Baskimaalla hyvän ruoan perässä IV - Bayonne

Miellyttävän raikas tuulenvire puhaltaa pilviseltä Atlanttilta. Täydellinen aamu rantakävelylle. Ensimmäiset kahvilat virittelevät tuoleja terassille. Boulangeriesta irtoaa uunituore patonki eurolla. Kahvikin maistuisi mutta päätän lykätä tuonnemmaksi. Onhan tässä aikaa, eikä ole aikataulutettuja suunnitelmia.

Vettä tulee taivaan täydeltä kohisten suorastaan koskena rotvallin ja kestopäällysteen muodostamassa uomassa jyrkkää rinnettä tänne alas. Keli vaihtui minuuteissa 180', mutta niinpä se on tehnyt päivittäin. On kuitenkin lämmintä ja loma joten en jaksa stressata. Johtunee Pyreneiden vuorista, vaihteleva sää siis. Onneksi en mennyt terassikahville.

Jokapuolella tuoksuu märkä multa. Joki, La Nive on noussut liki kadulle ja muuttunut kuohuvaksi mutavirraksi jossa virtaa kokonaisia puita, tukkeja, rantatöyrään palasia, jopa isoja kiviä ja romua. Imatrankoski on tämän rinnalla aika lasten leikkiä. Virkavaltaa ja hälytysajoneuvoja on kaikkialla, katuja suljetaan. Poliisiauto pysähtyy eteen ja alkaa huutamaan ohjeita katon ämyreiden kautta. Joki hädintuskin mahtuu siltojen alta.

"Vähän" aktiviteettia päivään. Olen Bayonnessa ja aiemmin mainittu rankkasade sai aikaan maanvyöryn kaupungin itäpuolella ja koko rinne valahti alapuoliseen jokeen. Eiköhän tämä tästä, ensin kumminkin vähän sapuskaa, turha panikointi ei auta. Talojen parvekkeet ovat täynnä paikallisia jotka äimistelevät tapahtumaa ja kuvaavat suu auki.

Otan päivän menun, menu du jour. Pitkälti salade Lyonnais tyyppistä jambon salaattia, päivän kalaa ja sorbettia jälkiruoaksi. Ja vanhaa suosikkiani Sancerrea palanpainikkeeksi. Jos tulva vie hengen, niin olenpahan syönyt ja juonut viimeisen ateriani vähintään kohtuudella. Pääsenköhän syötyäni takaisin vastarannalle?

La Nive yhtyy l'Adour jokeen kuin musta ja valkea Amazon. L'Adour on vihreävetinen, La Nive on nyt kuin suklaa Jacky makupalaa niin väriltään kuin koostumukseltaan. Pääuoman vasen reuna on punaruskea ja oikea raikkaan vihreä. Katastrofilta vältyttiin niukasti tällä kertaa. Hyvä muistutus taas ihmisen teoista. Ilmastonmuutos. Eroosio. En viitsi saarnata, jätän sen pyhille miehille.

Angletissa l'Adour laskee mereen. Enää joessa ei ole vihreää oikeaa reunaa. On vain liejua ja roskaa jota soljuu Euroopasta Atlanttiin. Punaruskea lieju muodostaa nauhan noin kilometrin päähän rannikosta. Meri virtaa etelään ja muodostaa Biskajanlahden eteläreunaan pahantahtoisen kymmeniä kilometrejä pitkän punaisen käärmeen. Roinan ajelehtiessa rantaan muodostuu rantahietikolle törkyviiva. Risuja, tukkeja, pulloja, laatikoita, jopa kivenmurikoita. Kaikki ihmiset pois vedestä, uiminen ja ja kaikki vesiaktiviteetit kielletään. Violetit ja punaiset liput. Too much pollution.

Rannan ämyreistä pauhaa marseljeesi. Taas menee aikalailla film noirin puolelle. Tiedättehän, kaiuttimet eivät ole samanlaisia elementtikaiuttimia, vaan sellaisia joilla meikäläiset antavat yleisen hätämerkin vesitornin katolta. Isoja harmaita torvia joista lähtee kauhea metakka. Kuuluu varmaan Newfoundlandiin saakka. Hätkähdän puoliunesta rannalta ja pelkään hetken aikaa lopun ajan koittaneen tai teutonien tulevan taas ja tähyilen taivaalta stukia ennenkuin tajuan Marseljeesin tarkoittavan Ranska-Saksa pelin alkua. Tricoloreja on kaikkialla. Kiireen vilkkaa ylös, paita päälle ja housut jalkaan ja kohti Les Hallesia.

Viinibaari on järjestänyt mukavan tastingin. Jalkapalloa ruudulta joka on ympäröity kymmenillä tapaksilla. Otan kahdeksan ja maistelen samalla mademoisellen suosittelemia viinejä. Tres Française! Pääasiassa unohdan seurata lasin läpi jalkapalloa ja tuijotan tapaksia. Ne olivat Espanjan puolella paljon parempia. Joskin konditoriatuotteissa Ranska on edellä. Siemaus pikarista. Sääli että Les Bleus ottaa pataan. Jatkan matkaa.

Edessäni on kylmäsavustettua silliä, porkkanaa ja perunaa. Alkuruoaksi aika tuhti satsi, saisi olla jotain soosiakin. Pääruokana menee täydellinen pihvi taivaallisella soosilla, noin ylisanoja välttääkseni. Pihviä ei voi tehdä paremmin. Ravintolan nimi on muuten Le Pim'Pi. En viitsi kertoa ravintoloitsijalle mitä ravintolansa nimi Suomessa lähes tarkoittaa. Hyvää safkaa kumminkin.

Yö on jo pimentynyt ja alan itsekin pikkuhiljaa nukkumaan. Olihan päivä!