Baskimaalla hyvän ruoan perässä I - Surfin' Biscay

Aamuyö lentokoneessa. Vieressä istuva Tanskalainen vanharouva kuorsaa ja kuolaa syliinsä. Toisella puolella istuva herra juo kolmatta valkkaripulloa. Otan kahvin ja luen muutaman sivun Anthony Bourdainin Kitchen Confidentialia. Herraties monettako kertaa? Nukahdan. Onneksi sain taas jollain ilveellä exitpaikan. Kun kone laskeutuu kukaan ei taputa. Moukat.

"Bonjour monsieur, espresso et un eau s'il vous plait. Double presso." Yritän puhua kieltä jota en osaa. Pelkkä yritys saa kuitenkin jään murrettua ja palvelu skulaa.

Akvitanian baskit keittävät muuten tosihyvää sumppia. Cantuccinityyppinen manteli-appelsiinikeksi kyytipojaksi. Surffarit patsastelevat rannalla, mutta kukaan ei ole vedessä. Poserit. Käärin farmarihousunlahkeet polviin ja päätän näyttää. Hyppään laudalle ja ratsastan ärjyvällä valkopäisellä aallolla ja kesytän Atlanttin. Sadat rannalla olevat ihmiset hurraavat ja heittävät lippiksensä ilmaan. Havahdun muovituolilta ja espressoni on jäähtynyt. Taisin torkahtaa.

Imuroin kukkulalla naamariini täytettyä crepin tyyppistä galettea. Rapsakka crust reunalla ja juustoa, kinkkua ja raaka kananmuna täytteenä. Tuoretta appelsiinimehua. Tykitän pintaan kerroksen mustaa pippuria. Tämä on hyvää! Päälle mokkaa. Akvitanian baskit keittävät muuten tosihyvää sumppia. Koko hoito kympillä.

Boulangeriessa repeää levikset. Alan ymmärtämään jotain hyvän leivän päälle. Luulen ainakin niin. Vitriini on pullollaan makeita leivonnaisia, takaseinä leipiä. Tiskillä on siisteissä riveissä täytettyjä sämpylöitä. Euron per snäpy. Tekisi mieli ostaa seitsemän kinkkutäytteistä ja kolme juustolla. Euron juusto sai uuden ulottuvuuden.

Rannalla aallot ovat kasvaneet ja vettä vihmoo päin pläsiä. Surffarit ovat päässeet jo mereen saakka, mutta aika aloittelijamaista toimintaa. Päätän kuitenkin itse jättää mallisuorituksen näyttämisen ajanpuutteen vuoksi väliin. Ihan hyvinhän poijaat vetävät. Lifeguardit istuvat rivissä penkillä kuin lokinpoikaset ja valvovat silmä kovana. Liehuu sininen lippu ja punatäpläinen vihreä lippu. Surffata saa, uida ei muutoin kuin omalla vastuulla.

Tilaan croque de cafecafen tai jonkun sellaisen. Minipinaattia, rucolaa ja jotain tunnistamatonta salaattia verhottuna makeahkoon balsamico kastikkeeseen. Mukana on mielenkiintoisella tavalla kyljellään tehty kymmenkerroksinen jambon-fromage leipä. Kinkkua taas ja juustoa (taas). Mutta tres bien! Tätä on pakko kokeilla valmistaa itsekin. Ja Belgialaista olutta koska mixologi kertoo Ranskalaisia oluita kysyttäessä niiden kuolleen sukupuuttoon vuosia sitten. Ja Espanjalaisia ei ole. Vieressä olisi viinibaari. Flinda tawnya porttia lähtisi kuuden eculla, lasi vinho verdeä kolmosella. Yllätykseksi pastissi on superkallista!

Juustokaupassa, fromageriessa döfää vanha sukka. Aika raffia, mutta hyvän näköistä. Kalakaupan takapihan döfis saakin sitten jo jakauksen leviämään ihan kunnolla. Haen kaupasta satsin chorizoa, pähkinää ja kaiken näköistä tilbehööriä muovikassillisen. Suomessa satsi maksaisi kolme-neljäkymppiä, nyt irtoaa yhdeksääntoista.

Aalloilla on 4 surffaria. Atlantti vyöryttää koko tuhansien kilometrien mittaisella voimallaan. Rannalla on liian vaarallista, danger tekstikyltit ja punaiset liput. Tuuli puhaltaa sade- ja suolavettä vaakatasossa. Kun yrittää valokuvata lippuja, ne läpättävät liian nopeasti että kuva onnistuisi. Surffatakaan ei saisi, mutta aallot ovat aika huikeita. Taivas on siniharmaa, ja aiemmin vihreä vesi tummanharmaa. Nämä surffarit taitavat olla niitä aitoja myrskynratsastajia. Hengenpelastajat juoksevat muodostelmassa pois rannalta. Vastedes jokainen vastaa itsestään. Illan hämärtyessä nostan hattua, arvostan tuota hullua touhua jossa ei marginaaleissa ole piiruakaan tilaa. Yksi virhe ja on suuri vaara että kalmisto saa uuden asukkaan.

Maistan pullonsuusta kolajuomaani ja käyn selälleni makaamaan. Suljen silmäni. Myrskyääköhän Biarritzissä huomennakin?