Suoritin vihdoin ekskursion Stefan's Steakhouseen. Ravintolahan lienee tunnetuin Amerikan top Chefissä kilpailleen Stefan Richterin ravintolana. Visiitti oli hieman kaksijakoinen.
Heti ravintolaan astuttua vastassa on tarjoilijat jotka tervehtivät ystävällisesti ja ohjasivat nopeasti pöytään. Ravintolallahan on yksi Tampereen ravintoloiden parhaimpia sijainteja komeilla Tammerkoskinäkymillä todella mukavassa ympäristössä. Vanhat punatiilirakennukset vetoavat allekirjoittaneeseen kovasti.
Sisältä paikka oli mukavan avara, etenkin koska saimme pöydän vanhan Fallsin terassilta josta on tehty mukava ravintolasali. toinen osa ravintolasta sijaitsee avokeittiön yhteydessä ja vaikuttaa sangen mukavalta. Oletin etukäteen paikan olevan "casual" pihviravintola, mutta se vaikutti olevan piirunverran siitä finedinen suuntaan.
Alkuruoaksi tilasin erinomaisen pekoni-stilton-salaatin homejuustokastikkeella. Voimakas stilton toimi hyvin homejuustokastikkeen ja pekoninpalojen kanssa, johon raikkautta toi kiekoksi leikattu jäävuorisalaatti (hyvä konsti muuten käyttää salaattia). Erittäin hyvä eturuoka!
Pääruokana söin Australialaista Black Angus ulkofilettä mediumina, bourdelaise-kastiketta ja paahdettuja perunoita ja kevätsipulia. Nyt mkerrassaan mykistyin. Paikan nimi on steakhouse ja sitä myydään pihviravintolana. leikatessani pihvi auki, värissä ei ollut edes pinkkiä vivahdetta vaan se oli täysin harmaa ja ylikypsä, kuivaa kuin aavikko.
Huomautin tarjoilijalle asiasta ja hänkin ihmetteli ettei kypsyys todellakaan mennyt aivan tontille. Tämä pihvi lähti bumerangina takaisin. Tällä välin Rouva ehtikin syömään oman ruokansa, mutta vihdoin sain itselleni uuden annoksen. Nyt pihvi oli aivan täydellinen. Sensijaan peruna-kevätsipuli osastolta puuttui sipuli ja omassa kannussaan tuotavan punaviinikastikeen päällä oli merkillisen paljon rasvaa (ihan hyvää kuitenkin).
Tässä vaiheessa hämminkiä muuten aiheutti kun terassin ovet avattiin ja hätisteltiin sisällä ravintolasalissa ollutta hieman vastentahtoista pulua ulos. Hämmentävää.
Jälkkäriksi otin suklaata. Suklaakakun kanssa tuli Grand-Marnier-valkosuklaavaahtoa, suklaamoussea ja minttua, suklaakastiketta ja marjoja. Hyvää tämäkin.
Yhteenveto, ravintolan puitteissa olisi ainesta vaikka mihin. hieman häiritsi kun ravintolan ensivaikutelmana on jossain määrin Fine Dine, mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa kuinka posliineissa on irtilohjenneita kohtia, aterimet ovat kovin naarmuisia ja lasit aika heviä matskua. Okei, tämä on pilkunnussintaa, mutta jos paikka on finedineä pitäisi näidenkin olla kuosissa (Viimeviikolla olin Näsinneulassa tilasuudessa jossa jopa seisovassa buffetissa; jossa menisi vähän karumpikin muki; oli Riedelit kattauksessa). Ongelmana että tuntui ettei ravintola tiedä onko finedineä vai "kansanpaikka". Ja jos tämä seikka on ravintolalta hukassa, hukkuvat myös asiakkaat, enkä usko että nimi kantaa pitkään.
Palvelu oli kuitenkin nopeaa, ystävällistä ja hyvää, salihenkilökunnalle iso käsi hyvästä toiminnasta vähän yllättävimmissäkin tilanteissa.
Entäs ruoka? Eturuoalleni annan kiitettävän arvosanan, pääruoan pisteet meni vähän pakkaselle vaikka uudelleen tehty pihvi olikin erinomainen ja jälkiruoka oli hyvä. Rouvalla puolestaan eturuoka oli keskinkertainen, pääruoka hyvä ja jälkkäri kiitettävä. Keskiarvona kaikkiaan siis noin seiska, ei siis hirveän hyvin etenkään hintoihin nähden. Haluan kuitenkin antaa jossain vaiheessa paikalle toisen mahdollisuuden, potentiaalia on huimasti jahka ravintolan identiteetti löytyy.
Viimeviikolla visiteerasin myös taas Saludissa Englantilaisten liiketuttavien kanssa ja palvelu oli taas hyvällä tasolla samoin kuin ruoan taso. Jos näitä kahta (tai ottaa myös Nässyn mukaan) vertaa niin Stefan's tulee kahden kierroksen päässä takana, sitten Salud ja Nässy piikkipaikalla superbuffetillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti