Käynti Suomen ehkäpä arvostetuimmassa ravintolassa herätti hieman kaksijakoisia fiiliksiä. Pitäisikö Chez Dominique arvostella samalta viivalta kuin muutkin ravintolat, vai korottaa rimaa jo lähtökohtaisesti? Kaksi Michelinin tähteä ja mainio ranking monen vuoden ajalta antavat odottaa melkoisen paljon. Modernia Skandinaavista ruoanlaittoa molekyyligastronomian vivahtein.
Päädyimme ottamaan ravintolassa nejän ruokalajin yllätysmenut, joista sitten muodostuikin amuse boucheineen vähän useamman annoksen/suupalan kokonaisuus.
- Sipsipussi (ohuen ohutta kuivattua punajuurilastua, sipulia, perunaa ja maa-artisokkaa sekä ruskistettu voi, savustettu majoneesi ja yrttidippi). Hauska yllätys heti alkuun
- Rosmariinimadeleine ja tuorejuustotuulihattu sekä majoneesia. Erityisesti tuulihattu oli hauska.
- Chilijauhetta, hattaraa ja muikku. Tämä oli vähän irtonainen ja päälleliimattu väli-osuus.
- Kurkkulunta ja scampinpyrstöä sekä punajuurikastike. Huikeaa tuo kurkkulumi! NOS rules!
- Porocarpaccio ja misokeittoa. Edelleen käytän ylisanoja, herkullista!
- Juures-salaatti ja terriini sekä tryffeliä. Täydelliset tekstuurit.
- Seafoodlautanen (Kuningasrapua, langustia, seepiaa, turskanposkea, kaviaaria, babymustekalaa ja kampasimpukkaa eri tavoin valmistettuna). Erinomaisen Hyvää.
- Karitsanniskaa, lientä, tryffeliä sekä Gruyeremuusia. Täydellistä karitsaa. Täydellinen muusi!
- Mallassorbetti, suklaata ja olutta MMmmm. Kiinteää olutta?!? NOS rules!
- Suklaakakkua, vihreää teetä ja vihreä tee mousse sekä jäätelöä. Erillään ainekset eivät toimineet, mutta yhdessä sävel oli täydellisen harmoniassa.
Niin ja leivät olivat herkullisia.
Ruoka oli liki täydellistä, mitä odotettiinkin, ja sen puolesta en oikein osaa erotella hyviä puolia vaikka varmasti pitäisi. (lähes) Jokainen annos yksinkertaisesti oli moitteeton. Muutama yllättävä pieni tiplu kävi myös, mitä ihmettelen tämän tasoisessa ravintolassa (nyt menee hieman hiuksien halkomiseksi ja viittaan ensimmäisen kappaleen ihmettelyyni). Toisaalta tämä tuo inhimillisen vinkkelin. Errare humanum est.
Juures-salaatti oli maultaan liki täydellinen, samoin tekstuurit, kypsän ja raa-an sekä kokonaisen ja pyreen juureksen vuorovaikutus oli kerrassaan hieno. Mutta. Rouvan annoksessa oli hius. Huomautimme asiasta tarjoilijalle joka pahoitteli ja kysyi että haluammeko uuden annoksen, sen kummemmin asiaa ei kuitenkaan pahoiteltu eikä hyvitelty.
Toinen hieman erikoinen asia oli keskellä pöytää ollut kukka, joka yhtäkkiä kesken aterian yhtäkkiä nyykähti parissa minuutissa ja pudotti pöydälle kaiken irtoavan (terälehdet jne). Henkilökunta kyllä huomasi tilanteen, mutta oli hieman erikoista ettei sitä tultu siivoamaan ennenkuin kymmenisen minuutin kuluttua.
Lisäksi jos ollaan oikein kriittisiä, kotelo jossa lasku tuotiin oli kastiketahrainen. Tämähän on jo silkkaa niuhottamista (ja painotan että tämä ei missään nimessä häirinnyt minua, tämä on lähinnä huomio), mutta mikäli ravintola profiloituu huipulle, pitää myös olla vähän ankarampi arvostelussa.
Jos tämän ravintolan kohdalla käyttäisin normaalia skaalaa, kokemus olisi täydellinen. Jos taas täytän pikkusieluisen niuhottajan skaalaa totean palvelun (jo ennenkuin pääsimme edes ravintolaan, pöydän varaaminen jne) ja ruoan olleen täydellistä, mutta kukkaepisodi ja karvainsidentti vähän laskevat pisteitä.
Painotan kuitenkin tämän olleen yksi huikeimpia kokemiani ruokakokemuksia ja ehdottomasti joka sentin arvoinen (jos itseasiassa laskee, tuo tekee noin kympin per annos, ei lainkaan paha). Erityisesti lammas/gruyeremuusi oli uskomatonta. Ja mallas-sorbetti. Ja misoporo. Ja kurkkulumi. Ja...
Tätä pitää kokeilla uudelleen joskus! Mutta ei sen Michelinin tähden takia vaan itse ruoan ja hyvän maun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti