Baskimaalla hyvän ruoan perässä II - Biarritz

Huomasin aiemmin tänään paistatellessani auringon lämmössä olevani veistoksellisempi kuin uskoinkaan. Enkä siis tarkoita käänteisjäntevää ulkomuotoani vaan hipiäni vitivalkoista carraran marmorin väriä. Siinä on kontrasti kohdallaan kun vitivalkoinen Skandinaavi loikoilee auringossa cappuccinon värisiksi paahtuneiden baskien kanssa samassa rivissä. Vähän niinkuin imbesillien kuka-ei-kuulu-kuvaan leikki? Tosin nyt olen jo liki keitetyn ravun värinen, mutten tiedä onko se paljoakaan parempi? Ensikertaa uin yli kaksimetrisessä aallokossa, se oli kokolailla vänkää. Kun pääsee ratsastamaan isolla aallolla ennenkin se murtuu huimaa vauhtia kohti rantaviivaa...wow! Korvissa humisee, ne on täynnä suolavettä. Meinasin saada harppuunan kylkeeni kun kalastajat luulivat Moby Dickiksi, valkoiseksi valaaksi. Hämäsin puhaltamalla suihkun merivettä aukostani ilmoille ja pääsin sukeltamaan sekasorron aikana tarpeeksi syvälle Atlanttiin ja pakoon.

Päivä opetti taas paljon. Aamulla heti kauppahalliin, tapana kun on ollut käydä aina tsekkaamassa ko paikat ulos. Kalahalli oli aika huikea, eikä odöörikään saanut ollenkaan säikähtämään. Rapuja, langustinejä, mustekalaa, erilaisia kaloja ja simpukoita. Vieressä liha- ja kasvishallit. Ja boulangerie. Häviää ehkä La Boquerialle, mutta erinomainen tämäkin on. Viereisestä konditoriasta macaronseja. Ja jumantsuga minkä makuisia!

En ole ikinä voinut sietää vuohenjuuston makua alkuunkaan, poislukien Viinitukun pikkujoulut joskus 1999 korvilla jolloin sain ravintola Katupojassa erinomaisen vuohenjuustopihvileivän. Mutta. Vaikka ostin monen makuisia, maistoin ensimmäistä kertaa suolaista macaronsia, vuohenjuustosellaista.

Koska odotin kaikkien olevan makeita, alkujärkytys oli melkoinen kun huomasin syöväni suolaista (vuohen)juustonmakuista macaronsia. Paras mitä olen koskaan syönyt! Vuohenjuusto tulee esille erittäin hienovaraisena aromina, mutta...no, en osaa edes kuvailla makua muuten kuin herkullinen.

Lyonin salaatissa lardonit, saksanpähkinä ja (taas) vuohenjuusto istuvat toistensa makuprofiileihin kuin kumihanska tullimiehen käteen. Tyttö tosin palvelee vähän nyrpeästi. Ehkä syön hänen eväitään. Jälkkäricrepe tulee pöytään kokki perässään. Kokilla on tulitikut kädessään, pullo viinaa ja vihainen katse ja hän tuikkaa creppini tuleen, ilmeisesti kostoksi. Merde! Koska antisosiaalisuuteni voi tänäpäivänä paksusti kuin Manuel Uribe (rip), tunnen lähinnä pakokauhua.

Onneksi flambeeraus ei ole showstopper täälläpäin ja vältyn tuijotukselta. Kokki kuitenkin taisi lorauttaa riittävästi Grand Marnieria, koska liekit kärventävät sekä lättyä että lättyäni pitkän aikaa. Grand Marnier, tumma suklaa, caramel ja espresso ovat muuten toinen makuyhdistelmä joka toimii kuin ajatus! Messieurs et chefs Jean et Paul selvästikin osaavat hommansa. Mainitsinhan että Akvitanian baskit keittävät erinomaista mokkaa?

Patikoitua on tullut reilut viisitoista kilometriä tänään ja uitua muutamaan otteeseen. Sateessa, tihkussa ja auringonpaisteessa. Päivällä päätin luopua kengistäni ja laahustin paljain jaloin niinkuin suuri osa täkäläisistä hipeistä. Vastustaakseni kenkä- ja sandaaliteollisuuden ylivaltaa ja riistoa Ranskan entisissä siirtomaissa. Liberté! Egalité! As if. Lähinnä siksi että se tuntui mukavalle.

Istun baski-ravintolassa kengät taas jalassani, edessäni pullo punaviiniä, patonkia ja oliiveja sekä kannullinen vettä. Mademoiselle Tarjoilijar kiikuttaa eteeni lautasellisen täkäläisiä leikkeitä. Ilmakuivattua kinkkua, nautaa, chorizoa ja perinteistä baskien lihapatéta joka maistuu aivan kotimaiselle joulukinkulle, mutta on koostumukseltaan jossain maksamakkaran ja aladoobin välissä. Herkullista! Nyökkään hyväksyvästi. Seuraavaksi eteen tulee täkäläinen entrecôte ja paria erilaista pimentasalsaa ja jumalattoman hyviä friteerattuja perunakiekkoja. Punkku on puolessa välissä ja ruoan kypsyydet täysin oikein.

Jälkkäriksi pöytään pamahtaa sitruunasorbettia, jotain punaista sorbettia (mansikka-kirsikka?) ja mokkaa. Olen pähkinöinä tähän sitruunasorbettiin. Lautasella on myös kanelin ja tumman kaakaojauheen sekoitusta sekä muutama kinuskiraita. Taas maut komppaavat ensiluokkaisesti toisiaan.Parikymppiä koko setti.

Kolmen hengen henkilökunta hoiteli koko ravintolan 54 asiakkaalle reilussa parissa tunnissa kolmen ruokalajin menut. Tarkoittanee että köökissä oli kiirusta. Vieressäni seinällä on maalaus pelota-miehestä joka tuijottaa. Pelota taitaa olla baskien laji.

Huomenissa kukonlaulun aikaan bussimatka jatkuu taas ja edessä olisi käynti kylään joka on kuulemani mukaan tapaksien Mekka.

Punainen aurinko painuu horisontissa Atlanttiin ja sammuu.