Luulen ratkaisseeni mummini muusin salaisuuden. Olen pitkän aikaa etsinyt oikeaa makua ja tänään kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Punainen maito, kirnuvoi ja minimaalinen ripaus sokeria. Nyt on soundit niin lähellä etten usko pääseväni lähemmäs (enkä koskaan usko saavuttavani aivan samaa tasoa)!
Myös ruskeankastikkeen salaisuuden kanssa olen hyvin lähellä, salaisuus piilee jossain hyvän lihaliemitilkan, kirnuvoin, tuoreen sipulin ja kermatilkan läheisyydessä. Uskoakseni olen tässäkin hyvin lähellä. Maut ovat sillä hilikulla.
Lihapulliinkin kysyin mikä on tarkalleen ohjeen ja vaikka noudatan sitä tarkalleen, maku on erilainen. Uskoakseni syy löytyy vanhasta valurauta pannusta ja yli 80 vuoden ruoanlaittokokemuksesta...ehkä minäkin joskus 50-60 vuoden päästä...No, tässä on vielä rutkasti selvitettävää, miten voi lihapullat maistua niin käsittämättömän hyvälle?
Mutta tämä punainen maito ja kirnu voi tuntuvat olevan aimo harppaus lähemmäs. Ei ehkä maailman terveellisintä joidenkin mielestä, mutta hänkin on jo liki 90 vuotta pärjännyt ko keitoksilla joten en usko sen kovin epäterveellistä olevan. Ja laittaa edelleen maailman parasta ruokaa, sellaista johon tuskin itse pystyn ihan lähivuosikymmeninä.
Muutenkin (ainakin meillä) varttuneempi polvi vaikuttaa laittavan ruokaa laadukkaammista aineksista ja hyvin harvoin sortuu eineksiin. Selkeät, yksinkertaiset maut ja "makea suola". Herkullista!
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti