Madrid. Hotellihuoneessa. Aattoilta on jo pimennyt. Palaillessa päivän kaupunkikierrokselta takaisin päin näin transvestiitteja mutten yhtään joulupukkia. Tietyt kaupunginosat vaikuttaa kovinkin Castrolaisille. Ja nyt en viittaa Fideliin tai Rauliin. Raffimmallakin seudulla jengi rauhoittuu vastaanottamaan joulua ja kaikilla on hyvä mieli.
Kävelin Catedral de la Almudenalle tarkoituksena sytyttää kynttilät poistuneiden muistoksi. En sytyttänyt. Kynttilät oli korvattu led-lampuilla jotka syttyivät hetkeksi euron kolikolla. Ehkäpä he tietävät että heitä muistetaan ilman led valojakin. Sytytän sitten kotona oikeat kynttilät enkä jaksa noita Speden Spelejä. Tunnelma oli kyllä harras ja koskettava.
Aamulla otin tuoreita croissanteja ja kahvia. Niillä aamu starttaa perinteisesti näillä nurkilla. Ja mikäs siinä, tuoretta croissantia, tuoretta aplarimehua ja mustaa kahvia on vaikea voittaa. Viereisessä pöydässä istuu tunnettu kotimainen elokuvaohjaaja tunnetun näyttelijäystävättärensä kanssa. Haluavat pöytään tarjoilun.
Ehkä perään seuraa churrot ja ja maitokahvi? Churroja ja juoksevaa suklaata. Jamon Iberico. Chorizo ja Albondigas. Bacalau ja quesos. Viiniä ja olutta. Siinä jouluateria 2012. Churrojen rasva vaan alkaa tökkimään jos niitä syö yli kaksi.
Mercado San Miguel on kanssa asiallinen paikka. Vähän niinkuin kauppahalli, mutta tiskeiltä voi ostaa pinxoja ja tapaksia. Jengi kulkee viinilasi tai olut kädessä standeja ja napsii pikkuherkkuja. Oliiveja kaikin tavoin valmistettuna mitä voi kuvitella. Suklaata ja makeisia. Pähkinöitä ja taateleita. Empanadoja. Jamonia ja makkaroita. Leipiä. Seafoodia. Jne. Alkuun kuvittelin tämän olevan turisteille tehty katiska, mutta illan pimennyttyä paikka olikin tupaten täynnä paikallisia! Mahtava fiilis, vähän niinkuin viinimessuilla, mutta ilman että kaikki maksaa tonnin eikä posse ördää räkä poskella. Outoa ettei kukaan ole lärvit. Suomessa olisi.
Jossain vaiheessa imuroin naamariin tortilla espanyolia ja patatas bravasia joka täällä tarjoillaan stydin tomaatti-paprika soosin kera, kun taas Barcelonassa kylkeen tuli aina aiolia. Muistaakseni. Ja. Albodingasia. Ihan tajuttoman hyvään tomaattisoosiin (todella hyvä lihaliemipohjainen, suolainen ja lihaisa, mutta kevyt) tehtyjä vasikanlihapullia. Alkoi jalat lyömään klappia, niin hyvää se oli!
Käytännössä siis tämä päivä on tullut tankattua melko hyvin, joskin on myös tullut käveltyäkin toistakymmentä kilometriä.
Kävin Palacio Realilla. Juan Carlosilta terveisiä. Ostin kotiin peltipurkillisen picantea savupaprikaa.
Täältä tähän.
Kävelin Catedral de la Almudenalle tarkoituksena sytyttää kynttilät poistuneiden muistoksi. En sytyttänyt. Kynttilät oli korvattu led-lampuilla jotka syttyivät hetkeksi euron kolikolla. Ehkäpä he tietävät että heitä muistetaan ilman led valojakin. Sytytän sitten kotona oikeat kynttilät enkä jaksa noita Speden Spelejä. Tunnelma oli kyllä harras ja koskettava.
Aamulla otin tuoreita croissanteja ja kahvia. Niillä aamu starttaa perinteisesti näillä nurkilla. Ja mikäs siinä, tuoretta croissantia, tuoretta aplarimehua ja mustaa kahvia on vaikea voittaa. Viereisessä pöydässä istuu tunnettu kotimainen elokuvaohjaaja tunnetun näyttelijäystävättärensä kanssa. Haluavat pöytään tarjoilun.
Ehkä perään seuraa churrot ja ja maitokahvi? Churroja ja juoksevaa suklaata. Jamon Iberico. Chorizo ja Albondigas. Bacalau ja quesos. Viiniä ja olutta. Siinä jouluateria 2012. Churrojen rasva vaan alkaa tökkimään jos niitä syö yli kaksi.
Mercado San Miguel on kanssa asiallinen paikka. Vähän niinkuin kauppahalli, mutta tiskeiltä voi ostaa pinxoja ja tapaksia. Jengi kulkee viinilasi tai olut kädessä standeja ja napsii pikkuherkkuja. Oliiveja kaikin tavoin valmistettuna mitä voi kuvitella. Suklaata ja makeisia. Pähkinöitä ja taateleita. Empanadoja. Jamonia ja makkaroita. Leipiä. Seafoodia. Jne. Alkuun kuvittelin tämän olevan turisteille tehty katiska, mutta illan pimennyttyä paikka olikin tupaten täynnä paikallisia! Mahtava fiilis, vähän niinkuin viinimessuilla, mutta ilman että kaikki maksaa tonnin eikä posse ördää räkä poskella. Outoa ettei kukaan ole lärvit. Suomessa olisi.
Jossain vaiheessa imuroin naamariin tortilla espanyolia ja patatas bravasia joka täällä tarjoillaan stydin tomaatti-paprika soosin kera, kun taas Barcelonassa kylkeen tuli aina aiolia. Muistaakseni. Ja. Albodingasia. Ihan tajuttoman hyvään tomaattisoosiin (todella hyvä lihaliemipohjainen, suolainen ja lihaisa, mutta kevyt) tehtyjä vasikanlihapullia. Alkoi jalat lyömään klappia, niin hyvää se oli!
Käytännössä siis tämä päivä on tullut tankattua melko hyvin, joskin on myös tullut käveltyäkin toistakymmentä kilometriä.
Kävin Palacio Realilla. Juan Carlosilta terveisiä. Ostin kotiin peltipurkillisen picantea savupaprikaa.
Täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti