 |
Ylängöllä pilvet ovat alhaalla.
Sää vaihtuu minuutissa ääripäästä
toiseen. |
Moabista alkaakin matkan pisin osuus kohti Salt Lake Cityä. Alkumatka taittui mujavassa auringonpaisteessa helki Carbonin ohi (vuoristo jonka juurella runsaasti kaivosteollisuutta) tikkusuoraa tietä kohti Salt Lake Cityä. Tältä etapilta ei ollut oikein mitään kuvaa etukäteen ja tie olikin hieman tylsää vuoristoylänköä ja laidunmaata.
 |
| Bride's Veil |
Matkalla pysähdyttiin kuitenkin mukavassa pikku kaivoskaupungissa Pricessa, jossa söinkin ensimmäisen hampparin sitten ruokamyrkytyksen jälkeen. Ja hyvää oli. Mukavan oloinen pikkukaupunki. Ja oikeataan ainoa kylä SLC:n/Provon ja Moabin välillä.
Matkalla päätettiin kurvata Provon kohdalta maisemareitille pikkutihkussa. Leveää vuoristobaanaa. Matkan varrelle sattuu mukavasti näyttävät Bride's veil putoukset, kolmiportainen liki satametrinen putous, sekä kuvankaunis Park City, jossa Salt Lake Cityn olympialaisiakin järjestettiin. Tästä tulee mieleen Coloradon ja Kalliovuorten postikorttimaisemat.
 |
| Park City. |
Park Citystä kohti Salt Lake Cityä johtaa hienoin ajamani asfalttitie. Reilun kymmenen mailin matkalla tullaan mutkittelevaa 8-kaistaista highwayta yli kilometri alaspäin. Tiellä on luonnollisesti nopeusrajoitukset, mutta moni näkyy tiellä katsovan auton suorituskykyä...huikea ränni! Muutaman sadan metrin välein lähtee ylämäkeen pieniä pehmeää hiekkaa olevia pistoja siltävaralta että autojen jarrut keittää...kaikki otettu huomioon. Ja alhaalla odottaa Salt Lake City.
No niinhän siinä sitten kävi että takaiskukin mahtui mukaan, ruokamyrkytys Austin's Chuckwagonin leivästä. Kuumeentynkää ja mikään ei pysynyt sisällä pariin päivään ja olo sen mukainen. Näille päiville sattui vielä aavikon ylitystä ja haikkaamista kanjoneilla joten hammasta piti hieman purra...juomaksi pullotolkulla tonicvettä ja kaupasta hedelmiä ja vihanneksia ja Imodiumia. No, nyt juna kulkee taas.
VastaaPoistaOli huippu hetki Price nimisessä mainarikylässä kun pysähdyimme kadunvarsi-dineriin ja pystyin taas syömään the main street burgerin. Kyllä nämä täällä angus-burgerit osaavat tehdä, ei siitä pääse mihinkään. Yhtä hyvää kuin Torreyssä (siis Red Cliff, EI Chuckwagon).
Sitten vielä visiitti Park Cityyn Kalliovuorien kulmalla (Sundancen filkkafestarit muuten järjestetään tossa vieressä Sundancen kylässä). Nämä pikkukylät täällä vuoristossa ovat kertakaikkiaan huikeita sekä viihtyisyydeltään että kauneudeltaan ja maisemiltaan. Laaksoja, jokia, putouksia ja lumihuippuja. Ja näin offseasonina ei juuri muita ihmisiä. Park Cityyn tuo 6 kaistainen tyhjä highway jossa voi kokeilla V8 suoritus kykyä (highway patrolleja on täällä kyllä paljon).
Täällä saa muutenkin ajaa kovempaa kuin Kaliforniassa ja tiet ovat isompia (pääsääntöisesti). Interstateilla rajoitus on 75 mph mutta käytännössä 80-85 haarukassa, muualla 65 (70-75) mph, tärkeintä on kuitenkin ajaa virran mukana eikä sooloilla kaahaamalla tai jarruttamalla.