Meksikolaisen sekä Italialaisen ruoan ystävänä sain idean tortilloiden ja lasagnen yhdistämisestä. Myös enchiladojen täyttäminen cannellonityyliin Bolognesella ja Bechamelkastikkeella voisi olla mielenkiintoista... Joka tapauksessa päätin nyt aloittaa tästä ensimmäisestä hybridistä, josta muodostui yksi uusi suosikkejani, erittäin maukasta ja yksinkertaista.
Tortillasagne
Valmistusaika 25 min, helppo, noin 1841 kcal [Hiilarit 460 kcal (~110 g), Rasvat 682 kcal (~75 g), Proteiini 699 kcal (175 g)]
400 g jauheliha (Naudanpaisti) 
1 Sipuli
1 Tomaatti
1 tl Juustokumina
1 tl jauhettu korianteri
2 tl Jauhettu chili (tai tuore, maun mukaan perus-Dutchista Habaneroon)
2 tl paprikajauhe
2 rkl soijakastike
1 tl mustapippurirouhe
Tortillalettuja
150 g Emmentalraaste
3 kananmunaa
1 dl Ketsuppi
- Pilko sipuli ja tomaatti silpuksi ja lisää jauhelihan kanssa pannulle ja paista.
- Lisää pannulle sekaan juustokumina, korianteri, chili, paprika, mustapippuri ja soijakastike (Älkää muuten käyttäkö niitä perus soija-kastikkeita vaan hakekaa kunnon soijakastikkeet esim Pearl River Herkkusienisoija).
- Sekoita joukkoon myös ketsuppi ja jätä keskilämmöllä hautumaan pannulle.
- Sekoita muna ja juustoraaste paksuksi tahnaksi.- Voitele uunivuoka ja laita pohjalle tortillalätty.
- Tortillan päälle jauhelihapaistosta ja muna-juustoraastesekoitusta kerroksiksi. Ja tortilla, jauheliha, juusto jne kunnes uunivuoka on täynnä ja aineet loppu (n. 4-6 kerrosta).
- Laita uuniin ja kypsennä 200'C 17-20 min (ei kiertoilma)
Italiassa ollessani tapanani oli aina ennen päivätirsoja siemasta pulska fingerpori jääkylmää Limoncelloa kitusiin. Ja miksei herätessä myös. Ja joskus siinä välilläkin. Noo, kuitenkin, tapa tuli mukana Suomeen ja olen pitänyt siitä lähtien huolen siitä että jääkaapista löytyy aina juomaosastolta kylmää skumppaa, limoncelloa ja karpalolikööriä.
Limoncellon ja karpaloliköörin tekeminen ovat sangen hauskaa puuhaa. Kesällä limoncello toimii virkistävämmin, talvella taas pidän enemmän karpalon mausta.
Limoncello
9-10 sitruunaa
70 cl (pullo) kirkasta maustamatonta viinaa
70 cl vettä
7 dl sokeria (ei ruskeaa sokeria)
Vaihe 1:
- Pese sitruunat hyvin
- Kuori sitruunoista keltainen osa pintaa kuorimaveitsellä (mahdollisimman vähän sitruunan valkoista osaa)
- Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin
- Kaada päälle kirkas viina ja peitä astia elmukelmulla tiiviisti
- Anna juoman olla kelmulla peitettynä huoneenlämmössä kaksi viikkoa, muista sekoittaa juomaa kerran joka päivä
Vaihe 2 (2 viikon kuluttua):
- Sulata sokeri veteen ja kiehauttamalla nopeasti
- Jäähdytä neste huoneenlämpöiseksi
- Kaada kirkas viina (nyt seos on keltainen) sekaan ja siivilöi samalla sitruunankuoret pois
- Sekoita
- Kaada juoma pulloon ja jätä jääkaappiin 2-3 viikoksi-kuukaudeksi, juoma paranee jääkaapissa koko ajan
Karpalolikööri
reilut puolikiloa jäisiä karpaloita
70 cl kirkasta maustamatonta viinaa
6 dl sokeria (ei ruskeaa sokeria)
1 pala kanelia
4 kpl neilikkaa
Vaihe 1:
- Sekoita aineet pulloon/purkkiin peitä astia elmukelmulla tiiviisti
- Anna juoman olla kelmulla peitettynä huoneenlämmössä kolme viikkoa-kuukausi, muista sekoittaa juomaa joka päivä jotta sokeri liukenee
Vaihe 2:
- Painele marjat rikki siivilässä ja ota niistä mehu talteen. ´
- Siivilöi/suodata likööri tiheällä siivilällä tai sideharson läpi kunnes juoma on riittävän kirkasta.
- Kaada juoma pulloon ja jätä jääkaappiin 2-3 viikoksi-kuukaudeksi, juoma paranee jääkaapissa koko ajan
Näissä juomissa suurin ongelma on saada ne riittämään siihen saakka kunnes juomat ovat valmiita...
Hösök Tere! Koska vallalla on tapa kutsua kaikkea ruokaa mihin käytetään paprikaa Unkarilaiseksi, aion kertoa Unkarilaisesta makkarapadasta. Voisin kutsua ruokaa myös Sosialistiseksi Kansanpadaksi, mutta taidan kuitenkin pitäytyä aiemmassa nimiehdokkaassa turhien sekaannusten välttämiseksi.
Kun muutamia vuosia sitten suoritimme pienimuotoisen itä-Euroopan ekskursion, törmäsimme Unkarin - etelä-Slovakian nurkilla pitkälti tämäntyyppiseen ruokavalioon. Ruoat olivat varsin usein tomaattipohjaisia, paprikaisia, valkosipulisia patoja; hyvin yksinkertaisia mutta voimakkaita ja selkeän makuisia. Pelkkä pata ja pala paikallista tuoretta leipää riitti mainiosti ateriaksi. Ja tilkka viiniä jos toinenkin. No, asiaan...
Sen sijaan että tekisin perinteisen makkarastroganoffin, teen kermaisen version, joka toimii erinomaisesti tilanteessa kuin tilanteessa, erityisesti kun palaa ulkoa pakkasesta sisälle.
Unkarilainen makkarapata
Balkaninmakkaraa ½ tankoa (~250g)
3 tomaattia (esim Roma)
1 iso sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 paprika
2 tl paprikajauhetta
(chiliä maun mukaan jos haluat)
mustapippuria (murskattu)
suolaa
1 tl sokeri
1 rkl Dijon sinappia
2 dl Ruokakermaa (15%)
- Pilko Balkan vajaan sentin kokoiseksi kuutioksi ja ala paistamaan kasarissa
- Pilko tomaatit, sipuli, valkosipuli ja paprika pieneksi silpuksi ja lisää makkaran sekaan ja paista kunnes kasvikset pehmenevät (~5 min), älä päästä kasviksia ruskistumaan
- Lisää paprikajauhe, mustapippuri, suola ja sokeri kasariin ja sekoita (lisää tässä vaiheessa myös chili jos käytät)
- Lisää kerma ja Dijon sinappi ja sekoita
- Hauduta kannen alla keskilämmöllä 15-20 minuuttia
Nauti esim tuoreen maalais/ohraleivän sekä hyvän juuston kanssa. Ja tilkka valkkaria.
Sangen hyvä perus-setti viikolla, yksinkertainen ja nopea valmistaa töitten jälkeen. Sikäli kun en laskenut aivan väärin, 4 annoksen ravintosisältö on yhteensä 993 kcal.
Eilen palaveerasin ja paransin maailmaa muutaman työkaverin kanssa ja samaan syssyyn päädyimme illallistamaan Tamperelaisessa ravintola Tiiliholvissa (jota myös Tillihoviksi joskus kutsutaan).
Illallinen oli jälleen kerran hyvä kokemus, joskin vuosi vuodelta ero kotiruokaan tuntuu pienenevän. Tai ehkäpä me olemme pikkuhiljaa alkaneet tekemään Fine-Dine tasoista ruokaa!
Ihan ensimmäiseksi saimme amuse-bouchena sangen miellyttävän yllätyksen. San Franciscon vieraamme, aivan kuin jotkut meistäkin olettivat ulkonäön perusteella ruoan olevan sushia; sashimia ja wasabia; mutta maku kertoikin kyseessä olevan graavilohen ja tilli(?)kompotin. Miellyttävä tapa tutustuttaa vieraat kotimaan raaka-aineisiin. Omasta mielestäni lohi tosin ei ollut aivan tuoreinta mahdollista, hieman limaisen oloista, mutta kumminkin hyvää. Tätä pitää ehdottomasti kokeilla jossain muodossa itsekin.
Voisin kuvitella yksinkertaisuudessaan "Suomisashimin" taittuvan jotenkin tähän tapaan:
Graavilohta
Sipuli
Tillinippu
Oliiviöljyä
pinjansiemeniä
Suolaa- Leikkaa graavilohi ohuiksi siivuiksi
- Paahda pinjansiemenet pannulla
- Silppua monitoimikoneessa pinjansiemenet sipuli ja tilli, kaada sekaan oliivioljyä jotta muodostuu paksu tahna ja mausta tarvittaessa suolalla.
- laita graavilohisiivun päälle pikkusormen pään kokoinen pallo "tillipestoa".
*edit; kokeilin tätä ja safka toimii loistavasti. Kuvassa kyytipoikana perunagratiini.
Sitten valokeilaan harppoivat alkupalat. Itse valitsin Gruyerellä gratinoidun sipulikeiton. Annos oli hyvä ja täytti odotukset, oli mukavaa ottaa hyvää keittoa etenkin kun kotvasta aiemmin seisoin vielä rapeassa pakkasessa ja tuulessa. Mutta. Taas annoksesta jäi puuttumaan se korkein huippu joka nostaisi keiton keskitason yläpuolelle. Huippuluokan keitosta esimerkkinä mainittakoon paremman puoliskoni valmistama Gruyere gratinoitu sipulikeitto. Vaimoni valmistamassa versiossa on jokin ainesosa tai menetelmää, joka poikkeaa nyt nauttimastani annoksesta ja joka tekee vaimoni keitosta aivan huippuluokan annoksen.
Perusohje Gruyere-sipulikeittoon
(vaimoni resepti jääköön tässä blogissa kertomatta...)
5 sipulia
3 rkl voita
1,2 l kasvislientä (esim liemikuutio+vesi combo)
1/3 tl timjami
pippuria
4 palaa laadukasta vaaleaa leipää
3-4 dl Gruyere juustoa
- Kuori sipulit, viipaloi ja kuullota ne voissa kattilassa
-SIPULI EI SAA RUSKISTUA-
- Lisää kasvisliemi ja suola, mausta pippurilla ja timjamilla ja hauduta kannen alla 25 minuuttia
- Raasta Gruyere karkeaksi raasteeksi ja paahda leipäpalat
- Annostele keitto uuninkestäviin tarjoiluastioihin, laita keiton päälle paahdettu leipäviipale ja juustoa
- Gratinoi 250'C:ssä vajaat kymmenen minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja ruskistunut hieman.
Pääruoan kohdalla taistelin hieman parin vaihtoehdon välillä, mutta päädyin pelaamaan varman päälle ja valitsin Pippuripihvin konjakki-kermakastikkeella. Annos oli maukas, joskin liha oli kypsää vaikka tilasin mediumina. Itseäni asia ei tosin haitannut niin paljoa että olisin viitsinyt asiasta mainita. Mukana seurannut papu-pekoni höystö oli erinomaista ja etenkin papujen suutuntuma oli kerrankin lähes täydellisen napsahtava. Jälleen hyvä annos mutta ei aivan huippuluokkaa.
Jälkiruoaksi valitsin kaardemummajäätelön ja espresson. Normaalisti pidän raikkaammista ja kevyemmistä sorbetti- tyyppisistä gelatoista, mutta tämä kaardemummajäätelö oli erinomaista. Vaikka jäätelö ei ollutkaan aivan Firenzen Vivolin veroista (huom. jo pelkkä Gelateria Vivoli tekee muuten Firenzestä käymisen arvoisen!), oli se ehdottomasti yksi parhaita joita olen Suomessa maistanut. Ehkäpä ainoastaan Tampereen Jäätelötehtaan sitruuna jäätelö menee hieman edelle, joskin tässä tarvitaan maalikameraa.
Mitä palveluun tulee, se oli suht nopeaa ja hyvää. Lukuunottamatta sitä että yksi tarjoilija "hauskasti" korotti ääntään ja ilmoitti "Ruoalla ei saa leikkiä, don't play with food", kun vaihdoin annoksia vieressä istuvan kollegan kanssa. Tästä meinasin hieman hikeentyä, olisi #"#¤£@£ta tarjoillut oikeat lautaset niille ketkä ne tilasivat! Noh, itseasiassa palvelu saa tästä huolimatta (ja osittain juuri sen takia) kaksipeukkua ylöspäin, tämä tapaus ainakin jäi mieleen, jos ruoka ei sinänsä niin jäänytkään. Tarjoilijalla pitääkin olla hieman auktoriteettia.
Summa summarum, Tiiliholvissa illallistaminen oli taas kerran hyvä kokemus, muttei erinomainen tai erityisen mieleenpainuva. Herää hämmentävä kysymys; Saako näin hyvään kokemukseen olla näin pettynyt?
Ai niin, juomapuoli! Itse olin chaufförin ominaisuudessa ja pitkälti vissyvesilinjalla, mutta muu seurue kyllä nautti alkomahoolia. Tähän pitäisi kirjoittaa pätkä historiastani wine&spiritsin parissa (siitä ehkä joskus toiste lisää), mutta sen sijaan totean että juomana oli punainen Côtes du Rhône, joka istui erinomaisesti pääruoalle.
* edit: muusta tekstistä poiketen; kokeillessa yllämainittuja reseptejä; valitsin sipulikeitolle ja Suomisashimille sekä perunagratiinille Sepp Moserin erinomaisen Muskat Ottonel 2003:n. Viinin raikas makeus ja hapokkuus sopivat vielä tääsäkin iässä molemmille annoksille.
Lauantai on viikon paras päivä. Usein aloitan jo torstain nurkilla suunnittelemaan Lauantain (ja myös sunnuntain) ruokia. Tänään vuoroon pääsee Aasialaisvaikutteinen ruoka.
Aasialainen ruoka ei välttämättä kuulu suuriin suosikkeihini, mutta muuttamalla reseptejä itselleni sopiviksi; tai keksimällä itse Aasialaisvaikutteisia reseptejä; olen muutaman kerran onnistunut raapimaan kasaan sangen kelvollista apetta. Aasialaisessa keittiössä pidän vähiten ruoka-aineiden tekstuurista ja koostumuksesta, suutuntumasta.
Pehmeät ja etenkin joustavat ruoka-aineet aiheuttavat lähinnä kylmänväreitä vaikka ominaisuus usein kertoo hedelmäisyydestä ja mehukkuudesta. Myös Aasialaisessa keittiössä usein tukahduttavan suuri eri raaka-aineiden lukumäärä ei miellytä itseäni. En etsi ruoasta välttämättä harmoniaa ja viiden perusmaun ehdotonta tasapainoa, ennemminkin robustia mutta selkeää voimaa. Ruoan jokin ominaisuus saa mielummin dominoida annosta kunhan annos on yksinkertainen. Mielestäni yksi proteiini ja kaksi-kolme kasviraaka-ainetta riittää takaamaan ruoan yksinkertaisuuden ja hyvät perusmaut.
Omaan makuuni on ennemminkin napakampi koostumus ja konsentroituneempi kastike/liemi ja selkeät voimakkaat maut. Vierastan hieman imeliä makuja ja olen kallellaan enemmän suolaisempaan suuntaan. Suolaa on silloin sopivasti kun sitä on hieman liikaa.
Tänään teen sahramiriisiä, jolle löytyy kymmeniä eri versioita ympäri Intiaa. Oma versioni on hyvin pelkistetty mytta mielestäni maukas. Pelkistetyn riisin lisäkkeeksi sopii hedelmäinen porsas-curry ja juomaksi lassi. Jälkkäriksi paistettuja ananaskiekkoja ja vaniljajäätelöä. Tämä satsi riittää joko yhdelle viikonlopuksi tai 4 hengelle illaksi.
Sahramiriisi
(Valmistusaika 25 min)
1 kpl sipuli
2 rkl voita
2 dl riisiä
5 dl liha- tai kasvislientä
0,25 g sahramia
1. Sulata voi kasarissa, pilko sipuli ja lisää kuumaan kasariin voin kanssa.
2. Kun sipuli on pehmennyt kasarissa, lisää mukaan riisi ja kuullota kunnes sipuli on läpikuultavaa.
3. Lisää sahrami, sekoita nopeasti ja lisää sitten liha/kasvisliemi.
4. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla kunnes neste on imeytynyt riisiin.
Hedelmäinen peruscurry
(Valmistusaika 70 min)
1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
pikkusormen pään kokoinen pala (tai vastaava määrä jauhetta) inkivääriä
1 tl korianteria (tai 4-5 korianterin marjaa)
reilu ½ tl kurkumaa
reilu ½ tl jeeraa (juustokumina)
reilu ½ tl garam masalaa (tai "curry" maustetta)
1 tl paprikajauhetta (tai tulisempaa, oman maun mukaan)
1 dl paseetattua tomaattia
pikkupurkki tomaattipyrettä
sokeria
öljyä/voita
vettä
suola
3 dl kookosmaitoa
Iso ananasrengas
(halutessa chiliä maun mukaan, esim kuivattuja halkaistuja chilejä (näitä kasvatan itse, samoin kuin yrtit, tähän palataan varmasti vielä useaan otteeseen...)
puoli kiloa possun suikalelihaa
1. Paista suikaleliha pikaisesti pannulla ja laita se sivuun odottamaan.
2. Kuumenna loraus öljyä/voita (n. 4 rkl) pannulla, lisää pilkotut sipulit ja paista keskilämmöllä kunnes sipulia alkaa ruskistumaan (älä kuitenkaan anna ruskistua).
3. Lisää silputtu valkosipuli ja inkivääri ja paista noin 1 min.
4. Lisää kurkuma, jeera, garam masala, paprika ja murskatut korianterin marjat ja paista vajaan minuutin ajan.
MUISTA SEKOITTAA KOKO AJAN ETTEI MIKÄÄN PALA.
5. Lisää 2,5 dl vettä ja keitä 10 minuuttia
6. Lisää paseerattu tomaatti ja pyre ja ripaus sokeria, lisää chilit ja hauduta muutama minuutti. Jos käytät kuivattuja chilejä jätä ne kokonaisiksi, jos tuoreita niin pilko hienoksi silpuksi.
7. Lisää kookosmaito ja lihat ja hauduta keskilämmöllä. Käytännössä kai parikymmentä minuuttia riittäisi, mutta mitä kauemmin hauduttelee (itse haudutan noin tunnin, riippuu vähän kuinka paksua curryä haluan), sitä parempaa tästä tulee. Muista sekoittaa silloin tällöin.
8. Pilko ananasrengas kastikkeen sekaan ennen tarjoilua isohkoiksi palasiksi ja anna hautua pari minuuttia.
Jos käytit kuivattuja chilejä, poista ne kastikkeesta ennen tarjoilua.
Jos haluat hifistellä niin hae kylkeen vielä Naanleipää.
Lassi (simppeli)
(Valmistusaika 47 sekuntia)
1/3 lasia mehua (tässä tapauksessa verigreippi)
2/3 maustamatonta jogurttia
2 jääpalaa
sekoita aineet
Paistettu Ananas
(Valmistusaika 10 minuuttia)
Ananas
2 rkl fariinisokeri
2 rkl voi
Vaniljajäätelöä
1. leikkaa ananaksesta kiekot
2. Sulata voi paistinpannulla
3. lisää fariinisokeri pannulle ja sekoita
4. lisää ananaskiekot pannulle ja paista pikaisesti
5. Laita lautaselle ja kuuman ananaksen päälle pieni pallo vaniljajäätelöä.
Tämä voi vaikuttaa pitkälle ja monimutkaiselle aterialle, mutta ei todellakaan ole sitä. Jos minä selviän siitä niin varmasti selviät sinäkin. Ensin kannattaa aloittaa pilkkomalla ainekset sopiviksi ja ottamalla kaikki mausteet/aineet esille. Curry kannattaa aloittaa ensin, sitten riisi. Syötyäsi pääruoan voit pitää pikku breikin tai alkaa tekemään jälkkäriä. Aikaa koko aterian valmistamiseen menee pulska tunti - tunti ja vartti, joka sisältää valmistelut.
Niin joo, meinasi unohtua, lopuksi AINA pieni kupillinen mustaa kahvia/espressoa ja reilu fingerpori hyvää rommia.
Vakuumihyllystä vakuumia sika-nautaa. Samassa tutussa ja turvallisessa pakkauksessa samaa tavaraa päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.
Muttei vuosikymmenestä toiseen.
Vielä ei-niin-kovin-kauaa-sitten joka kylästä löytyi idyllisiä pikkukauppoja joissa myytiin lähiruokaa. Ostokset siirtyivät kassaneidille rosterisella "karusellilla" koska liukuhihnateknologia odotti vielä keksimistään, ja josta ostokset pakattiin vaaleanpunaisiin Valintatalon ostoskasseihin. Aplari-Trippikin oli vielä pyramidi-tetrassa ja ketsuppi eksoottista.
Mutta ennen kuin päästiin kassalle, kauppaa oli mahdotonta kiertää kulkematta lihatiskin ohi. Eräs varhaisimpia muistikuviani on kun katselin lihatiskillä eri värisiä ja muotoisia lihanpaloja, erilaisia kinkkuja ja makkaroita. Tiskin takana muistan nähneeni lihanuijan, rosterisen vaa'an, vannesahan ja "meetvurstisirkkelin", lisäksi lihamestarilla oli omituinen korkea hattu(?).
Nyt en edes muista koska olisin viimeksi edes nähnyt lihatiskin. Vain hyllymetrikaupalla muovipaketteja, vakuumipaketteja, suojakaasupaketteja ja niin edelleen. Samalla kun ostamisesta on tehty nopeaa ja kivutonta, myös ruoasta on tullut osittain hajutonta ja mautonta. Ruoasta on kadonnut osa sen sielua. Lapsuuden muistoja on vaikea repiä vakuumipaketista ja viivakoodista.
Onneksi viimeaikoina on ilmaantunut pien- ja tilateurastamoja järjettömänkokoisten lihatehtaiden rinnalle. Näistä pienistä liikkeistä voi kysellä inhimilliseen hintaan erinomaisen laadukkaita tuotteita ja lähiruokaa maukkaimmillaan.
Vähän kuin olisi käännetty kelloa vuosikymmen taaksepäin ja palattu pienenmatkaa takaisinpäin arkaaisille juurille. Olisiko tässä uudemman startin paikka ja muuttaa kurssia tähän lähtöön piirun verran eettisempään suuntaan? Vaaditaanko parempaa vastinetta rahoillemme sen sijaan että haluamme selvitä nopeasti?
Tukemalla lähiruokaa ja eettisempää lihantuotantoa voidaan yrittää muutosta, asia on nyt omissa käsissä.
