Aallot on taas parimetriset ja ranta on auki. Ihmisten kasvoilta kuvastuu riemu. Otan pari taka-askelta ja siirryn takaisin varjoon. Tähän on hyvä lopettaa, löysin ehkä jotain uutta taas itsestäni ja maailmasta ympärilläni. En viitsi enää kirjoittaa, vaan ainoastaan olen. Vaikea sanoa olenko enemmän kotonani Suomen kesässä, vai täällä matkalla jostain jonnekin. Tuntuu hieman kliseisesti että päämäärä ei ole tärkein vaan matka sinne. Minne, en tiedä? Pamplonaan?
Monsieur, un Kronenbourg s'il vous plait. Kylmä olut virkistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti