Amerikkaa lautasella 2 - Barbeque heaven

Chicagon suuri kromi-
pähkinä. Tosielämän kalansilmä-
linssi.

Lähes täydellinen päivä, maistoin likimain kaikkea mitä hitaan grillaamisen saralta tulee mieleen.

Aamulla lähdimme liikekortteliin aamisen päälle, jossa jatkoin aamupalaa ottamalla tortilla aamiaisen. Tämä on joku täkäläinen meksikaani ketju, näissä ei ole ihan perus burritoja vaan näissä on oliivia jne, vähän Italialainen klangi. Ei kauhean kaksista, mutta ihan OK, jatkossa pidättäydyn aidoissa Meksikolaispaikoissa. Otin myös pienen kahvin, joka muuten jokapaikassa on ihan julmetun kuumaa ja pienen kahvin koko on 4dl! Iso onkin jotain saavin luokkaa. Käsittämätöntä. Nyt ymmärrän miksi monella vastaantulijalla on Starbucksin tms sumppi take awayna mukana, tämän pienenkin juomiseen (ja jäähtymiseen) menee puoli tuntia...

Katunäkymää. Vanhat rakennukset
ja uudet pilvenpiirtäjät sulassa
sovussa. Tässä kaupungissa on muuten
yllättävän paljon vesiliikennettä,
kaupunkia halkoo joet ja vieressä
on luonnollisesti Michigan-lake.

Päivän kävelyt heitettiin Loopin kaupungin osassa. Viehättävää seutua, etenkin tässä sivussa liikekorttelista on mukavia pikkukahviloita ja kadun yllä kulkeva paikallisjuna tuo mukavaa ja persoonallista tunnelmaa. Nämä on ihan telkkarimaisemia poliisisarjoista.

Lounaaksi löytyi timantti mitä ei osattukaan odottaa, Miller's Pub. Satakunta vuotta samalla paikalla ollut Diner/Pub, jonka nykyiset omistajat (4 Kreikkalaista) olivat ostaneet Milleriltä paikan joskus 50-luvulla. Kaksi vanhoista herroista päivystää ovella ja vastaanottaa ja hyvästelee kaikki asiakkaat henkilökohtaisesti ja osoittaa tarjoilijat jotka meitä palvelee. Näin tämän pitääkin toimia! Paikassa on varmaan parikymmentä työntekijää ja asiakaspaikkojakin on melkoisen mukavasti.

Rouvan leipä Miller'sistä.
Itse söin taivaallista pulled porkia,
sipulirenkaita, ranuja ja melonia
coleslawn kera. Ja paikallista
olutta.

Miller's on mahtava näyteikkuna koko Amerikkalaisuuteen, täällä kun on kansallisuuksia niin paljon joista jokainen on tuonut oman lisänsä Amerikkalaisuuteen ja alkanut sulautua joksikin uudeksi ja/tai säilyttäen oman kulttturi-identiteettinsä samaan aikaan. Sama näkyy hyvin keittiössä. Samalla listalla on samaan aikaan Italialaisen, Kreikkalaisen, Saksalaisen ja vaikka Irlantilaisen keittiön tuotteita jotka ovat muodostaneet joko täysin uuden lajin (dipit, Reuben, pizza jne) tai kulkevat muutenvain rinnakkain menulla.

Miller'sissä otimme eturuoaksi Kreikkalaissävytteisen dippitarjottimen fetajuustoineen päivineen. Pääruoaksi söin taivaallista pulled porkia ja cole slawta.

Ruokajuomana join paikallisen panimon Pale Alea, joka oli ihan huippu sekin. Lapioidessani porsasta naamariin silmäkulma kastui, niin hyvää se oli! Mahtava paikka ja tuli täysin puskista!

Why o' Lord, Why!!!

Näistä Amerikkalaisista oluista on ehdottomasti mainittava, täällähän on hurja olutkulttuuri! Taitaa olla jonkinasteinen trendi. Pienpanimoita hirveä määrä jotka pärjäävät vertailussa Eurooppalaisiin (tai mihin vaan) täysin häpeilemättä. Tuotantomärät voivat olla hyvin pieniä, niitä myydään ehkä vain yhdessä korttelin ravintolassa jossa se valmistetaankin, tai sitten riitävän suuria että sitä myydään koko osavaltiossa. En ole suuri hefen ystävä, mutta tuo Weberin olut oli kyllä sellaista että huh huh! Onneksi tarjoilija vaati maistamaan sitä vaikka olin vähän eri mieltä asiasta aluksi. Saman olutkulttuurin huomasin jo viimekesänä San Franciscossa ja Sonomassa (jossa viini kuitenkin oli pääasiassa). Nyt jo huomaa selkeästi eroja kun vertaa Illinoisn meininkiä edelliseen trippiin Kaliforniaan.

Kaliforniassa kaikki oli luomua, lokaalia ja kasvikset olivat suuressa roolissa. Täällä on selvästi enemmän hiilareita ruoassa ja annoskoot ovat aika rajuja. Täälläkin on jonkun verran lähiruokaa, muttei samallalailla kuin NorCalissa. Kaikki on kuitenkin tuoretta ja suhteellisen laadukasta. Kaupoissa on vähän enemmän vakuumitavaraa muttei Suomen mittakaavassa, kaupoissa on kuitenkin myös ne lihatiskit.

"Protest and Survive"

Tämän jälkeen suuntasimme kohti Millenium parkia, jossa tänään on Chicago spring / Occupy Chicago miekkari. Vastustetaan liike-elämän ylivaltaa ja kannatetaan solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Poliisejakin on paikalla aikahyvin, fillareilla, eivätkä mitenkään provosoivasti. Yllä pyörivä poliisikopteri herättää vähän ihmetystä. No, en nyt kuitenkaan protestoi mitään vastaan vaan suuntaan kromiselle maapähkinälle. Mielenkiintoinen, iso Interaktiivinen taideteos keskellä kaupunkia, tässäkin on jotain hauskaa.

Weber

Illalliselle menimme sitten Weberille. Täältä on Weberin grillit lähteneet ja edelleen ruoka grillataan täällä hiilillä, puolitoistametrisillä Weberin brikettimasiinoilla. Siitä lähtien kun Bourdain kävi täällä eräässä jaksossa, tämä on ollut pyhiinvaelluskohteitteni listalla.

Otimme eteen maa-artisokka-pinaatti dipin, joka vaikuttaa olevan yleinen Amerikkalainen eturuoka, tätä oli Kaliforniassakin joka paikassa. Pääruokana Barbeque spesiaali johon valitsin ribsejä ja naudan briskettiä maissileivän ja slawn kera. Juomaksi Weberillä itsepantua hefeä, vehnäolutta. Mahtava savuinen hiiligrillin maku kaikessa (täällähän itseasiassa astutaan sisälle keittiöön ja nämä yli metriset Weber grillit tekevät kyllä vaikutuksen!). Tällainen on BBQ taivas!

Nautaa ja Sikaa sulassa sovussa.
Ja Slawta vaihteeksi cornbreadin
kera. Makea maissileipä sopii
tähän hyvin.

Sekä Miller'sissä että Weberissä syömäni grilliruoat ovat kyllä kiistatta grillisafkojen top 3. Ja palvelu Weberissä on jotain ainutlaatuista. Asiakaspaikkoja tilavassa ravintolassa on 42, henkilökuntaa pikaisesti laskien kolmisen kymmentä. Kukaan ei tuputtanut mitään, mutta silti kokoajan joku täytti lasia tai teki jotain muuta huomaamattomasti. Henkilökunta ei kertaakaan pitänyt aivoriiheä missään, vaan kaikki kiersivät kokoajan tsekkaamassa pöytiä että kaikki on OK. Kun naapuripöydän asiakkaat lähtivät, siitä kun likaiset astiat olivat pöydässä ja asiakkaat poistuivat kesti alle minuutin että pöytä oli siivottu ja pöytä uudelleen katettu. Jopa penkit pestiin. Sama toistui jatkossa joka ravintolassa. Alan kannattamaan tippikulttuuria jossain määrin. Hyvästä palvelusta maksan mielelläni, ja hyvä tippi toimii mainiona porkkanana henksulle.

Kaupunki kukkii.

Kuten Kalifornian kohdalla totesin, Suomalaiset ravintolakoululaiset pitäisi ehdottomasti lähettää tänne oppiin tai edes näkemään mitä palvelu voi parhaimmilaan olla.

Pakko vielä sanoa näistä Amerikkalaisista oluista, täällähän on hurja olutkulttuuri noiden Budin ja Millerin takana! Taitaa olla jonkinasteinen trendi. Pienpanimoita hirveä määrä jotka pärjäävät vertailussa Eurooppalaisiin (tai mihin vaan) täysin häpeilemättä. Tuotantomärät voivat olla hyvin pieniä, niitä myydään ehkä vain yhdessä korttelin ravintolassa jossa se valmistetaankin, tai sitten riitävän suuria että sitä myydään koko osavaltiossa. En ole suuri hefen ystävä, mutta tuo Weberin olut oli kyllä sellaista että huh huh! Onneksi tarjoilija vaati maistamaan sitä vaikka olin vähän eri mieltä asiasta.