20.6.2010

Mascarponevaahtoa ja sitrusmarinoituja mansikoita

Tässäpä taas mukava ja kesäinen jälkiruoka.

Mascarponevaahtoa ja sitrusmarinoituja mansikoita1 dl vettä
1 dl sokeria
6 cl Triple sec (tai muu sitruslikööri)
½ l Tuoreita mansikoita

- Kuumenna vesi kattilassa tai vedenkeittimellä, kaada kuuma vesi astiaan ja lisää sokeri.
- Kun vesi on jäähtynyt 2 min, lisää likööri ja neljään osaan pilkotut mansikat.
- Jäähdytä ja laita jääkaappiin marinoitumaan tunniksi

1 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ purkkia mascarponea (150 g)

- Kaada kerma kulhoon ja sekoita vatkaimella 20 sekuntia.
- Lisää sokerit ja mascarpone
- Sekoita kunnes mascarponevaahto on kovahkoa

- Lisää mansikoita ja mascarponea lasiin vuorotellen.

19.6.2010

Makkaramestari 2010

Kesäretki! Tänään oli edessä ex-tempore kesäretki Tammelan Makkaramarkkinoille, ja tutustumaan kesän makkarauutuuksiin sekä Makkaramestari 2010 kandidaatteihin. Vaikka kilpailu oli tasainen, selkeitä erojakin oli huomattavissa parhaiden ja keskikastin (saati sitten keskikastin alapuolisten) makkaroiden välillä ja paras osio kyllä erottui selkeästi massasta.

Alla muutamia muistiinpanoja päivän maisteluista, tämän mukaan siis mittumaarina:

Lihamiehen Tuhti Pippurigrillis
Heinäkepin kanssa suosikkini. Lihaisa ja kiinteä koostumus, vahva pippuri, hyvin maustettu ja mukavan rasvainen, erittäin pitkämakuinen makkara. Muistuttaa hieman Krakovanmakkaraa. Lihapitoisuus 83%

Lihamiehen Tuhti Valkosipuligrillis
Lihaisa koostumus, ehkä hieman pehmeämpi massa kuin Pippurigrilliksessä. Valkosipuli mukavassa suhteessa muihin mausteisiin. Erinomainen ja pitkämakuinen makkara. Kuten Pippurigrillis, muistuttaa Krakovanmakkaraa.

Heinäkeppi, Veljekset Mattila
Pippurigrilliksen kanssa suosikkini. Sopivasti rasvaa ja suolaa, erinomaisen robustisti maustettu karkeahko ja lihaisa makkara. Erittäin hyvän näköinen! Lihapitoisuus 77%

Chorizo, Veljekset Mattila
Mausteinen ja lihaisa grillimakkara. Sopivasti rasvaa, suola myös hyvin balanssissa.Mielestäni tätä ei kannattaisi silti myydä Chorizon nimellä vaikka mausteinen makkara onkin. Hyvä silti. Lihapitoisuus 84%

Härkätien Grillimakkara, Makuliha
Napakka ja kiinteä koostumus. Erittäin lihaisa ja melko hyvin maustettu, joskin hieman suolaton ja rasvaa saisi olla hieman enemmän. Makkaramassa porsaasta johon sekoitettu savustettua naudanlihaa selkeinä paloina. Yksi suosikeitani, joskin Makulihan Kuuma Kurvi on hieman parempi. Lihapitoisuus 84 %

Hirvimakkara, Kylmänen Food
Pehmeämassainen makkara. Vaikuttaa liiaksi perus-Campingille grillattuna omassa suussani. Toimisi varmasti erittäin hyvin höyrymakkarana. Jotenkin puuttuu mausteita, rasvaa ja suolaa. Lihapitoisuus ? (Hirvi 47%, possu ?)

Premium Bratwurst, Herkkujaloste Culinary Solutions
Bratwurst. Enpä oikein tiedä...maistamani makkara oli karkeaa massaa (mutta samaan aikaan omituisen pehmeä), ja joka oli liian miedosti maustettu ollakseen sellainen bratwurst johon olen tottunut. Lihapitoisuus 82 %.

Juustotuhti, Kivikylän kotipalvaamo
Ehkä paras juustomakkara mihin olen törmännyt. Mukavan lihaisa koostumus, kuten aiemmin maistamallani Huiluntuhdilla , ehkä hieman kiinteämpi. Makkara on sopivan rasvainen ja suola on hyvin tasapainossa, juustona savujuusto. Lihapitoisuus 87%

Toiseen kertaan maistetut:
Pajuniemen Pajugrilli, aiemmat tasting notet pitävät paikkansa.
Kivikylän Kotipalvaamo Huiluntuhti, aiemmat tasting notet pitävät paikkansa.


Salamit (Hollantilainen juustokauppias josta kerroin aiemmin, on näemmä ottanut valikoimiin salamit):

Hollantilainen OlutmedwurstParas medwursteista. Selkeitä maltaan ja oluen aromeita, pippurinen, lihaisa ja vähärasvainen (siis, niin vähärasvainen kuin salamit nyt ovat...)

Hollantilainen Italialaistyyppinenmedwurst
Mausteinen, tyypillinen italialainen salami. Ei kovin tulinen, mutta mausteinen, melko rasvainen.

Hollantilainen Valkosipulimedwurst
Tymäkkä valkosipuli! Melkorasvainen ja erittäin pitkä maku. Myös suolainen.

Hollantilainen Chilipippurimedwurst
Selkeästi oikeaa chiliä. Pehmeä, rasvainen ja suolainen, muistuttaa paljon Espanjalaista picante chorizoa .

Hollantilainen Maustamatonmedwurst
Suolainen, mieto ja rasvainen, perus-metukka.

Hollantilainen Pippurimedwurst
Erittäin kova ja vähärasvainen. Mukana sitkeitä lihanpaloja.



Niin joo, entä mitä mieltä tuomaristo ja muu yleisö oli tuotteista? Mistä tuli 2010 Makkaramestari? Katso täältä.

17.6.2010

Jalkapallo menu

Loistava idea!

Näin fudis-skabojen aikaan on hyvä laajentaa jalkapalloa myös köökin puolelle ja tehdä sellaista safkaa joka viistää jotain kentällä olevaa maata. Esimerkiksi:

Perjantai 11.6. Etelä-Afrikka - Meksiko,
Tortillat
Lauantai 12.6. Englanti – USA,
English Breakfast
Sunnuntai 13.6. Saksa - Australia,
Wursteja
Maanantai 14.6. Italia – Paraguay,
Bolognese
Tiistai 15.6. Norsunluurannikko - Portugali,
Portviiniä
Keskiviikko 16.6. Espanja – Sveitsi,
Tapakset
Torstai 17.6. Ranska - Meksiko,
Tacot
Ja niin edelleen

Perjantai 18.6. Saksa - Serbia,
Esim. Saksalaisia oluitaLauantai 19.6. Kamerun - Tanska,
Esim. Tanskalainen Smørrebord


Kaikessa yksinkertaisuudessaan voi vaikka ottaa ruoan kanssa viiniä joka kuitenkin esimerkiksi Chilestä tai syödä vaikka Brasilialaista pihvilihaa, tapoja toteuttaa tämä on lähes rajattomasti.

Mikseiköhän missäään ravintolassa ole päivän jalkapallomenua, tämähän olisi juurikin "gastropub" henkistä?

Jatkossahan lohkovaiheen ohjelma on:

Sunnuntai 20.6.

Slovakia - Paraguay
Italia - Uusi-Seelanti
Brasilia - Norsunluurannikko

Maanantai 21.6.
Portugali - Pohjois-Korea
Chile - Sveitsi
Espanja - Honduras

Tiistai 22.6.
Meksiko - Uruguay
Ranska - Etelä-Afrikka
Nigeria - Etelä-Korea
Kreikka - Argentiina

Keskiviikko 23.6.
Slovenia - Englanti
USA - Algeria
Ghana - Saksa
Australia - Serbia

Torstai 24.6.
Slovakia - Italia
Paraguay - Uusi-Seelanti
Tanska - Japani
Kamerun - Hollanti

Perjantai 25.6.
Portugali - Brasilia
Pohjois-Korea - Norsunluurannikko
Chile - Espanja
Sveitsi - Honduras

15.6.2010

Italian job - Bolognan kastike, pitkä versio

Håplaa.

Ehkä suurin miinus ruoanlaittotaidoissani on Titanicin mentävä aukko kastikkeiden kohdalla. Lähinnä peruskastikkeet on räpylässä, ruskeakastike, punaviinikastike ja bechamel ja pari pastakastiketta. Ylivoimaisesti paras kastikkeistani on Bolognese jonka valmistus ei ole mitään rakettitiedettä, mutta kunnollinen valmistaminen vaatii hieman pitkäjänteisyyttä ja malttia.

Kuten sanoin, Bolognese on helppo tehdä ja parhaan lopputuloksen saamiseen kuluu aikaa. Bolognese on parhaimmillaan vasta noin 3-4 tunnin keittämisen jälkeen. Kastiketta voi toki syödä aikaisemminkin, mutta kastikkeen rakenne muuttuu vasta 2,5-3 tunnin haarukassa sopivaksi. Lopputulos on ehdottomasti odottamisen arvoinen.

Bolognese
2 porkkanaa (tai 1 iso)
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
50 g Voita
400g naudan jauhelihaa
2 siivua pekonia
Purkki hyvää tomaattimurskaa (Polpa)
1,5 dl punaviiniä
5 dl lihalientä
3 kynttä valkosipulia
1 tl jauhettua muskottia
1 tl sellerisuolaa/suolaa (tai maun mukaan)
1 tl mustapippuria (tai maun mukaan)
1 rkl oregano (jos haluat)

- Tee lihaliemi
- Laita 25 g voita sulamaan kasariin
- Pilko porkkanat, kesäkurpitsa ja sipuli max. puolen sentin kuutioksi
- Kuullota kasviksia hetki (3-4 min) kasarissa ja kaada hetkeksi toiseen astiaan
- Lisää 25 g voita kasariin ja ruskista siinä jauheliha. Kun väri on vaihtunut, lisää sekaan hieman kuullotetut kasvikset, murskattu valkosipuli sekä pekoni ja hauduta keskilämmöllä kannen alla hetki (3-4 min).
- Lisää sekaan muskotti, sellerisuola/suola ja mustapippuri ja sekoita
- Kaada kasariin lihaliemi, punaviini ja tomaattimurska ja sekoita
- Keitä kannen alla hiljalleen 2 tuntia (muista sekoittaa silloin tällöin), lisää sekaan oregano ja keitä ilman kantta tunti (kunnes kastikkeen koostumus muuttuu ja kastike sakeutuu). Jos kastike kuivuu liikaa lisää sekaan lihalientä. Poista pekonin siivut ennen tarjoilua.

Kastikkeeseen kannattaa käyttää laadukasta tomaattimurskaa, parhaaksi olen todennut S-marketissa myytävän Muttin Polpa säilykemurskan. Bologneseen kuuluisi myös kananmaksaa, mutta koska itse olen allerginen kanalle ja muille linturuoille, sitä ei versiooni kuulu ja jätänkin sen joko pois kokonaan tai korvaan parilla ruokalusikallisella maksamakkaraa jonka sekoitan jauhelihan sekaan.

Alkupalaksi toimii mainiosti vaikka pieni Bruscetta; yksinkertaisuudessaan paahtoleipä jonka karkeaan paahdettuun pintaan hierotaan hieman valkosipulin kynttä, päälle kaadetaan hieman oliiviöljyä ja ripaus suolaa.

Olen aina luullut että Bolognalainen tarjoillaan oletuksena spagetin kera, mutta alunperin se onkin tarjottu Tagliatellen kanssa. Itse valitsin kuitenkin tälläkertaa pinaatti fettucinen. Mukaan annokseen vielä parmesaania ja hyvää patonkia pari palaa, joilla voi kaapia lautasen. Juomaksi suosittelen vaikka jotain raikasta Sangiovesea.

Ja jälkkäriksi fingerpori sitä Limoncelloa...

10.6.2010

Makkara-ranking

E D I T :
Juuri kun oli kirjoittanut tämän, törmäsin pörssikärkeen, joka on lisättävä listalle:
1. Pajuniemen Pajugrilli (Citymarket)
Erinomaisesti maustettu makkara. Pitkähkö tulisuus ja pippurin maut seuraavat juuri sopivan napakkaa koostumusta. Rasva ja suola todella hyvin tasapainossa. Loistava sekä paistettuna että grillaukseen. Lihapitoisuus 83%.
Kesäkuun katsaus makkarapörssiin:

1. Makulihan Kuuma Kurvi (S-market)

Erinomainen grillimakkara, ehdottomasti tämän kesän suosikkini, kiinteän lihaisa ja mukavan pippurinen ja mausteinen. Erinomainen koostumus jossa juuri sopivasti rasvaa ja suolaa. Erinomaisen maukas. Lihapitoisuus 91%.


2. Gebirgsjäger Krakovanmakkara (Lidl)

Loistava Krakovanmakkara. Kiinteä, lihainen suutuntuma, vähärasvainen ja mukavan mausteinen. Toimii erityisen hyvin sekä pataruoissa että grillattuna. Lihapitoisuus 91%.

3. Kivikylän Kotipalvaamo Huiluntuhti (LihaVille)

Lihaisa, mausteinen ja voimakkaan savuinen grillimakkara. Kiinteähkö suutuntuma, mukavan suolainen. Lihapitoisuus 87 %


4.Tapolan Tulikeppi (S-Market)

Sopivan kiinteä ja mukavan mausteinen nakki, sopii hyvin erityisesti hodariin tai grillattuna. Mukava suola, ei kovin rasvainen. Lihapitoisuus 73 %.


4. Maalaisserkun Lampurin Makkara (K-Market)

Hieman Krakovanmakkaran tyyppinen maukas kiinteä grillimakkara. Hyvä grillissä, lampaan oma aromi tulee mukavasti esille. Lihapitoisuus.


5. Chef Wotkin's Sörkan Grilleri (S-Market)

Melko rasvainen, konstailematon perusmakkara, hyvä paistettuna ja miksei grillissäkin. Mieto ja vähämausteinen. Lihapitoisuus 73%

7.6.2010

Matkalla hyvän maun perässä - Toscanini, Casa Largo, Satkar

Olipa mukava seikkailu hyvän ruoan merkeissä viikonloppuna. Siitä siis muutama sana.

Ravintola SatkarVaimoni on muutamaan otteeseen hakenut Tampereen Katmandusta Nepalilaista ruokaa ja olen hieman sivusta seurannut (tai oikeastaan haistellut) ruoasta nousevia mahtavia tuoksuja ja päätin että Nepalilaista safkaa pitää joskus kokeilla. Ja tässähän eteen tuli sangen hyvä vaihtoehto.

Vaikka Satkar saattaa ulospäin vaikuttaa hieman huonolta idealta ja sisälläkin on kovin pelkistetty meininki, oli atmösfääri kuitenkin niin autenttisen oloinen kuin se nyt Helsingin keskustassa voi Nepalia muistuttaa.

Ruoaksi tilasin Masala Bhendon, lammasta tulisessa tomaatti-sipulikastikkeessa. Ensimmäiseksi pöytään tuotiin kuitenkin ilmeisesti jonkinlainen parantha-tyyppinen leipä tai..en oikein osaa kuvailla, koostumus muistutti lähinnä lautasen kokoista perunalastua, joskin ohuempi ja maku oli hyvin lähellä riisimuroa. Lisäksi, vaikka itsekin kasvattelen habanerot ja muut tiukemmatkin chilit itse, enkä oikein voi sanoa itseäni eilisen teeren poijaaksi puhuttaessa tulisesta ruoasta, täytyy sanoa että näiden leipien tulisuus oli sangen riittävä (muttei liiallinen). Päätin kuitenkin ottaa Myös Mango-lassin kyytipojaksi, jos pääruoassa olisi kovastikin potkua.

Pääruoka tuli pöytään perinteiseen tyyliin vadilla, jossa yhdessä lokerikossa oli chatani, yhdessä Lammas Masala, linssi/papu kastike ja yhdessä basmatiriisi. Lisäksi kylkeen tuli reilu korillinen tandoori-naania.

Pääruoka oli hyvää ja lähes odotuksieni mukaista. Ruoka on lähellä perinteistä Intialaista (tiedän, etelä- ja pohjois-Intialaiset keittiöt eroavat toisistaan kuin yö ja päivä Sarasvatin hiekoilla, tarkoitan nyt ruokaa jota täkäläisistä Intialaista yleensä saa) mutta hieman miedompaa ja maut ovat pehmeämmät. Mukavaa vaihtelua kuitenkin Intialaiselle, tätä pitää kokeilla toistekin. Satkaria voin helposti suositella vaikka lounaspaikaksi.

Ravintola Toscanini
Ennakko-odotukseni ravintolaa kohtaan olivat luottavaiset vaikka kyseessä onkin enemmän tai vähemmän hotellin ravintola (Minulla on ollut ilmeisen turhaan asenne-ongelma hotellien ravintoloita kohtaan). On kuitenkin todettava että olipas mukava asioida ravintolassa joka toimii juuri niinkuin pitääkin ja ruoka jopa ylittää odotukset!

Heti ravintolaan saapuessa huomasimme että ravintolan palvelu pelaa kuin ajatus ja salihenkilökunta on ammattitaitoista. Välittömästi pöytään istuttuamme saimme pöytään vedet, jonka jälkeen henkilökunta tiedusteli ruokalistaa tuodessaan maistuisiko Prosecco heti kättelyssä (ja myi meille lasilliset taidokkaasti, muttei tuputtamalla). Oppikirjaesimerkki kuinka myydään juomia!

Ruoaksi valitsin liha-menun. Ruokaa odotellessa pöytään tuotiin mukava korillinen grissineitä, focacciaa ja maalaisleipää. Juomaksi valitsin koko aterialle läpikantavan Matteo Coreggia Roero Arneis 2008:n


Alkuruoaksi sain siis Vitello Tonnatoa, vasikkaa tonnikala-kapris kastikkeella. Vitello Tonnato oli hyvin tehty, joskin huomasin kastikkeen olevan hieman juoksevampaa kuin mitä odotin. Hauskinta oli muuten huomata kuinka lähellä tätä ruokaa olen ollut omien keitoksieni kanssa, yksi pitkäaikaisia kokkaussuosikeitani on juuri Vitello Tonnato.

Toiseksi alkuruoaksi sain Prosecolla maustettua parsakeittoa ja sipulileipää. Keitto oli erinomaista. Kermainen, koostumukseltaan juuri sopivan juokseva, ja keitossa olleet parsanpalat kypsyydeltään sopivan napakoita. Sipulileipä oli paahdettu tulella hieman liian kuivaksi ja mustaksi ja sitä oli muuhun annokseen nähden hieman liian suuri pala. Loistava keitto kuitenki nosti annoksen parempaan neljännekseen.

Pääruokana vuorossa oli porsaanpotka confit, tryffelipolenta ja punaviinikastike. Tämä(kin) oli nappisuoritus! Normaalisti pyrin jossain määrin välttämään porsaanlihan syömistä, mutta tämä oli ylivoimaisesti paras syömäni confit. Lihan rakenne oli käsittämättömän pehmeä ja punaviinikastikkeessa oli sopivasti "paistinkarstaa". Nostaessa potkaa luusta, liha suorastaan putosi lautaselle luun ympäriltä. Annos kulki liian suolaisen ja täydellisen rajalla, mutta tryffelipolenta tasapainoitti annoksen ja lopputuloksena tämä hipoi täydellisyyttä.

Jälkiruoaksi sain tiramisun. Jälkiruoka oli hyvä, mutta kieltämättä jäi hieman muun annoksen jalkoihin. Muiden annosten taso oli niin korkealla, että tässä olisi vaadittu nappisuoritusta. Tiramisun cantuccinit olivat kuitenkin piirun verran liian pehmeitä.

Digestiiviksi päädyin vielä hörppäämään espresson ja Grappa di Proseccoa. Ideana oli saada pieni cafe corretto, mutta sainkin juomat erikseen, mikäpä tuossa menee se näinkin.

Loistava palvelu ja ennenkaikkea hyvä ruoka nostivat tämän hieman yllättäenkin yhdeksi parhaita ravintolakokemuksiani kautta aikojen.

Ravintola Casa Largo
Pikkunälkään nopeasti, siinäpä se kai lyhykäisyydessään. Mikäpä sen parempaa kuin nauttia lasillinen Raimat Abadiaa ja siinä sivussa hotkaista puolenkymmentä tapasta. Tomaatti-feta salaatti, valkosipulimarinoituja katkarapuja ja friteerattua vuohenjuustoa. Marinoituja oliiveita ja Jamon kinkkua. Ja koko setti hampurilais-aterian hinnalla.

Myös Casa Largo ansaitsee hyvät pisteet, palvelu pelasi nopeasti ja oli asiansa osaavaa, tapaksetkin olivat ihan mukiin meneviä.



Mikä tämän kirjoituksen punainen lanka on? Kerrottavaa riittäisi vaikka kuinka Wanhan Kauppahallin, konditorien, pick-nickin puitteissa, mutta lähinnä pointtina on että matkailu ruoan perässä ei ole sittenkään yhtään pöllömpää. Michelin guidet ja muut vastaavat taitavatkin olla jonkin jäljillä!

Etenkään silloin kun palvelu pelaa ja ruoka on kohdallaan tämä on loistava tapa viettää kulinaarinen pikku loma.