Amerikkaa lautasella - tienpäällä III

Update 3 - Viinitiloilla

Valinnan varaa

***

Tämän päivän ajan operoin apukuskin puolelta, edessä vierailut viinitarhoille.

Ensin Benzigerille. Benziger on erittäin kiinnostava viinitalo koska ovat (Kalifornialaiseen tyyliin) keskittyneet biodynaamiseen viinin viljelyyn. Kiersimme heti kättelyiden jälkeen Terryn kanssa Benzigerin viinitarhat ja samalla kuulimme tarinaa biodynaamisesta viinin viljelystä. Oli mielenkiintoista kuulla kuinka ja nähdä käytännössä kuinka homma tapahtuu.

Benzigerin insectoriumin portti

Tarhoilla oli erilaisia linnunpönttöjä pöllöjä, haukkoja ja lepakkoja varten jotka hoitavat tuholaistorjunnan. Lisäksi tarhojen väleissä kasvatettiin erilaisia kukkia houkuttelemaan tiettyjä hyönteisiä, jotka myös syövät toisia tuholaishyönteisiä. Lisäksi kasveilla ja yrteillä oli oma vaikutuksensa maanparannukseen ja ylläpitoon. Terroirhan on täällä pitkälti vulkaanista ja mielestäni viineissä on aistittavissa samoja elementtejä kuin esimerkiksi Italialaisissa Campanian viineissä. Samalla kuultiin vanhojen ja nuorien köynnösten..no, ei tästä nyt tämän enempää, muutoin tarinasta tulee hyvin piitkä ja..noh, mielenkiintoinen.

Kierroksen jälkeen maisteltiin hieman erilaisia Zinfandeleita (Primitivo), Cabernet Savignoneja ja muita viinejä. En erityisemmin pitänyt talon Signaterra Chardonnaysta (en muutenkaan ole maailman suurin Chardonnayn ystävä), mutta talon mielettömän hyvä Oonapais 2006 Bordeaux blend oli uskomattoman hyvä.lakritsia, herukkaa, yrttejä, rosmariinia.

 

Köynnöksiä. Cabernet Franc.

Seuraavaksi B.R. Cohnille joka on erikoistunut CabSaveihin ja tilalla viljellään oliiveita joista tekevät myös oliiviöljyä, melko hyvää sellaista. Mielenkiintoisin oli kuitenkin kuulla B.R.Cohnin historiasta ennen viinin viljelyä.

Talon omistaja, Bruce Cohn on suurin Hotrod harrastaja (on muuten oma viinisarja Hotrod teemaan) ja on ollut 70-luvun alusta saakka Doobie Brothersin manageri. Oli hauska tastingin lomassa kuulla myös bändin historiasta pienestä Hell's Angelsin baarin pikkubändistä aikanaan stadion kokoluokkaan.

Cohnilla maistelimme CabSaveja, joihin talo siis on erikoistunut, ja ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin puhtaaseen Petit Verdot:n (vaikkei se näköjään niin harvinainen olekaan?).

Köynnöksiä

Kuitenkin suurimman vaikutuksen teki talon mukavan hapokas ja tasapainoinen tyypillinen raikas Sauvignon Blanc.

Sitten oli vuorossa Imaginary Estate viinitalo. Saimme Benzigeriltä kutsun complimentary tastingiin. Talo kuuluu Benzigerin omistukseen ja on jossain määrin erikoistunut Rhonen rypäleisiin tehden sangen mielenkiitoisia viinejä. Lisäksi pullojen tyylikkäät etiketit suunnittelee paikallinen taiteilija Bob Nugent jonka töitä myydään/esitellään tasting roomissa.

Tämä oli ehkä käymistämme taloista eniten omaan makuuni ja jouduinkin ostamaan hieman viinejä mukaani. Oikeastaan mikään maistamani viini ei ollut huono vaan kaikki olivat hyviä tai vähintään selkeästi keskiarvon yläpuolella.



Eniten mieleen jäi talon Viognier 2010, hapokas,, raikas ja kevyt, vihreää ruohoa, paahdettua sokeria/hattaraa ja aromaattisuudessa tuli jopa sangen makeita vivahteita vaikka viini on täysin kuiva. Herkullinen!

Imaginaryn tasting room

Maistelimme myös Lagrein 2007 ja yllättäen hieman CabFranceja. CabFranc 2008 olikin myös sangen onnistunut, vaniljainen, yllättävän tumma, sikarinen jossa havaittavissa hieman myöhempää tallin taustaa. Viiniä tehdään ainoastaan 85 laatikkoa, mutta jos tätä onnistuu saamaan ja varastoi muutamia vuosia, käsissä on melkoinen herkku.



Benzigerin kellarissa

Sitten vertailimme talon Syrahista(!) tekemiä jälkkäriviinejä ja teimme pienen vertikaalin ja vertailimme lisäksi talon Sonomassa ja Paso Roblessa tehtäviä Petit Sirah Port viinejä. Hyvä oppitunti kuinka samalla lailla tehtävät viinit maistuvat erilaisille keskenään vain terroirista riippuen, ja keskenään vuosikerrasta riippuen. Nämä olivat muuten hyviä, mutta hieman liian alkoholipitoisia ja olisin kaivannut hieman enemmän konsentraatiota, olihan kyseessä kuitenkin tavallaan Portin jäljitelmä.



St. Sanwich. Pyhä.

Sitten pidimmekin ruokatauon ja söimme aiemmin Glen Ellenistä ostamamme leivät. En ole koskaan syönyt näin herkullista leipää. Porkloin Sandwich Glen Ellenin Farmers Marketilta. Huuuuuh huuuuuh!!! Oikeasti ihmiset, en osaa edes kuvailla kuinka hyvä leipä oli.

Yrttimajoneesia, juustoa, 3 kerrosta pekonia, tuuma kevyesti hikkorilla grillattua maailman mehukkanita kinkkua, tomaattia, taas juustoa, sour dough rollin sisällä joka sekin oli hetken parilalla. En tiedä vaikuttiko jo maisteltu viini vai mistä johtui, mutta leipä oli niin hyvä että lähes liikutuin (Itseasiassa leivän jälkeen piti vartavasten palata Impalalla Glen Elleniin ostamaan lisää leipiä, black forest pork sandwich joka oli lähes yhtä hyvä).

St. Francisilla

Sitten vuorossa oli St. Francis joka oli hieman pettymys (voi kyllä johtua siitä että suu oli jo melko puutunut tässä vaiheessa). Joka tapauksessa maisteltiin talon Zinfandeleita ja CabSaveja eri tarhoilta ja eri ikäisitä köynnöksistä. Mikään ei oikeastaan erottunut edukseen, toki suuria eroja oli tarhojen välillä, mutta jotenkin viinit olivat tylsiä, tai sitten olin liian laitamyötäisessä keskittymään viineihin.

Lopulta vielä Kenwoodissa maistalin Half Moon Valley Zinfandelia, siitä ei tosin ole noteseja. Muistaakseni yksi parhaita reissulla maistamiani Zinfandeleita.

Niin viineistä vielä, maisteltiinhan aiemmin Santa Clarassa yhden tyypin, jonka kaverit tekevät viinejä Livermoressa, tarjoamia viinejä. Talon Barbera oli erinomainen mutta perhana kun ei tullut kirjoitettua ylös talon nimeä.

Niin ja sitten vielä piipahdettiin Cafe Cittiin, Italialaiseen Michelininkin huomioimaan ravinteliin (kahden hengen safkat ja juomat 42 taalaa!) ja käytiinpä ellenissä saluunassa paikallisella Amber Alella.

Että sellasta. Jos muuten suunnittelette matkaa tännepäin niin ehdottomasti Sonoma eikä Napa. Täällä ihmiset ovat paljon lämpimämpiä ja maanläheisiä, ja Napalainen snobbailu puuttuu. Puhumattakaan maisemista!

Mutta ne leivät...