Amerikkaa lautasella 2 - Intiaanit ja Cowboyt

Joki lodgen takana
Springdalessa

Nyt no siis siirrytty Impalalla Nevadasta Arizonan kautta Utahiin, ensimmäinen kansallispuisto, Zion on nähty, samoin myös numero 2, Bryce Canyon.

Kun lähdettiin Impalalla louskuttelemaan, ensimmäinen breikki oli lounas St. Georgessa Arizonassa (saattoi olla Utahin puolella). Lounasmenulla oli all meat calzone, kinkkua, salamia ja pekonia jonka söin. Kyseessä oli ihan hyvin tehty calzone jossa oli mauissa paljon meksikolaisen keittiön vaikutteita, chiliä, tuoreita yrttejä, mm. korianteria ja tomaattia.

Aavikon ylitys oli miellyttävä, mukavan nopeaa interstatea jonka jälkeen most beautiful scenic driven alkua Zioniin. Heti ei saatu lodgea, joten Impala parkkiin ja Zionia kiertämään.

Emerald pools

Tässä on ensimmäinen kosketus mitä on luvassa. Huikeita maisemia Paiute intiaanien mailla. Vuoren rinteeltä solisee alas korkea putous, jonka takaa pääsee railoa pitkin kiipeämään ylös putouksen yläpuolisille lammille. En yhtään ihmettele että mormonilähetystyöntekijät jäivät tänne. Ympäröivien huikeiden vuorten nimet ovat Angels Landing, Altar of Sacrifice jne. Jotenkin selkäpiitäkarmivaa fundamentalismin sävyttämää meininkiä. Mutta kaunista.

Emerald pools

Voisi kuvitella Sin Cityn ja Zionin välimatkan olevan suurempikin kuin muutaman tunnin ajomatka. Siinä missä Vegas pursui erilaisia kemikaaleja, viinaa ja enemmäntaivähemmänalastomia chicksejä, täällä on meininki vähän toinen. "Ulysses, Jesus loves You. Jesus loves all His children." No, kukin taaplaa tavallaan.

Tässä vielä isolla
tiellä. Pystysuoran
rinteen puolessa-
välissä tunnelin
suuaukko.

Zionin kansallispuistosta palattuamme Springdaleen Wildcat Williellä buffalo lihamureketta. Perusruokaa mutta hyvää sellaista. Herkullinen kastike ja hyvin tehty muusi ja täydelliset kasvikset olivat kotoisa ja yksinkertainen pläjäys yhdessä vähärasvaisen puhvelin kassa! Tämä annos on muuten noteerattu klassikkona NY ja LA Timesissä. Täällä saimme ensimmäiset kunnon kontaktit intiaaneihin.

Aamulla kohti Brycea, tiedossa on että huomenna keli muuttuu, noustaan plateaun päälle ja täällä kehotetaan ihmisiä pysymään huomis-illasta alkaen sisätiloissa rajun myrskyrintaman takia. Saapa nähdä kuinka käy.


Ensimmäiset mailit ovat uskomattoman pelottavat (näin korkeanpaikan kammoiselle), kiivetään kapeaa ja jyrkää vuoristotietä mutkitellen max. 10mph. Sitten muutaman mailin tunnelin läpi, ja koko etappi on nousua tuonne reiluun pariin kilometriin. Puristin rattia rystyset valkoisena mutta maisemat ovat huikeat! Tie pistettiinkin jälkeemme poikki.

Huikea Bryce Canyon sunset
pointilta. Harmi etten päässyt 
sään takia yökuvaamaan.
Pystysuoraa pudotusta 155 m.

Plateaulla lämpötila onkin jo laskenut vähän nollan yläpuolelle ja muutamia hiutaleita on jo ilmassa. Ollaan Navajojen mailla. Bryce Canyon on mykistävä. Mittakaavaa en saa mitenkään valokuviin, satojen metrien pystysuoria pudotuksia ja näkymiä kymmeniä maileja eteenpäin, jos nyt keli ei sakene.

Sakeneehan se, mutta silti suunta vie kohti Bryce Canyonin pohjaa. 2555 metrissä, laskeutuminen 152m mutaista/jäistä seinää Navajo loopin pohjalle ja takaisin. Tämä on rajua. Seinä on märkää savea ja liukumisvauhti kohti kuilun reunaa kova.

Lunta tulee jo hieman.
Navajo loopin pohjalle siis
ja samaa reittiä takaisin.
Dead end.

Haikin jälkeen safkaa Navajo-intiaanien ruokalassa. Seisova pöytä. Ei kauhean omaperäistä, niukkaa. Huomiona mainittakoon että jos on afroamerikkalaisilla vähemmän omaisuutta, niin intiaaneilla se vasta niukkaa onkin! Tosi harmi ettei raflassa ole mitään heidän alkuperäistä ruokaansa. Tulee vähän huono omatunto.

Nämä ovat olleet kauneimpia maita mitä olen nähnyt. Jylhää mittakaavaa ei pysty kuvaamaan tai kuvailemaan. Tässä kauneudessa on kuitenkin jotain äärimmäisen raakaa ja jopa väkivaltaista.

Nyt tulee lunta kunnolla ja ihmisiä on käsketty pysymään sisätiloissa, tämä ei ole hyvä homma. Uima-allas on riitteessä, maa jo valkoinen.

Huomenna matka jatkuu puolestaan Anasazien maille Escalanten kautta Torreyyn ja Capitol Reefin luonnonpuistoon, jossa muuten oli hetki sitten 5 richterin maanjäristys. Yrittääköhän kosmos nyt sanoa jotain?