaikka sisustustarkoituksiin ikkunalaudalla. 

Että jos ei ole vielä niin nyt samantien rairuohot mäelle ja tilalle minitomaattia tai joku mukava pikkuchili!

12.4.2011

Positiivinen käänne.

Jatketaan ravintolateemalla, piipahdin pitkästä aikaa myös ravintola Saludissa. Saludilla on kohtalaisen hyvä maine mukiinmenevänä ruokapaikkana, josta kertoo muun muassa paikalle myönnetty Placa al Merito Turistico kilpi.

Paikkahan on hieman rustiikkisen oloinen päällepäin ja samalla selkeästi kansanravintola, hyvässä mielessä. Usein aiemmin käydessämme ruoka on ollut sangen kelvollista, mutta palvelu on tökkinyt pahemman kerran ja mieleeni tulee ainakin kaksi "ei koskaan enää" kertaa. Kuitenkin pari edellistä kertaa ovat muuttaneet mielikuvani täysin, palvelu on toiminut erinomaisesti.

Myös ruoka on aina ollut varmaa ja kelvollista, joskaan ei ehkä aivan huippua (osansa lienee kehnoilla kokemuksilla palvelusta). Tämäkin on kuitenkin muuttunut. Ruoka on parilla edellisellä kerralla ollut erittäin hyvää. Ankasta karitsaan, tapaksista jälkiruokiin.

Sana on sanottava myös ravintolaan hommatusta Josper grillistä. Erinomaista! Enkä muista koskaan syöneeni ravintolassa hiiligrillissä valmistettua ruokaa!

Toisinsanoen paikka on viimeaikoina nostanut ainakin omasta mielestäni profiiliaan kovasti. Palvelu on sellaista kuin pitäisi, samoin ruoka. Mielestäni tämäntyyppisen ravintolan kuuluukin olla juuri tällainen, konstailematon ja selkeä. Huippuunsa viritetty finedine ei tässä yhteydessä toimisi mielestäni lainkaan, tällaiset paikat ovat lounasta ja päivällistä varten.
Mielummin siis tätä vapaamuotoisempaa relax meininkiä. 

Paikkaa voisi kuitenkin kehittää erottamalla tapasbaaria hieman eri tyyliseksi decon suhteen, ruoka on nyt melko kohdallaan. Olen varma että paikka toimisi kuin häkä hieman modernimpana ja trendikkäämpänä, Tampereella olisi hyvän tapasbaarin mentävä aukko. Riskikään ei olisi liian suuri koska samassa yhteydessä on kuitenkin ravintola. No, tämä nyt on vain omaa pohdintaa.

Kun nyt vertailee näitä Tillihoveja, Näsinneuloja ja Saludeja vaikka C:hen, Berthaan ja esim Heinätoriin; Onkohan tässä käynyt niin että uudet haastajat ovat nyt ahdistaneet Tampereen ravintoladinosaurukset niin ahtaalle että on ollut pakko hypätä takaisin evoluution kelkkaan tai kuolla sukupuuttoon? 

En tiedä mutta jotain hyvää on Tampereen ravintoloissa tekeillä.

10.4.2011

Bertha.

Pääsin vihdoin käymään ravinteli Berthassa Tampereella ja täytyy sanoa että tässä todellakin on käymisen arvoinen paikka. Vaikka Tampereella ei olisi muuta syytä käydä tämä ravintola pelkästään on matkan arvoinen. Vaikka ravintola on pienikokoinen, maut ja tunnelma ovat suuret.


Astuessamme ravintolaan sisään meidät otettiin heti vastaan ystävällisesti ja ohjattiin pöytäämme. Valoisa, moderni interiööri ja ensiluokkainen palvelu nostavat odotukset kaakkoon jo heti kättelyssä. Näin homma pitää hoitaa!


Päädyimme henkilökunnan suosituksesta nauttimaan lasilliset talon viiniä, biodynaamista Larmandier-Bernier Blanc de Blancs NV. Kerrassaan oiva pienikuplainen samppanja ja itselleni uusi tuttavuus. Samppanjan seuralaiseksi saimme itsetehtyä "talon" leipää, juureen leivottu mukavan rapeakuorinen rustiikkinen maalaisleipä. Toimiva combo.


Alkuruoaksi valitsin häränhäntää. Upean makuista! Hieman ylikypsäksi paahdettu liha, savojinkaali sekä aivan käsittämättömän hyvänmakuinen "sinisestä" congo(?) perunasta tehty pyre/vaahto toimivat yhdessä hieman "tallintakaisen" Cabernet Franc:n Charles Joguet:n Clos du Chêne Vert:n kanssa kuin ajatus. Hymy kasvoilla on melko leveä.


Pääruoaksi valitsin Limousinenhärästä tehtyä paahtopaistia, joka tarjoiltiin juuripersiljapyreen sekä punaviinikastikkeen kera. Suolainen liha ja pehmeän samettinen, makeahko juuripersiljapyre istuivat myös käsi kädessä kuin vanha aviopari. Juomaksi sain henkilökunnan suositteleman Portugalilaisen viinin jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Herkullinen, sikarinen, nahkainen pehmeän täyteläinen viini. Tämä pitääkin ottaa selville. Jokatapauksessa, hymy levenee.


Jälkiruoaksi tilasin etäisesti "hajotettua" tiramisua muistuttavan jälkkärin. Tämä ehkä oli aterian heikoin lenkki, mutta sangen kelvollinen annos tämäkin. Erityisesti mokkajäätelö oli herkullista. Kyytipoikana portviinityyliin tehty Ranskalainen makea tanniiniton jälkiruokaviini. Uusi tuttavuus tämäkin. Loppuun vielä digestiiviksi Noninon Tradizionale grappaa jolla porataan ruoansulatukseen reikä ja päälle tuplapresso. Nyt jo naurattaa.


Mitä tästä jäi käteen? Ainakin minulle ja vaimolle korvasta korvaan leveä hymy, hyvä mieli ja ravittu kroppa. Hauskaa että näin hyvää ruokaa saa Tampereeltakin (ja kerrassaan inhimilliseen hintaan 37 Ecua per 3 ruokalajia). Vielä erityinen maininta suolan käytöstä ja todella intensiivisistä mauista. Ja viinin ja ruoan liittoa oli todellakin mietitty.


Ravintolan yksityiskohtia siis oli selvästikin mietitty, joskin ruoan ja juoman liitto on kaiken lähtökohta. Vaihtaessani pari sanaa keittiömestarin kanssa, hän kertoi menun ja viinilistan muuttuvan hieman lähes päivittäin, mihin menun tyyli jossa mainitaan vain pääraaka-aineet antaakin hienon tilaisuuden. Samat raaka-aineet, yhtenä päivänä keitto, seuraavana rillette. Tämä haastaa keittiötä kokeilemaan uusia tekniikoita ja pitää varmasti työn haasteellisena ja tuoreena. Hauskaa (ja järkevää) on myös ravintolan tapa tehdä ruokaa "päivän" raaka-aineiden ja sesongin mukaan sekä lähi/luomufilosofia (tällaisen kuvan ainakin itse sain).


Jos jotain kritiikkiäkin on annettava, niin ehkä henkilökunnan palvelualttius ja ystävällisyys vaikuttaa hieman hämmentävälle näin Pirkanmaalaisesta näkökulmasta. Yleensä kun ei ole tapana kertoa annoksista mitään, saati sitten hymyillä asiakkaalle. Mutta mielestäni tästä syystä ei ehkä voi kritisöidä ketään.


Makuhan kuitenkin on pääasia ja tässä oli yksi parhaista Suomessa syömistäni aterioista. Käykää ihmeessä katsomassa itse.

3.4.2011

Teemalauantai: Tunisian tahtiin

Pyhästä arvontalaatikosta nousi siis tälläkertaa Tunisia. Ihan hauska vaihtoehto kun nyt alkoi tutustumaan heikäläiseen cuisineen. Mutta ihan ensimmäiseksi taustalle soimaan Dizzy Gillespien A Night in Tunisia ja parinsormenleveys Pastista että päästään Tunisian aaltopituudella.

Päätin tehdä menun joka käsitti paprika-tomaattikeittoa kera kananmunan ja tonnikalan, täytettyjä paprikoita sekä eksoottisia hedelmiä vaniljajäätelön sekä taateli-kaurakeksin kera (tai ei tämä nyt keksi ole, en oikein tiedä miksi tätä sanoisin...).

Tomaattipaprikakeitto
1 paprika
4 makeaa tomaattia
½ sipuli
3 kynttä valkosipulia
2 Kananmunaa
Tonnikala palaa

- Keitä kananmunat (Kiehauta vesi, laita kananmunat sekaan, peitä kannella ja ota pois lämmöltä, anna olla 10 min)
- Paahda paprika tohottimella (tai vaikka grillivastuksen alla uunissa) kunnes kuori irtoaa hyvin.
- Murskaa valkosipulinkynnet ja paahda nekin
- Kalttaa tomaatit ja poista kuori, siemenet ja "kanta"
- Pilko sipuli pieneksi
- Laita paprika, tomaatit, valkosipuli ja sipuli tehosekoittajaan ja soseuta
- Lisää hieman sokeria ja suolaa
- Kiehauta sose niin että se kuplii parikertaa; ei siis kovin kuumaksi.

Laita lautaselle pari kauhallista tomaattikeittoa, Keitettyä munaa ja tonnikalaa ja mausta vaikka ripottelemalla päälle savustettua suolaa. Kuulostaa vähän eksooottiselle mutta toimii todella hyvin ja on raikas. Erityisesti jos jättää lopun kiehauttamisen väliin ja nauttii tämän täysin kylmänä keittona.



Täytetty paprika
400g Naudan/lampaan jauhelihaa
4 Isoa paprikaa
Harissatahnaa (tai Poppamiehen Vampyree)
2 sipulia
minttua
korianteria (jauhettu)
jeeraa (juustokuminaa)
mustapippuria
Couscousta
suolaa

- Lämmitä uuni 225 asteeseen
- Tee 1dl couscousta (per paprika) paketissa olevan ohjeen mukaan
- Silppua sipuli
- Paista korianterilla, jeeralla, suolalla ja mustapippurilla maustettu jauheliha sipulin kanssa
- Sekoita jauheliha couscousin, mintun ja harissatahnan kanssa kanssa
- Täytä paprika lihaseoksella ja paista 15 min 225'C:ssa

Tästä ei enää ruoka voi muuttua yksinkertaisemmaksi. Herkullista, vaivatonta , nopeaa ja selkeää. Jos Harissatahna tuottaa vaikeuksia löytää, osta jotain muuta vastaavaa chili-valkosipuli(-joskus tomaatti) tahnaa.



Hedelmiä, Jäätelöä ja Taateli-kaura...crisp(?)
Hedelmiä makusi mukaan (Passionhedelmää, Appelsiinia, Nektariinia)
Vaniljajäätelöä (FairTrade, suosittelen)
30g voita
½ dl fariinisokeria (kuivunut sokerinjämä käy hyvin)
½ dl taateleita
1 dl Kauramuroja/hiutaleita
2 rkl manteli (lastu/jauhe)

- Poista taateleista kivet ja revi hieman pienemmiksi paloiksi
- Sulata voi pannulla ja lisää sekaan fariinisokeri ja anna sokerin sulaa
- Lisää sekaan taatelit ja sekoita hetki (1-2min)
- Lisää sekaan manteli ja sekoita ja ota pois lämmöltä
- Laita Kauramurot/hiutaleet kulhoon ja murskaa kädellä hieman (halutessasi lisää hieman vaniljasokeria)
- Lisää sekaan taatelitahna ja sekoita
- Laita seos hedelmä/minigrip pussiin ja painele litteäksi levyksi (noin ½ cm). ÄLÄ POLTA KÄTTÄSI
- Jäähdytä
- Anna olla jääkaapissa ½ h
- Leikkaa 3 * 10 cm lastuiksi

Nauti hedelmien ja vanilja jäätelön kera.

Tämä toimii hienosti ihan karkkinakin. Vaimoni sanoin; "Jäikö sitä vielä, voisin ottaa sitä illalla lisää."