Onneton sattumus - Mitä meille ravintoloissa syötetään?

Pistäydyimme Tamperelaisessa Espanjalaisessa ravintolassa Saludissa syömässä kevyitä tapaksia. Pöytämme tilasi sekä kylmiä että lämpimiä tapaksia ja hieman viiniä.

Allekirjoittanut tilasi mm. morcilla-annoksen koska morcilla on yksi suuria herkkujani. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan niinkuin piti.

Jo ulkonäön perusteella huomasin että kyseessä ei ole morcilla vaan viitteet olivat vahvat kotimaan suuntaan ja ensimmäinen suupala vahvistikin kyseessä olevan uudelleenlämmitetty kotimainen (Tapola?) mustamakkara. Huomautin asiasta henkilökunnalle ja jätin annoksen sivuun. Tarjoilija vakuutti aluksi kaikkien raaka-aineiden olevan Espanjasta peräisin, mutta olin asiasta eri mieltä ja tarjoilija lähtikin keittiöön selvittämään asiaa.

Hetken kuluttua luokseni tuli toinen henkilökuntaan kuuluva työntekijä joka istahti pöytään ja meni suoraan asiaan ja kertoi todellakin kyseessä olevan tavallinen mustamakkara, koska alkuperäistä ei ollut saatavilla. Hän kertoi että luonnollisesti annos voidaan kyllä jättää laskulta pois ja pahoitteli asiaa ja mietti asian olevan tavattoman kiusallista ja vertasi asiaa mediassa tällä hetkellä vellovaan hevosenlihakohuun. Samalla hän totesi että tällälailla ei keittiön pitäisi toimia, asiakkaan kyllä pitäisi pystyä luottamaan että tilaamansa ruoka on sitä minä se on myyty. Aivan liikaa konditionaaleja. Samalla kerrottiin että keittiöpäällikkö oli nimenomaan antanut ohjeen toimia tällätavalla.

Elintarvikealalla, kuten kaikki varmaan ovat kuulleet/lukeneet, on menty viimevuosina skandaalista skandaaliin. On myyty kelvotonta/pilaantunutta lihaa värjättynä ja on myyty hevosenlihaa jonain muuna lihana. Kokit eivät vaan enää välitä ruoasta tai ole ylpeitä ammatistaan. Kunhan saadaan halvalla jotain lautaselle mistä joku idiootti (asiakas) maksaa maksimikatteella jotain.

Itse olen linnuille äärimmäisen allerginen (hieman harvinaisempi allergia, mutta meitäkin on), jos saan kanalientä tms lintua "koneeseen", edessä on ambulanssikeikka sairaalaan (miltä varalta kuljetan aina lääkkeitä kanasiepin ensiapuun mukanani). Sangen usein kinkku korvataan kalkkunalla, Suomalaisissa eineksissä, makkaroissa ja nakeissa käytetään usein lintuperäisiä (broilerin teurasjäänteet jne) ainesosia, joten tuoteselosteiden lukeminen on tullut tutuksi. Aina sekään ei riitä, vaan siitä huolimatta että tuoteselosteessa ei mitään lue, edessä on ollut kanasiepit ja lääkepurkille asiaa. 8 tabua tota ja 3 tota ja katsotaan selvitäänkö ilman ambulanssia. Vähän niinkuin lottoa, muttei kovin "kliffaa". Raaka-aineena on siis käytetty jotain mitä ei ole mainittuna tuoteselosteessa.

Ruokakauppojen maine siis on näissä skandaaleissa ryvettynyt pahemman kerran, mutta olen ollut iloinen että ravintoloissa voin luottaa että saan sitä mitä minulle myydään. Hetkinen...eiku...

Taannoinhan oli kebabskandaali. Ja nyt sitten Saludissa tämä. Saludkin on ravintola, jota on pitkään pidetty ihan hyvänä ja on saanut mm arvostettuja plakaatteja ja sertifikaatteja seinälleen.

Rotissöörien plakaati löytyy. Culinary Team Finland. Placa al Mérito Turistico. Eurotoques, Suomen Eurokokit ry. Pirkanmaan keittiömestarit ry.

Toivon todellakin että kyseessä olisi ollut kokin henkilökohtainen lapsus, mutta kun jo kerrottiin että kyseessä oli keittiöpäällikön ohje! Samalla edellämainitut plakaatit vedettiin romukoppaan, niille syljettiin ja naurettiin. Vai kuuluuko näidenkulinarististen yhteisöjen toimintapolitiikkaan toimia kyseisellä tavalla? Eli henkilökuntaa lainatakseni "tälläkertaa mentiin siitä mistä aita on matalin"?

Omasta mielestäni ravintolan maine ei ole ollut aivan niin hyvä kuin mitä sitä pidetään, mutta viimeaikoina taso on kieltämättä noussut mukavasti kuten täälläkin olen useamman kerran maininnut. Ja nyt sitten lensi pelikaani turbiiniin oikein voimalla. Kuinkahan paljon todellisuudessa meille syötetään aineita joista meillä ei ole aavistustakaan? Miten voimme luottaa siihen että meille myyty leike on kyseinen leike eikä jokin halvempi ruhon osa? Onko myyty waguy härkä waguytä? Onko luomu oikeasti luomua vai todellisuudessa vain mainospuhe?

Omasta mielestäni, jos raaka-aineita ei ole saatavilla, annos pitää jättää pois listalta, eikä keksiä jotain muuta tilalle ja myydä se jonain aivan muuna annoksena. Entä tosiaan jos kyseessä olisi ollut jokin allergisoiva ruoka-aine?

Ollessani vuosikymmenen viinibusineksessa, sain seurata aitiopaikalta ravintola-alaa ja ihan tällaista en ole aiemmin kohdannut (en ainakaan tietoisesti). Ymmärrän että keittiöstä silloin tällöin loppuu raaka-aineet, mutta silloin annos pitää vetää pois myynnistä kunnes sitä on taas saatavilla. Joskus keittiössä voi olla pakko soveltaa jotain luovaa, mutta silloinkin asiakkaan pitää tietää asiasta.

Tämä ravintola Saludissassa kokemani on mielestäni asiakasta ja kuluttajaa äärimmäisellä tavalla halventavaa.

Jos mietin kustannuksia, 2 kpl 5 cm pätkää Tamperelaista mustaamakkaraa verrattuna Wagyu-häränlihasta valmistettuun espanjalaiseen versioon jona se minulle yritettiin myydä, kate varmasti on annoksessa kohdallaan? 10cm mustaamakkaraa ja hieman freesattua sipulia. Raaka-aine kustannukset on muutaman sentin! Kun miettii kauanko tuon laittamiseen meni aikaa, ollaan työvoimakustannuksissakin muutamassa kymmenessä sentissä.

Montakohan annosta Tapolan mustaa ehdittiin myydä tuolla hinnalla muille asiakkaille?


***

Edit 21:43
Sain nopean ja asiallisen vastauksen reklamaatiooni ravintolan keittiöpäälliköltä jossa selvitettiin tapahtunut. Tässä kohdassa täytyy todeta reaktion olleen hyvä ja ravintola on pahoillaan tapahtuneesta.

Omalta kohdaltani asia on loppuun käsitelty.

Tapaksia Madridissa IV

Madrid. Kahdeksan siankorvaa lautasella. Gazpachoa ja sitruunaa sekä persiljaa. Lasissa hieman tintoa. Keittiön terveisenä tuli jamon Ibericoa ja vuohenjuusto-saltichon alkupalat. Suolaisenkirpeän saltichon-massan päällä ollut paksu makea balsamicoreductio istui täydellisesti.

Gambas al ajillo ja ankeriaanpoikasia. Voinen ja valkosipulinen liemi on hyvää ja ankeriaat kuin nuudeleita. Seinällä on Elton John ja Freddie Mercury sekä Lady Gaga. Tiskin takana Pedro kikattaa pojille. Ai tämäkin paikka on näitä. Herkullista ruokaa.

Fatigas del Quererissä muutaman euron tapas racionit järjettömän kokoisia. Muita gringoja ei paikassa ole. Keittiön tervehdyksenä pöytään tuli vadillinen kananjalkoja. Ja digestiivinä muki yrttiviinaa talon piikkiin. Seinällä taitavasti puuhun veistetty alaston pariskunta tuijottaa.

Oletteko nähneet kun miljoonan Madridilaista on saman kadun varrella Tapsankävelyllä? Ruuhka ja rysis on melkoinen. Ihmiset etenevät virtana, vastarannalle tien yli on turhaa edes yrittää. Suklaakaupassa on liki mellakka, mutta tälle myyjättärelle ei auota. Vaikka latinalainen veri aina välillä kuohahtaa, täti pistää nulikat ojennukseen. Suklaatäytteiset churrot on parhaita.

Joko muuten mainitsin että ostin kotiin peltipurkin savupaprikaa?

Tapaksia Madridissa III

 

Madrid. Sevilla. Samaan aikaan. Joulupäivä on samaan aikaan rauhallinen ja vilkas. Ihmiset ovat tosi iloisia, johtunee vapaapäivästä. Kahvia on vielä edessä puolikulhoa. Americano. Perinteinen joulupäivän ateria TGI Fridaysilla. Onkohan Carlos Santana jo saanut nahkahousunsa takaisin.

Valvoin yöllä ja tuijotin pimeää kattoa. Tuulettimen lavat saavat öisin aikaan hauskoja varjoja. Madridin yö oli hiljainen lukuunottamatta poliisiautojen sireenejä. Poliisit ajavat Sitikoilla.

Enkelikuoro laulaa korvissani, Museo de Jamon- Iberian ylpeys edessäni. Seinällä edessäni on kaksisataaneljäkymmentä ilmakuivattua potkaa, ihan kuin olisi joulu. Valitsen kinkun ja Mestari heilauttaa veistään. Crianzaa ja jamonia. Mitäköhän sikojen etujaloille tehdään? Haukkaan palan.

Kappas, telkkarista tulee wrestlingiä.

Tapaksia Madridissa II

Madrid. Hotellihuoneessa. Aattoilta on jo pimennyt. Palaillessa päivän kaupunkikierrokselta takaisin päin näin transvestiitteja mutten yhtään joulupukkia. Tietyt kaupunginosat vaikuttaa kovinkin Castrolaisille. Ja nyt en viittaa Fideliin tai Rauliin. Raffimmallakin seudulla jengi rauhoittuu vastaanottamaan joulua ja kaikilla on hyvä mieli.

Kävelin Catedral de la Almudenalle tarkoituksena sytyttää kynttilät poistuneiden muistoksi. En sytyttänyt. Kynttilät oli korvattu led-lampuilla jotka syttyivät hetkeksi euron kolikolla. Ehkäpä he tietävät että heitä muistetaan ilman led valojakin. Sytytän sitten kotona oikeat kynttilät enkä jaksa noita Speden Spelejä. Tunnelma oli kyllä harras ja koskettava.

Aamulla otin tuoreita croissanteja ja kahvia. Niillä aamu starttaa perinteisesti näillä nurkilla. Ja mikäs siinä, tuoretta croissantia, tuoretta aplarimehua ja mustaa kahvia on vaikea voittaa. Viereisessä pöydässä istuu tunnettu kotimainen elokuvaohjaaja tunnetun näyttelijäystävättärensä kanssa. Haluavat pöytään tarjoilun.

Ehkä perään seuraa churrot ja ja maitokahvi? Churroja ja juoksevaa suklaata. Jamon Iberico. Chorizo ja Albondigas. Bacalau ja quesos. Viiniä ja olutta. Siinä jouluateria 2012. Churrojen rasva vaan alkaa tökkimään jos niitä syö yli kaksi.

Mercado San Miguel on kanssa asiallinen paikka. Vähän niinkuin kauppahalli, mutta tiskeiltä voi ostaa pinxoja ja tapaksia. Jengi kulkee viinilasi tai olut kädessä standeja ja napsii pikkuherkkuja. Oliiveja kaikin tavoin valmistettuna mitä voi kuvitella. Suklaata ja makeisia. Pähkinöitä ja taateleita. Empanadoja. Jamonia ja makkaroita. Leipiä. Seafoodia. Jne. Alkuun kuvittelin tämän olevan turisteille tehty katiska, mutta illan pimennyttyä paikka olikin tupaten täynnä paikallisia! Mahtava fiilis, vähän niinkuin viinimessuilla, mutta ilman että kaikki maksaa tonnin eikä posse ördää räkä poskella. Outoa ettei kukaan ole lärvit. Suomessa olisi.

Jossain vaiheessa imuroin naamariin tortilla espanyolia ja patatas bravasia joka täällä tarjoillaan stydin tomaatti-paprika soosin kera, kun taas Barcelonassa kylkeen tuli aina aiolia. Muistaakseni. Ja. Albodingasia. Ihan tajuttoman hyvään tomaattisoosiin (todella hyvä lihaliemipohjainen, suolainen ja lihaisa, mutta kevyt) tehtyjä vasikanlihapullia. Alkoi jalat lyömään klappia, niin hyvää se oli!

Käytännössä siis tämä päivä on tullut tankattua melko hyvin, joskin on myös tullut käveltyäkin toistakymmentä kilometriä.

Kävin Palacio Realilla. Juan Carlosilta terveisiä. Ostin kotiin peltipurkillisen picantea savupaprikaa.

Täältä tähän.

Tapaksia Madridissa I

Taidan aloittaa vuoden matkailuaiheisella kirjoituksella. 

Lähdin taas joulun alla kiertämään maailmaa ja päädyin Madridiin. Matkapäiväkirjani sensuroimattomana:


Madrid. Aamulla hotellihuoneessa. Huone döfää röökille kuin VR:n röökikoppi. Vaihdoin huonetta illalla jo kertaalleen, mutta sama tuntuu olevan joka huoneessa. Onneksi huoneen viileähkö +15'C lämpötila raikastaa, lämmitys on pois kytketty...no, maassa maan tavalla. Tulee mieleen Borges Lissabonista.

Jostain syystä on kehittynyt kyky valita tietämättään nämä hotskut aina alueilta joissa ilotytöt metsästää. Eilenkin tuossa respan edessä kadulla päivysti lintua jos johonkin lähtöön. Ja niiden mukana seuraa diileriä ja parittajaa. Mutta kun ei ala sekoilemaan ja suhtautuu heihin samalla kunnioituksella kuin muihinkin ihmisiin niin hienosti pärjää. Sitä paitsi nämä paikat ovat lievässä rappiossaan kerrassaan karismaattisia joissa näkee koko elämän kirjon. Helppo kuvitella miksi tällaisilta kulmilta syntyy luovuutta. Laittomat Afrikkalaiset maahanmuuttajat kaupustelevat piraattiroinaa kadulla. Alla liina, 4 nurkassa kiinni köysi josta vetämällä myyntiartikkelit jäävät sumppuun liinan muodostaman pussin sisälle joka on helppo heivata selkään ja kipittää ratsiaa karkuun.

Kun ottaa sivukujille muutaman askeleen ja seuraa mihin paikalliset menevät, löytyy mielenkiintoisia paikkoja. Siten löytyi mm. Casa Labra. Mukava baari-henkinen pikku tapas paikka. Muutama setti Buñuelos de bacalao (menköön tänäjouluna tämä lipeäkalasta vaikka onkin omaan makuuni "hieman" parempaa) ja Racion de atun (tjsp, etikkaista tonnikalaa ja tomaattia). Ja päälle pikku lasi cervezaa ja pullo vettä. Hinta? Koko satzi 6,40€!

Hetkeä myöhemmin olikin vuorossa Salud (hah!) niminen paikka. Revuelto de Morcilla - Morcilla omeletti rapeilla julienne ranuilla. Täytyy kyllä sanoa taas että onpas hyvää tuo Morcilla, Espanjalainen verimakkara jossa huomaa selkeän sukulaisuus-suhteen Tamperelaiseen serkkuunsa, tämä tosin on hieman makeampaa, raikkaampaa, rakeisempaa ja kevyemmän oloista kuin kotoinen. Päälle Huevos de corral con patatas y chistorra. Juoksevaa munaa, pieniä Chistorra-makkaroita ja perunakuutio...ranuja? Hyvää tuo chistorrakin. Mausteista grillichorizon tyyppistä. Ja huuhdotaan alas crianzalla.

Siinäpä sitä tällä erää, Sancho Pancha lähtee valloittamaan kaupunkia. Hyvää joulua!

PS: Huomaan oppineeni kommunikoimaan paikallisten kanssa Espanjaksi opiskelematta päivääkään kieltä! No nyt, adios!