Alkusanat

Vakuumihyllystä vakuumia sika-nautaa. Samassa tutussa ja turvallisessa pakkauksessa samaa tavaraa päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Muttei vuosikymmenestä toiseen.

Vielä ei-niin-kovin-kauaa-sitten joka kylästä löytyi idyllisiä pikkukauppoja joissa myytiin lähiruokaa. Ostokset siirtyivät kassaneidille rosterisella "karusellilla" koska liukuhihnateknologia odotti vielä keksimistään, ja josta ostokset pakattiin vaaleanpunaisiin Valintatalon ostoskasseihin. Aplari-Trippikin oli vielä pyramidi-tetrassa ja ketsuppi eksoottista.

Mutta ennen kuin päästiin kassalle, kauppaa oli mahdotonta kiertää kulkematta lihatiskin ohi. Eräs varhaisimpia muistikuviani on kun katselin lihatiskillä eri värisiä ja muotoisia lihanpaloja, erilaisia kinkkuja ja makkaroita. Tiskin takana muistan nähneeni lihanuijan, rosterisen vaa'an, vannesahan ja "meetvurstisirkkelin", lisäksi lihamestarilla oli omituinen korkea hattu(?).

Nyt en edes muista koska olisin viimeksi edes nähnyt lihatiskin. Vain hyllymetrikaupalla muovipaketteja, vakuumipaketteja, suojakaasupaketteja ja niin edelleen. Samalla kun ostamisesta on tehty nopeaa ja kivutonta, myös ruoasta on tullut osittain hajutonta ja mautonta. Ruoasta on kadonnut osa sen sielua. Lapsuuden muistoja on vaikea repiä vakuumipaketista ja viivakoodista.

Onneksi viimeaikoina on ilmaantunut pien- ja tilateurastamoja järjettömänkokoisten lihatehtaiden rinnalle. Näistä pienistä liikkeistä voi kysellä inhimilliseen hintaan erinomaisen laadukkaita tuotteita ja lähiruokaa maukkaimmillaan.

Vähän kuin olisi käännetty kelloa vuosikymmen taaksepäin ja palattu pienenmatkaa takaisinpäin arkaaisille juurille. Olisiko tässä uudemman startin paikka ja muuttaa kurssia tähän lähtöön piirun verran eettisempään suuntaan? Vaaditaanko parempaa vastinetta rahoillemme sen sijaan että haluamme selvitä nopeasti?

Tukemalla lähiruokaa ja eettisempää lihantuotantoa voidaan yrittää muutosta, asia on nyt omissa käsissä.