Pistäydyimme Tamperelaisessa Espanjalaisessa ravintolassa Saludissa syömässä kevyitä tapaksia. Pöytämme tilasi sekä kylmiä että lämpimiä tapaksia ja hieman viiniä.
Allekirjoittanut tilasi mm. morcilla-annoksen koska morcilla on yksi suuria herkkujani. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan niinkuin piti.
Jo ulkonäön perusteella huomasin että kyseessä ei ole morcilla vaan viitteet olivat vahvat kotimaan suuntaan ja ensimmäinen suupala vahvistikin kyseessä olevan uudelleenlämmitetty kotimainen (Tapola?) mustamakkara. Huomautin asiasta henkilökunnalle ja jätin annoksen sivuun. Tarjoilija vakuutti aluksi kaikkien raaka-aineiden olevan Espanjasta peräisin, mutta olin asiasta eri mieltä ja tarjoilija lähtikin keittiöön selvittämään asiaa.
Hetken kuluttua luokseni tuli toinen henkilökuntaan kuuluva työntekijä joka istahti pöytään ja meni suoraan asiaan ja kertoi todellakin kyseessä olevan tavallinen mustamakkara, koska alkuperäistä ei ollut saatavilla. Hän kertoi että luonnollisesti annos voidaan kyllä jättää laskulta pois ja pahoitteli asiaa ja mietti asian olevan tavattoman kiusallista ja vertasi asiaa mediassa tällä hetkellä vellovaan hevosenlihakohuun. Samalla hän totesi että tällälailla ei keittiön pitäisi toimia, asiakkaan kyllä pitäisi pystyä luottamaan että tilaamansa ruoka on sitä minä se on myyty. Aivan liikaa konditionaaleja. Samalla kerrottiin että keittiöpäällikkö oli nimenomaan antanut ohjeen toimia tällätavalla.
Elintarvikealalla, kuten kaikki varmaan ovat kuulleet/lukeneet, on menty viimevuosina skandaalista skandaaliin. On myyty kelvotonta/pilaantunutta lihaa värjättynä ja on myyty hevosenlihaa jonain muuna lihana. Kokit eivät vaan enää välitä ruoasta tai ole ylpeitä ammatistaan. Kunhan saadaan halvalla jotain lautaselle mistä joku idiootti (asiakas) maksaa maksimikatteella jotain.
Itse olen linnuille äärimmäisen allerginen (hieman harvinaisempi allergia, mutta meitäkin on), jos saan kanalientä tms lintua "koneeseen", edessä on ambulanssikeikka sairaalaan (miltä varalta kuljetan aina lääkkeitä kanasiepin ensiapuun mukanani). Sangen usein kinkku korvataan kalkkunalla, Suomalaisissa eineksissä, makkaroissa ja nakeissa käytetään usein lintuperäisiä (broilerin teurasjäänteet jne) ainesosia, joten tuoteselosteiden lukeminen on tullut tutuksi. Aina sekään ei riitä, vaan siitä huolimatta että tuoteselosteessa ei mitään lue, edessä on ollut kanasiepit ja lääkepurkille asiaa. 8 tabua tota ja 3 tota ja katsotaan selvitäänkö ilman ambulanssia. Vähän niinkuin lottoa, muttei kovin "kliffaa". Raaka-aineena on siis käytetty jotain mitä ei ole mainittuna tuoteselosteessa.
Ruokakauppojen maine siis on näissä skandaaleissa ryvettynyt pahemman kerran, mutta olen ollut iloinen että ravintoloissa voin luottaa että saan sitä mitä minulle myydään. Hetkinen...eiku...
Taannoinhan oli kebabskandaali. Ja nyt sitten Saludissa tämä. Saludkin on ravintola, jota on pitkään pidetty ihan hyvänä ja on saanut mm arvostettuja plakaatteja ja sertifikaatteja seinälleen.
Rotissöörien plakaati löytyy. Culinary Team Finland. Placa al Mérito Turistico. Eurotoques, Suomen Eurokokit ry. Pirkanmaan keittiömestarit ry.
Toivon todellakin että kyseessä olisi ollut kokin henkilökohtainen lapsus, mutta kun jo kerrottiin että kyseessä oli keittiöpäällikön ohje! Samalla edellämainitut plakaatit vedettiin romukoppaan, niille syljettiin ja naurettiin. Vai kuuluuko näidenkulinarististen yhteisöjen toimintapolitiikkaan toimia kyseisellä tavalla? Eli henkilökuntaa lainatakseni "tälläkertaa mentiin siitä mistä aita on matalin"?
Omasta mielestäni ravintolan maine ei ole ollut aivan niin hyvä kuin mitä sitä pidetään, mutta viimeaikoina taso on kieltämättä noussut mukavasti kuten täälläkin olen useamman kerran maininnut. Ja nyt sitten lensi pelikaani turbiiniin oikein voimalla. Kuinkahan paljon todellisuudessa meille syötetään aineita joista meillä ei ole aavistustakaan? Miten voimme luottaa siihen että meille myyty leike on kyseinen leike eikä jokin halvempi ruhon osa? Onko myyty waguy härkä waguytä? Onko luomu oikeasti luomua vai todellisuudessa vain mainospuhe?
Omasta mielestäni, jos raaka-aineita ei ole saatavilla, annos pitää jättää pois listalta, eikä keksiä jotain muuta tilalle ja myydä se jonain aivan muuna annoksena. Entä tosiaan jos kyseessä olisi ollut jokin allergisoiva ruoka-aine?
Ollessani vuosikymmenen viinibusineksessa, sain seurata aitiopaikalta ravintola-alaa ja ihan tällaista en ole aiemmin kohdannut (en ainakaan tietoisesti). Ymmärrän että keittiöstä silloin tällöin loppuu raaka-aineet, mutta silloin annos pitää vetää pois myynnistä kunnes sitä on taas saatavilla. Joskus keittiössä voi olla pakko soveltaa jotain luovaa, mutta silloinkin asiakkaan pitää tietää asiasta.
Tämä ravintola Saludissassa kokemani on mielestäni asiakasta ja kuluttajaa äärimmäisellä tavalla halventavaa.
Jos mietin kustannuksia, 2 kpl 5 cm pätkää Tamperelaista mustaamakkaraa verrattuna Wagyu-häränlihasta valmistettuun espanjalaiseen versioon jona se minulle yritettiin myydä, kate varmasti on annoksessa kohdallaan? 10cm mustaamakkaraa ja hieman freesattua sipulia. Raaka-aine kustannukset on muutaman sentin! Kun miettii kauanko tuon laittamiseen meni aikaa, ollaan työvoimakustannuksissakin muutamassa kymmenessä sentissä.
Montakohan annosta Tapolan mustaa ehdittiin myydä tuolla hinnalla muille asiakkaille?
***
Edit 21:43
Sain nopean ja asiallisen vastauksen reklamaatiooni ravintolan keittiöpäälliköltä jossa selvitettiin tapahtunut. Tässä kohdassa täytyy todeta reaktion olleen hyvä ja ravintola on pahoillaan tapahtuneesta.
Omalta kohdaltani asia on loppuun käsitelty.
Sinänsä se siis ei ole pointti että tuli Tapolaa morcillan sijaan, hyvää se on Tamperelainenkin, vaan kuluttajan oikeuksista saada sitä mitä tilaa.
VastaaPoistaSalud on viimeaikoina mielestäni parantanut kovasti, mutta pari viime kertaa on taas kääntänyt trendiviivaa alaspäin ja nyt nitkahdus oli kutakuinkin eksponentiaalinen.
Statsien perusteella kirjoitus on hieman eskaloitunut. Inhoan selittelyä, mutta haluan kuitenkin selventää pari juttua.
VastaaPoistaVaikka teksti sai alkunsa ravintolan töppäyksestä, tekstin tarkoitus oli kyseenalaistaa koko elintarviketeollisuuden toimintaa kokonaisuutena, eikä vain osoittaa tiettyä tahoa sormella.
Me kuluttajat olemme osittain itse syypäitä vallitsevaan tilanteeseen. Maksamme palvelumaksuja muttemme uskalla vaatia sitä palvelua joka meille kuuluu ja josta maksamme. Haluamme päästä helpolla ja olemme antautuneet elintarviketeollisuuden vietäväksi. Minne ruoasta maksamamme raha kumuloituu, ei ainakaan tuottajille tai kauppiaille vaan ruokakaupan keskusliikkeille. Jotta saadaan rakennettua enemmän toistensa identtisiä kopioita olevia keltaisia pallomerikauppakahvibensa-asemia, joista saa kaikki kätevästi ja helposti vakuumiin pakattuna. Tai yhden pysähdyksen taktiikalla. Valmiiksi sillä oranssilla liejulla marinoiduista possun vakuumifileistä 98 oktaanin bensaan ja pyykkipoikiin (jaa, tuulilasinpyyhkijöitä ja sulakkeita ei taida näiltä huoltiksilta saada. Kumkvatteja kylläkin.). Pitäisikö ihan oikeasti yrittää saada muutos aikaiseksi? Sen sijaan että luomua ja pikkupuoteja pidetään jossain määrin elitistisenä puuhasteluna jos vaikka alkaisimme käyttämään niitä, jopa ihan tavalliset kuluttajat.
Mieleeni tulee taannoinen matkani Sloveniaan josta kirjoitin:
"Minulla oli isäntämme kanssa mielenkiintoinen keskustelu ruokakulttuureista. Kaveri alkoi mm. kertomaan kertomaan kuinka Sloveniassa on noussut uusi buumi jota lama ei ole selättänyt (siellä itseasiassa on tosi huono taloustilanne tällä hetkellä).
Sloveniassa on syntynyt liike jonka mukaan paikalliset boikotoivat muualta tulleita tuotteita, ja huononakin aikana maksavat tuplahintaa omassa maassa kasvatetusta ruoastaan, ja ostavat green marketeilta safkansa ja lihat pikkupuodeista ja suoraan tiloilta. Laatu ja halu tukea paikallista tuotantoa on syrjäyttänyt hinnan.
Siinä missä perus tomaatit (espanjalaiset) maksavat kaupassa 0,80€/kg, torilla joutuu kotimaisista maksamaan 2,00€, mutta kuitenkin sitä kotimaista suositaan. Tuo hintaero on siellä aika suuri kun ottaa huomioon tulotason. Sama koskee appelsiineja ja muita hedelmiä, vaikka muualla kasvatetut ovat kauniimpia, on tämkäläiset rumia, mutta tuoreita, luomuja ja kerrassaan herkullisia."
Slovenialaiset ihmiset kuluttajina siis vaativat oman kulinaarisen identiteettinsä säilyttämistä. Edellä mainittu liike johti siihen että kauppoihin pikkuhiljaa tuli niitä paikallisia vaihtoehtoja ja ulkomaalaisten elintarvikkeiden määrä väheni äkisti koska kukaan ei enää ostanut niitä, vaikka hieman edullisempia olivatkin. Tämä puolestaan johti paikallisten elintarvikkeiden hinnan laskuun. Ja pointtina siis ei ollut hinta tai pelkkä kotimaisen elintarviketeollisuuden vaaliminen, vaan kuluttajien halu vaatia laatua.
Tahtoisin tässävaiheessa myös palata ihan ensimmäiseen tekstiini muutaman kymmenen tuhannen kävijän taa, vuoteen 2010 jossa kerron koko tämän blogin pitämisen motiiveista:
"5.2.2010
VastaaPoistaAlkusanat
Vakuumihyllystä vakuumia sika-nautaa. Samassa tutussa ja turvallisessa pakkauksessa samaa tavaraa päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.
Muttei vuosikymmenestä toiseen.
Vielä ei-niin-kovin-kauaa-sitten joka kylästä löytyi idyllisiä pikkukauppoja joissa myytiin lähiruokaa. Ostokset siirtyivät kassaneidille rosterisella "karusellilla" koska liukuhihnateknologia odotti vielä keksimistään, ja josta ostokset pakattiin vaaleanpunaisiin Valintatalon ostoskasseihin. Aplari-Trippikin oli vielä pyramidi-tetrassa ja ketsuppi eksoottista.
Mutta ennen kuin päästiin kassalle, kauppaa oli mahdotonta kiertää kulkematta lihatiskin ohi. Eräs varhaisimpia muistikuviani on kun katselin lihatiskillä eri värisiä ja muotoisia lihanpaloja, erilaisia kinkkuja ja makkaroita. Tiskin takana muistan nähneeni lihanuijan, rosterisen vaa'an, vannesahan ja "meetvurstisirkkelin", lisäksi lihamestarilla oli omituinen korkea hattu(?).
Nyt en edes muista koska olisin viimeksi edes nähnyt lihatiskin. Vain hyllymetrikaupalla muovipaketteja, vakuumipaketteja, suojakaasupaketteja ja niin edelleen. Samalla kun ostamisesta on tehty nopeaa ja kivutonta, myös ruoasta on tullut osittain hajutonta ja mautonta. Ruoasta on kadonnut osa sen sielua. Lapsuuden muistoja on vaikea repiä vakuumipaketista ja viivakoodista.
Onneksi viimeaikoina on ilmaantunut pien- ja tilateurastamoja järjettömänkokoisten lihatehtaiden rinnalle. Näistä pienistä liikkeistä voi kysellä inhimilliseen hintaan erinomaisen laadukkaita tuotteita ja lähiruokaa maukkaimmillaan.
Vähän kuin olisi käännetty kelloa vuosikymmen taaksepäin ja palattu pienenmatkaa takaisinpäin arkaaisille juurille. Olisiko tässä uudemman startin paikka ja muuttaa kurssia tähän lähtöön piirun verran eettisempään suuntaan? Vaaditaanko parempaa vastinetta rahoillemme sen sijaan että haluamme selvitä nopeasti?
Tukemalla lähiruokaa ja eettisempää lihantuotantoa voidaan yrittää muutosta, asia on nyt omissa käsissä."
No huh, olipa erikoista toimintaa ravintolalta...
VastaaPoista